SANATON VIESTINTÄ JA KOSKETUS MUISTISAIRAAN KOHTAAMISESSA
Kohtaaminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, miten muistisairaan kanssa ollaan, miten häntä kuunnellaan ja miten hänelle puhutaan.
Kohtaamisprosessi sisältää näkyvän toiminnan lisäksi myös paljon “kohtaajan” sisäistä työskentelyä, mm. keskittymistä vanhukseen ja tilanteeseen, itsen unohtamista, empatiaa ja ei-tietämistä.
Sanaton viestintä
Pidemmälle ehtinyttä muistisairautta potevan vanhuksen kanssa kommunikoidaan sanattomasti.
Onkin lohdullista tietää, että yli 90 % ihmisten viestinnästä on sanatonta, ja meillä on edelleen yhteinen kieli käytössämme myös puhekykynsä menettäneen vanhuksen kanssa.
Vanhus, joka sanoi enää vain kaksi sanaa, tuli käytävällä hoitajaa vastaan. Vanhuksen ilme oli kauhistunut, hiki otsalla ja kädet tärisivät hänen hokiessaan: “Ei mittää, ei mittää”.
Hoitaja pysähtyi hänen eteensä myös kauhistuneen näköisenä ja kädet vapisten. Jonkin aikaa vanhus ja hoitaja seisoivat siinä vastakkain, ja vähitellen vanhus rauhoittui. Lopuksi hän tarttui hoitajaa kädestä ja lähti tapansa mukaan kuljettamaan tätä pitkin käytävää.
Kun kohtaa hätääntyneen vanhuksen, on pysähdyttävä ja keskityttävä häneen. On yritettävä tavoittaa vanhuksen tunne ja samaistua siihen.
On kiinnitettävä erityistä huomiota paitsi vanhuksen, myös omaan sanattomaan viestintään ja muistettava, että sekin sisältää viestejä.
Hoitavan henkilön sanattomat viestit vaikuttavat kanssakäymisen luonteeseen ja parhaimmillaan auttavat vanhukselle turvallisen ympäristön luomisessa.
Omaisen tai hoitajan emotionaalinen saatavilla olo ja vastavuoroinen sanatonkin suhde hänen kanssaan on vanhukselle ratkaisevan tärkeä. Samoin se, miten vanhuksen tunne heijastetaan hänelle takaisin katseella, äänensävyllä, ilmeellä ja vartalon liikkeillä.
Urlic (2010) kuvaa sanallisen kommunikaation rajallisuutta ja sanattoman viestinnän universaalisuutta. Hän korostaa, että sanaton viestintä ei vain täydennä sanallista viestintää, vaan voi jopa kokonaan korvata sen.
Rouva N. ja neiti B. istuivat joka päivä hetkisen päiväsalin sohvalla. He hymyilivät ja keskustelivat keskenään vilkkaasti nyökkäillen – ja eri asiasta puhuen.
Tuohimetsän (2009) mukaan on olemassa toimiva fyysinen simulaatiojärjestelmä, jonka avulla ihminen voi välittää toiselle tunteitaan ja tarkoituksiaan.
Se tapahtuu tiedostamattomasti ja sanoitta, ja ihminen voi sen avulla päästä toisen ihmisen kanssa samaan virittyneisyyden ja samaistumisen tilaan.
Kosketuksen psyykkisiä vaikutuksia
Muistisairauden edetessä vanhus on aiempaa herkempi tunneilmapiirille ja muiden tunteet saattavat tarttua häneen. Myönteisen ja rauhallisen ilmapiirin, aidon ja kunnioittavan läsnäolon, levollisuuden ja hitauden merkitys korostuvat.
Kosketus on tärkeä vuorovaikutuksen muoto ja sen merkitys kasvaa silloin, kun lauseiden tuottamisessa tai puheen ymmärtämisessä on vaikeuksia.
On hyvä kuitenkin muistaa, että kosketuksen merkityksellä muistisairaalla vanhukselle on selvä yhteys siihen, millainen suhde hänellä on koskettajaan. Lämpimien ihmissuhteiden merkitys on todella suuri myös hoitoyksikössä.
Vaikka vanhus on menettänyt kykynsä ymmärtää kieltä, hänellä säilyy kyky aistia kosketuksen välittämät tunteet.
Field (2010) toteaa, että arvostava ja kunnioittava kosketus voi parantaa itsetuntoa, välittää hyväksytyksi tulemisen tunnetta ja auttaa kestämään paremmin kipua. Lisäksi masennusoireiden on osoitettu helpottuvan ja keskittymiskyvyn paranevan.
Kosketusta vaille jääminen merkitsee muistisairaalle vanhukselle turvallisuuden tunteen heikkenemistä ja yksinäisyyttä, sitä vastoin arvostavasti kosketetuksi tulemisella on itsetuntoa rakentava vaikutus.
Sosiaalisesta kosketuksesta väitellyt Suvilehto (2018) pitää erityisen todennäköisenä sitä, että kosketusta voidaan käyttää apuna sosiaalisten suhteiden muodostamisessa ja ylläpitämisessä – mikä onkin etenevän muistisairauden kyseessä ollessa erityisen merkittävää.
Kalso (2019) muistuttaa, että koskettaminen on tärkeä luottamuksen rakentaja myös erilaisten yhteisöjen kehityksessä.
Kosketuksen fyysisiä vaikutuksia
Kosketuksen merkitys kasvaa muistisairauden edetessä. Aistinsolujen aktivointi koskettamalla auttaa vanhusta hahmottamaan kehoaan sairauden aiheuttamista soluvaurioista huolimatta.
Kosketus auttaa myös vanhuksen huomion kiinnittämisessä hänelle puhuttaessa.
Herra J. ei enää ymmärtänyt sanallista ohjausta, mutta hän ei halunnut, että häneen kosketaan. Kaikki sujui, kun hänelle ojensi käden ja odotti rauhassa, että hän hetken harkinnan jälkeen tarttui siihen itse.
Koskettaminen – mikäli se tapahtuu vanhuksen hyväksymällä tavalla – viestittää välittämistä, hellyyttä ja huolenpitoa ja vaikutusta tapahtuu myös fysiologisella tasolla. Kosketus lievittää stressiä alentamalla stressihormonien, muiden muassa kortisolin tasoja ja laskemalla verenpainetta.
Aivojen hyvinvoinnille ratkaisevan tärkeä verenpaine laskee myös lemmikkiä silittämällä. Osastolle 603 hankittiinkin kissasisarukset, joista toinen oli aktiivisesti mukana hoitotyössä, mutta toinen osoittautui siihen tehtävään liian araksi.
Rouva K:n polvi oli turvoksissa ja kipeä. Hoitaja kyykistyi hänen eteensä ja ”lämmitti” polvea käsillään. Rouva K. kuulosteli aikansa ja totesi sitten: ”En minä siihen oikein usko, mutta se tuntuu auttavan.” Rouva K. ei tarkentanut, mitä hän ”sillä” tarkoitti.
Kosketus aktivoi hyvää oloa tuottavia hormoneja, kuten opioideja, oksitosiinia ja serotoniinia.
Uvnäs-Moberg (2007) toteaa toiveikkaana, että kosketuksesta ja oksitosiinin yhteydestä voi tulla ”kierre”, jossa oksitosiinin tuottama nautinto ja hyvä olo saavat ihmiset koskettamaan enemmän – ja samalla oksitosiinin eritys lisääntyy entisestään.
Myös kosketuksen määrällä on merkitystä. Suvilehto (2018) toteaa, että ihmisillä, jotka saavat enemmän halauksia, on parempi vastustuskyky viruksia vastaan kuin niillä, jotka saavat vähemmän halauksia.
Kosketus on tärkeä tapa kommunikoida, kun lauseiden tuottamisessa tai puheen ymmärtämisessä on vaikeuksia.
Koskettamisessa on kuitenkin oltava erityisen tarkkana ja huomioitava kaikki muistisairaan pienimmätkin reaktiot. Esimerkiksi korvien puhdistus korvalehteen tarttuen saattaa nostaa vanhukselle kipeän muiston siitä, kun häntä rangaistukseksi ”talutettiin” korvasta kiinni pitäen.
Muistisairaan suhtautuminen kosketukseen voi vaihdella
Muistisairaus etenee yksilöllisesti, ja eri vaiheiden rajat ovat häilyvät.
Hyvin nukutun yön jälkeen vanhus voi kyetä suorituksiin, joihin ei enää iltapäivällä yllä. Samalla hänen käytökseensä voi ilmestyä muistisairauden aikaisempien vaiheiden ominaispiirteitä.
Hoitaja herätti neiti V:n aamupalalle ja halasi häntä, koska tiesi neidin olevan itse kova halailija. Neiti V. antoi hoitajalle kuitenkin kiukkuisen korvatillikan.
Myöhemmin hoitaja totesi, että on hyvä, kun näistä asioista puhutaan. Hän arveli, että ei varmaan koskaan enää halaisi tuota neitiä, jos ei ymmärtäisi, että hyvin levänneenä vanhus voi palata sairauden aiempaan vaiheeseen. Iltapäivällä halaukset taas kelpasivat neiti V:lle.
Neiti V. oli palannut muistisairauden alkuvaiheelle tyypilliseen varautuneeseen ja läheisyyttä kaihtavaan mielentilaan. Hän piti halausta tungettelevana ja esitti kipakan vastalauseen.
Nopeat muutokset vanhuksen käyttäytymisessä tulevat usein yllätyksenä, mutta niihin on hyvä varautua ja suhtautua tilanteisiin ymmärryksellä. Myös vanhuksen fyysinen terveydentila voi muuttuessaan aiheuttaa käytöksessä yllätyksiä.
Muistisairauden edetessä sosiaaliset säännöt menettävät merkityksensä
Ajan tajun hämärtyessä muistisairaan vanhuksen käytös muuttuu pidäkkeettömäksi ja sosiaaliset pelisäännöt menettävät merkityksensä. Hän toimii estoitta mielikuviensa ja tunteidensa mukaan.
Muistisairaan lemmekkäät teot koetaan kiusallisena ja valitettavasti toisinaan ollaan jopa vahingoniloisia siitä, että ihminen ”paljastuu” lähentelijäksi. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että henkilöllä olisi enemmän intoa läheisyyteen kuin meillä muilla, häneltä vain puuttuu sääntö, joka asettaa sille rajat.
Kotipalvelun asiakas, herra L. ilahtui aina, kun tietty työntekijä tuli käymään. Hän koppasi hoitajan syleilyynsä ja rutisti kunnolla. Tilanne tuntui hoitajasta kerta kerralta kiusallisemmalta ja hän kertoi siitä työtovereilleen.
Joku heistä huomautti, että halaukset saanut hoitaja muistutti kovasti herra L:n edesmennyttä puolisoa ja mies saattoi pitää häntä vaimonaan.
Kenenkään ei tarvitse hyväksyä lähentelyä, mutta jos asian ydin ymmärretään, tilanteesta poistutaan päättäväisen tahdikkaasti ja varotaan loukkaamasta ihmistä, joka ei tiedä tekevänsä väärin.
Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä
Lisätietoa mm.
Feil, N. (1993). The Validation Breaktrough. Simple Thechniques for Communicating with People with ”Alzheimer’s-Type Dementia”. York, Pennsylvania USA: The Maple Press Company.
Field, T. (2010). Touch for socioemotional and physical well-being: A review. https://doi.org/10.1016/j.dr.2011.01.001
Kalso, E. (Kommentti 20.3.2019). Saako potilasta koskettaa. Lääkärilehti. Noudettu 22.10.2023 osoitteesta https://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/saako-potilasta-koskettaa/
Porkka, S-T. (2021). Yhteyden luomisesta syvästi dementoituneeseen vanhukseen. Teoksessa K-M. Leskinen & N. Rita (toim.), YHTEYS. Psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä (s. 184–201). Espoo: Prometheus kustannus.
Suvilehto, J. (2018). Maintaining social bonds via touching: A cross-cultural study. Väitöskirja. Aalto-yliopisto, Neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitos. Aalto Univercity publication Doctoral Dissertations 210/2018.
Tuohimetsä, M. (2009). Henki vai materia. Psykoterapia, 28(4), 358–363.
Urlic, I. (2010). The Phenomenon of Silence: A Group-Analytic Exploration of Meanings in Psychotherapy and in Everyday Life. Group Analysis, 43(3), 337–353.
Uvnäs-Moberg, K. (2007). Rauhoittava kosketus: oksitosiinin parantava vaikutus kehossa. Helsinki: Edita. Suomentanut Riitta Kankkunen.
Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä:
