KOLME KYSYMYSTÄ JA KOLME VASTAUSTA
Vapaaehtoistyön työnohjauksesta puhuttaessa nousee usein esiin kolme kysymystä: Onko vapaaehtoistyö työtä, eikö työnohjaus ole tarkoitettu vain ammattihenkilöstölle ja tarvitseeko vapaaehtoistyön työnohjaaja erityisosaamista? Vastaus kysymyksiin on: kyllä, ei ja kyllä!
Kyllä, vapaaehtoistyö on arvokasta työtä, ei puuhastelua
Vapaaehtoisten, koulutettujen tukihenkilöiden tekemällä vaativalla ihmissuhdetyöllä on MIELI ry:ssä jo vuosikymmenten perinne. Sitä arvostetaan, eikä sitä pidetä puuhasteluna.
Työ-statusta puoltaa myös se, että työturvallisuuslaki määrittelee vapaaehtoistyön työksi, vaikka siitä ei ole olemassa kirjallista työsopimusta eikä siitä makseta palkkaa. Lain soveltamisen edellytyksenä on, että vapaaehtoinen työskentelee työpaikalla työnantajansa kanssa tekemänsä sopimuksen (muun kuin työ- tai toimeksiantosopimuksen) perusteella ja tekee samaa tai samankaltaista työtä kuin työpaikan muut työntekijät. Koska tukihenkilötyö mielenterveysseuroissa perustuu yhdistyksen ja vapaaehtoisen keskinäiseen sopimukseen ja usein tehtävätkin ovat samankaltaisia kuin yhdistyksen mahdollisilla palkatuilla työntekijöillä, sen katsotaan olevan työturvallisuuslain tarkoittamaa vapaaehtoistyötä.
Tukihenkilötyö ei ole hoitoa, eikä sen ole tarkoitus korvata ammattityötä. MIELI ry:ssä vapaaehtoistyöksi on määritelty koulutetun tukihenkilön tekemä ihmissuhdetyö, joka tapahtuu välittömässä kontaktissa asiakkaaseen kasvokkain, puhelimessa tai netin välityksellä. Esimerkiksi hallitustyöskentelyä, varainhankintaa ja yleisötapahtumien järjestämistä kutsutaan vapaaehtoistoiminnaksi.
Ei, työnohjaus ei ole vain ammattihenkilöstön kehittämisen menetelmä
Työnohjauksen juuret löytyvät 1800-luvun lopun USA:n ja Ison-Britannian vapaaehtoistyöstä. Hyväntekeväisyysjärjestöt palkkasivat tuolloin työnohjaajia, joiden tehtävänä oli vapaaehtoisten rekrytointi, kouluttaminen ja ohjaaminen. Työnohjaus on sittemmin kehittynyt ihmissuhdealan opiskelijoiden ohjauksen kautta ammatissa toimivien työnohjaukseksi.
MIELI ry:ssä on tarjottu vapaaehtoistyöntekijöille työnohjausta 1970-luvulta alkaen, aluksi Itsemurhien ehkäisykeskuksessa vapaaehtoisena toimiville ammattilaisille ja 1980-luvun alusta myös kaikille muille koulutetuille vapaaehtoistyöntekijöille.
Työnohjaukseen osallistuminen on määritelty vapaaehtoistyön tekemisen edellytykseksi. Ensimmäinen vapaaehtoistyön työnohjaajakoulutus toteutettiin 1995-1997 ja osa valmistuneista työnohjaajista jatkokoulutettiin työnohjaajien kouluttajiksi (1997-2000).
Kyllä, vapaaehtoistyön työnohjaus vaatii erityisosaamista
Vapaaehtoistyön työnohjaajan on ymmärrettävä vapaaehtoistyöntekijöitä ja heidän työtään sekä vapaaehtoistyön erityispiirteistä ja kontekstista johtuvia vaatimuksia työnohjaukselle. Vapaaehtoistyön työnohjaajalla on oltava vahva järjestötyön tuntemus ja taito ohjata ryhmiä.
Tukihenkilöt toimivat usein yksin, eikä heillä ole välitöntä mahdollisuutta keskustella työstään. Heillä onkin korostunut tarve puhua tukityönsä tapahtumista työnohjauksessa. Toiminnallisten menetelmien osuus on hyvin pieni, ja niitä käytetään lähinnä vain keskustelun käynnistämiseksi, sanoilla vaikeasti kuvattavan tai lukossa olevan tilanteen avaamiseksi tai uusien näkökulmien löytämiseksi.
