Samantahtisuudessa on kyse kahden ihmisen ajoituksesta ja yhteisestä rytmistä. Yhteinen kokemus tuntuu turvalliselta ja samantahtisuuden lisääntyessä myös tyytyväisyys yhteistyöhön kasvaa.

Psykologinen jalanjälki on käsite, joka kuvaa yksilön tai yhteisön toiminnan tuloksena syntyvää henkistä, emotionaalista ja sosiaalista vaikutusta muihin ihmisiin. Psykologinen jalanjälki muistuttaa käsitteenä ekologista jalanjälkeä.

Kipuaisti on kehoa uhkaavasta asiasta tai tilasta varoittava hälytysjärjestelmä ja kivun tarkoitus on mm. estää kudosvaurion paheneminen. Kipujärjestelmä voi kuitenkin aktivoitua myös virheellisesti, kun ihminen kokee esimerkiksi psyykkistä turvattomuutta.

Haavoittuvuus tarkoittaa mitä tahansa yksilön fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista heikkoutta, joka mahdollistaa vahingon, vamman tai hyväksikäytön. Muistisairasta hoitavan henkilön on huolehdittava, että haavoittuvasta vanhuksesta ei tule haavoittunut.

Auringonlaskuoireyhtymä on neurologinen ilmiö, jossa muistisairas vanhus kokee iltapäivästä tai alkuillasta alkaen voimakasta hämmennystä ja levottomuutta. Noin joka viides muistisairas vanhus saa oireita satunnaisesti tai jopa joka päivä.

Miksi ihmisoikeudet tuntuvat niin itsestään selviltä paperilla, mutta niiden toteuttaminen muistisairaiden hoivassa herättää niin paljon kysymyksiä? Pysähdymmekö aidosti miettimään, mitä tarkoittaa olla vapaa ja tasavertainen, kun muisti hiipuu ja todellisuus muuttuu toisenlaiseksi. – Taina Semi

Ahdistuneisuus on luonnollinen reaktio stressiin tai vaaraan, mutta kontrollin menettäminen voi tuntua sietämättömältä. Ongelma ei aina ole ahdistus, vaan se, kuinka muut ihmiset osaavat sen vastaanottaa.

Suomalaiset ovat jäykähköjä ilmaisemaan tunteitaan, ainakin niitä lämpimiä. Kainous karisee helpommin silloin, kun ilmaistavana on viha, harmi, ärsyyntyminen, suuttumus tai kiukku. Ja jos niitä ei saa sanotuksi, voi aina paiskoa ovia tai pitää mykkäkoulua.

Muistisairauden stigma on yhteinen vihollinen vanhukselle, omaisille ja kaikille vanhusta hoitaville henkilöille. Vanhuksen se saa häpeämään itseään ja lannistumaan, omaiset suremaan ja hoitajat pohtimaan työnsä mielekkyyttä.

Hiljaisuus ja vaikeneminen ovat tärkeitä osatekijöitä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, psykologisten prosessien läpikäymisessä ja puolustusmekanismeissa. Myös muistisairas vanhus osaa tarvitessaan turvautua vaikenemiseen.     

Psykologinen sopimus muistisairaan hoidossa tarkoittaa hoidettavien, omaisten ja henkilökunnan luottamusta siihen, että heidän vastavuoroiset odotuksensa toteutuvat. Odotukset ovat yleensä ääneen lausumattomia tai jopa tiedostamattomia, mutta niiden vaikutus on suuri.

“En huomannut, että lasten kasvaessa suuremmiksi, sinä olit kasvanut pienemmäksi.” - Hanna Kivisalo

Yhteenkuuluvuuden vahvistaminen on erityisen tärkeää, kun muistisairaus nakertaa turvallisuudentunnetta ja elämä hoitopaikassa koettelee. Yhteenkuuluvuuden kestävä perusta on psykologisesti turvallinen yhteisö, jossa tunnistetaan ihmisten ainutlaatuisuus ja kohdellaan kaikkia oikeudenmukaisesti.

Muistisairas vanhus on yhtä arvoituksellinen kuin kuka tahansa muu ihminen, eikä koskaan voi olla varma mistä hänen tarinassaan on todella kysymys. Kun muistisairaus vielä tuo oman hankaluutensa vuorovaikutukseen, hoitavan henkilön on viisasta hylätä olettamisen tila ja siirtyä ei-tietämisen tilaan.

Epävarmuus on epämiellyttävä ja hermostuttava tunne, jota ihmiset pyrkivät välttämään. Se syö voimavaroja ja voi jopa lamaannuttaa toimintakyvyn. Sekä muistisairaat vanhukset että heidän hoitajansa kokevat epävarmuutta hoitotyön arjessa.

Ihmisen elämähistorian tiedostamattomat muistot, tunteet, asenteet, odotukset ja mielikuvat vaikuttavat kaikissa vuorovaikutussuhteissa. Jokainen, niin vanhus, omainen kuin hoitajakin tuo tunnehistoriansa myös vanhusten hoitopaikkaan.

Tulkinta on enemmän tai vähemmän onnistunut yritys ymmärtää ja selittää jonkin asian, tapahtuman tai tilanteen taustaa. Sillä voidaan pyrkiä kuvaamaan, tai jopa ennustamaan toisen ihmisen tunteiden, toiminnan ja käyttäytymisen syitä.

Muistisairasta hoitavat henkilöt voivat saada arkaluontoista tietoa vanhuksen elämästä ja terveydestä. Tehdessään tiivistä yhteistyötä omaisten kanssa, hoitajat joutuvat toistuvasti tilanteisiin, joissa heidän on punnittava sanansa tarkkaan. Laki uudistui, mutta haasteet jäivät.

Osa ikääntymisen tuomista muutoksista on muutoksia parempaan ja ihmiselle itselleen hyväksi. Valitettavasti nuorempi väki ei aina ymmärrä vanhuksen muuttumista ja tulkitsee “oireet” väärin, esimerkiksi masennukseksi tai muistisairauden oireiksi.

Mukautuvan vuorovaikutuksen (Adaptive Interaction) avulla hoitava henkilö voi kommunikoida muistisairaan vanhuksen kanssa. Se auttaa saamaan yhteyden pitkälle edennyttä muistisairautta potevaan ja jo puhekykynsä menettäneeseen vanhukseen.