30 VUOTTA VAPAAEHTOISTYÖN TYÖNOHJAAJAKOULUTUSTA
Julkaistu aiemmin: Porkka, S-T. & Tenhunen, T. (2020). Vapaaehtoistyön työnohjaajakoulutusta 25 vuotta. Teoksessa S-T. Porkka & T. Tenhunen (toim.), Vapaaehtoistyön työnohjauksen haasteita (s. 11–13). Helsinki: MIELI Suomen Mielenterveys.
MIELI Suomen Mielenterveys ry:n Vapaaehtoistyön työnohjaajakoulutus täyttää kunniakkaat 25 vuotta vuonna 2020. Menneisiin vuosikymmeniin on sisältynyt mielenkiintoisia vaiheita ja nykyään koulutus on voimissaan.
MIELI ry:ssä, maailman vanhimmassa mielenterveysalan järjestössä aloitettiin organisoitu tukihenkilötoiminta seuran perustamisen myötä vuonna 1897. Seura on aina ollut aikaansa edellä ja kehittämässä monia, myöhemmin yhteiskunnan ylläpitämiksi siirtyneitä toimintamuotoja. Esimerkkinä voidaan mainita vuonna 1927 perustettu Sielullisesti sairaitten huoltotoimisto, myöhemmin mielenterveystoimisto, nykyisin psykiatrian poliklinikka.
Vapaaehtoistyön kehittäminen nostettiin seuran tärkeäksi tavoitteeksi vuonna 1952. Päätös oli merkittävä, kun ottaa huomioon, että enimmäkseen terveys- ja sosiaalialan ammattilaisista koostuvan jäsenistön suurin ammattiryhmä oli psykiatrit. Systemaattinen tukihenkilötoiminnan kehittäminen alkoi vuonna 1981–1984 toteutetussa Vapaaehtoistyön projektissa.
Vapaaehtoisille kriisipuhelinpäivystäjille annettiin työnohjausta jo 1970-luvulla Helsingin SOS-kriisikeskuksessa, joka perustettiin itsemurhien ehkäisykeskukseksi. Siellä työskenteli vapaaehtoisina ihmissuhdealan ammattilaisia, joita ammattilaiset ohjasivat. Vapaaehtoistyön projektissa 1980-luvulla tukihenkilöiksi alettiin rekrytoida ns. maallikkoja ja projektin työntekijöiden Raili Rinteen ja Sinikka Arhovaaran vastuulla oli muun muassa tukihenkilöiden työnohjausmallin kehittäminen. Projektipaikkakuntia edustavat yhdyshenkilöt toimivat tukihenkilöiden työnohjaajina ja saivat siihen valmiuksia antavan koulutuksen.
Aluksi tukihenkilöiden työnohjauksen keskeisiä tavoitteita olivat ”motivoiminen toimintaan, opetuksellinen ja tukea antava tiedon välittäminen ja taitojen kartuttaminen sekä toiminnan kontrollointi ja sen laadun varmistaminen”. Tukihenkilöitä rohkaistiin säilyttämään ”ihmiseltä ihmiselle” -asenne. (Arhovaara 2013.)
Myöhemmin yhdistyksiin on tullut tukitoimintaa koordinoivia vapaaehtoisia tukihenkilövastaavia tai palkattuja työntekijöitä. Työnohjaajat ovat voineet luopua kontrollointitehtävästä ja keskittyä pohjoismaisen perinteen mukaisesti tukemaan ohjattaviensa osaamista, jaksamista ja kasvua tukihenkilönä. Muulta osin vapaaehtoistyön työnohjauksen alkuperäiset tavoitteet ovat osoittautuneet ”perennoiksi”, kuten pitkäaikainen toiminnanjohtaja Pirkko Lahti säilyttämisen arvoisia asioita kutsuu.
Vuonna 1995 alkoi ensimmäinen virallinen Vapaaehtoistyön työnohjaajakoulutus, jonka jatkoksi kutsuttiin muutamia opiskelijoita työnohjaajien kouluttajakoulutukseen. Ensimmäiset vapaaehtoistyön työnohjaajien kouluttajat valmistuivat vuonna 2000.
Työnohjaajakoulutuksiin saatiin seuraavan kerran rahoitusta vuosina 2003–2007 osana Tapio Myllymaan luotsaamaa Laadukasta kulttuuria vapaaehtoistyöhön -hanketta (Laku-hanke). Koulutustoiminta oli vilkasta ja vapaaehtoistyön työnohjauksesta kirjoitettiin ensimmäiset kaksi kirjaa. Seurassa kehitetyt ja hyviksi havaitut vapaaehtoistyön työnohjauksen periaatteet ja käytännöt vakiintuivat. (Porkka 2013.)
Laku-hankkeen päättymisen jälkeen seurasi taloudellisista syistä hetken hiljaiselo, kunnes seura käynnisti koulutukset uudelleen lähes 0-budjetilla. Koulutettavien matka- ja majoituskulut siirtyivät opiskelijan lähettäneen seuran kustannettaviksi, koulutus toteutettiin osana kouluttajien palkkatyötä, ja seuran omat maksuttomat tilat Pasilassa valjastettiin koulutuskäyttöön. Koulutuksen elvyttäminen onnistui ja kysyntä kasvoi jopa runsaaseen 30 hakijaan vuodessa. Aivan kuten koulutuksen alussa 1990-luvulla, viime vuosina kouluttajina on toiminut myös vapaaehtoisia kouluttajakoulutuksen käyneitä henkilöitä.
Koulutuksen täyttäessä 25 vuotta se on edelleen ainoa laatuaan. Vuonna 2020 se on kolmivuotinen ja 65 opintopisteen laajuinen kokonaisuus, joka pätevöittää työnohjaajaksi. Kouluttajakollegio kutsuu vuosittain 1–2 työnohjaajakoulutuksen suorittanutta henkilöä kolmivuotiseen 60-opintopisteen laajuiseen työnohjaajien kouluttajakoulutukseen. Se antaa kouluttajapätevyyden lisäksi valmiudet toimia työnohjaajien työnohjaajana.
Lähteet
Arhovaara, S. (2013). Suomen Mielenterveysseura tukimuotojen ja psykoterapiakoulutusten käynnistäjänä. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura.
Porkka, S-T. (2013). Näkökulmia vapaaehtoistyöhön vuonna 2009. Teoksessa S. Arhovaara. Suomen Mielenterveysseura tukimuotojen ja psykoterapiakoulutusten käynnistäjänä (s. 176–179). Helsinki: Suomen Mielenterveysseura.
