INTUITIO TYÖNOHJAUKSESSA

Työnohjaajaa kehotetaan toimimaan intuitiivisesti, luottamaan intuitioonsa ja kehittämään sitä. Hänen pitäisi myös tukea ohjattaviaan näissä taidoissa. On tärkeää, että työnohjaaja tietää mistä on kysymys, millä reunaehdoilla intuitio on luotettavaa ja miten sen kehittäminen tapahtuu.

Sanalla intuitio löytyy verkkohaulla mittava määrä ”vaihtoehtotieteellistä” tekstiä. Kun etsii sanan tiedesivustoilta, löytää tieteellisiä tutkimuksia intuitiosta esimerkiksi matematiikan, filosofian, etiikan, taiteen, neurologian, tietotekniikan, johtamistaidon ja psykologian aloilta. Viimeisten vuosikymmenten aikana erityisesti kognitiivisen psykologian tutkijat ovat onnistuneet poistamaan salaperäisyyttä ilmiön ympäriltä.

Kysymys, mitä intuitio on, on kiehtonut, keskusteluttanut ja haastanut suuria ajattelijoita ja filosofeja antiikin ajoista alkaen. Intuitio-käsitteen sisällöstä ei vieläkään ole täyttä ymmärrystä, ja sen monimutkaisuus ja osittainen mystisyys johtaa usein koko käsitteen torjumiseen tai huuhaaksi leimaamiseen.

Intuitio on asia, mitä ei osata tarkasti määritellä, mutta jonka – intuitiivisesti – tiedetään olevan olemassa. Neurologisten tutkimusten tulokset tukevat ajatusta, että ihminen kerää elämänsä alusta asti tiedostamattomaansa implisiittistä tietoa, joka vaikuttaa hänen toimintaansa. Implisiittiset prosessit, joita voidaan pitää rationaalisen päätöksenteon perustana, toimivat yhdessä analyyttisen ajattelun kanssa.

Tutkimusten tuloksissa intuitio ja päättely nähdään rinnakkaisina ja osin päällekkäisinä toimintoina. Intuitio sijaitsee ei-kielellisessä, ei-tietoisessa ja ei-tahdonalaisessa implisiittisessä muistissa, tiedostettujen ajatusten, tunteiden, kognitioiden ja muistojen ”alla”. Se on tiedostamattomien prosessien tulos, joka syntyy kertyneen tiedon ja kokemuksen pohjalta ja on vastuussa muun muassa vapaista assosiaatioista ja transferenssi-ilmiöistä.

Ihmiselle on tyypillistä ajatella ensin intuitiivisesti, ja tätä seuraa usein viiveellä tie­toinen rationaalinen ajattelu.

Mitä intuitio on?

Työnohjaaja kohtaa tehtävässään valtavan kirjon erilaisia psyykkisiä ja mentaalisia ilmiöitä. Tietääkö hän jotain oivaltaessaan, onko kyseessä intuitio vai esimerkiksi assosiaatio, transferenssi, projektio, kokemuksen tuoma kyky havaita asioita, nopeasti tehty johtopäätös, asiantuntijan valistunut arvaus vai niiden yhdistelmä?

Lane (2018) ja toteaa, että ”on eri asia kokea intuitio kuin tietää intuitiivisesti, että kyseessä on intuitio”. Työnohjaajan haasteena on muodostaa oma käsityksensä siitä, mitä intuitio on ja oppia hyödyntämään sitä.

Sana intuitio tulee latinan kielen sanasta intueri, joka suoraan käännettynä tarkoittaa nähdä sisäisesti tai pohdiskella (MOT Oxford Dictionary). Intuitio-käsitteen perusta on tiedostamattomassa, ja sen toimintaa voi sen vuoksi olla vaikea hahmottaa. Käsitykset intuitiosta ovat kuitenkin muuttuneet vuosikymmenten varrella. Esimerkiksi loogikko Peirce kiisti jyrkästi intuition olemassaolon julkaisussaan vuonna 1868, mutta vuosisadan vaihteessa hänen kirjoituksiinsa tuli uusi suopeampi sävy (sit. Boyd & Heney 2017).

Jungin (1923) mukaan intuitio on ”jossain määrin aistien kaltainen ja tarjoaa informaatiota, joka johdattaa ihmisen kriittisenä hetkenä ainoaan mahdolliseen ratkaisuun”. Hän pitää intuitiota tiedostamattoman pyrkimyksenä osoittaa ihmiselle vaihtoehto, jonka hän muutoin saavuttaisi vain ajattelemalla – siis hitaasti.

Simon (1992) määrittelee intuition seuraavasti: ”Tilanne on antanut vihjeen, vihjeen ansiosta asiantuntija saa muistiin tallennetun informaation käyttöönsä ja informaatiosta saadaan vastaus. Intuitio ei ole enempää eikä vähempää kuin tunnistamista.” 

Shapiro ja Spence (1997) ovat listanneet useiden tutkijoiden hyväksymiä intuition ominaisuuksia, joihin kuuluvat prosessin tiedostamaton alkuperä, tiedon kokonaisvaltainen prosessointi ja tunteiden kytkeytyminen prosessiin.

Hodginsonin ja kumppaneiden (2008) mukaan intuitio on tulos aivojen tavasta säilöä, prosessoida ja noutaa tietoa tiedostamattoman tasolla. ”Se on todellinen psykologinen ilmiö, jota on tutkittava lisää, jotta voimme valjastaa sen potentiaalin.”

Vaikka intuitio saattaa vaikuttaa ajattelulle vastakkaiselta, ne kumpikin ovat Myersin (2010) mukaan kognitiivisten toimintojen osatekijöitä, jotka toimivat yksin ja itsenäisesti. Intuitiivinen ajattelu sisältää kaiken mahdollisen, muistista ja ympäristöstä kerättävissä olevan tiedon, joka käsitellään joko analyyttisesti ja aikaa vievästi tai hyödynnetään välittömästi tehtynä johtopäätöksenä.

Evansin (2010) mukaan intuitiivinen ajattelu tapahtuu tiedostamatta ja ilman kognitiivisiin toimintoihin erikoistunutta lyhytkestoista työmuistia. Tietoisuudella ei hänen mukaansa ole välitöntä ja suoraa pääsyä pitkäkestoiseen implisiittiseen muistiin ja hän ajattelee, että vaikka intuitiivisen ajattelun perusta on tiedostamattomassa, se on kuitenkin aiemmissa kokemuksissa. Hän tekee Jungin ajatuksista poikkeavan johtopäätöksen, että intuitio on opittu käyttäytymisen tapa.

Johnson (2014) määrittelee intuition äkillisesti syntyväksi, logiikasta ja tietämyksestä erilliseksi tiedoksi, ”nonlineaariseksi tavaksi ajatella”. Se on kyky hypätä aiemmin tiedetystä tai ennakoidusta tiedosta johonkin aivan erilaiseen tietoon, järjestää tunnettua tietoa uudella tavalla ja nähdä tosiasiat aivan uudessa valossa. ”Intuitio on kognitiivinen tapahtuma, jotain sellaista, jota ihmisen aivot luonnostaan tekevät – tiedostipa hän sitä tai ei.” Se on myös mentaalinen tapa toimia, jota voi opettaa ja kehittää.

Logiikka ja tieto eivät Johnsonin (2014) mukaan riitä tasapainoisten päätösten tekemiseen. Siihen tarvitaan niiden lisäksi intuitiota ja emootiota. Logiikkaa käytetään sekä määrittelemään eri vaihtoehtojen vaikutukset että erilaisten ratkaisujen arvioimiseen. Sen avulla arvioidaan myös emotionaalisia ja intuitiivisia reaktioita.

Pitkäkestoisesta muistista noudettua tietoa vastaavanlaisista tilanteista verrataan nykyiseen tilanteeseen ja pyritään tunnistamaan tehokkaat ratkaisut. Tietoa voidaan hyödyntää myös sijoittamalla emotionaaliset reaktiot ja intuitiiviset tunteet senhetkiseen kontekstiin. Intuition avulla tarkastellaan tietoa uusilla tavoilla, ideoidaan tai löydetään ratkaisuja. Intuitiota ja emootiota voidaan käyttää myös loogisten ja tietoperusteisten päätösten sopivuuden arvioimiseen. (Johnson 2014.)

Oleellista intuitiossa on sen tiedostamaton, välitön, vaivaton ja tiedonkäsittelyllisesti kokonaisvaltainen luonne. Intuitio-sanalla voidaan Raamin (2015) mukaan viitata muun muassa varmuuden tunteeseen, kylmiin väreisiin, näppituntumaan sekä ajatteluprosessin lopputulokseen kuten oivallukseen, ideaan tai inspiraatioon.

Työnohjaajan tehtävää ajatellen Glöcknerin ja Wittemanin (2010) määritelmä intuitiosta vaikuttaa hyvin osuvalta. He ovat muotoilleet sen erilaisia näkemyksiä yhdistellen: ”Intuitio perustuu automaattisiin prosesseihin, jotka nojaavat erilaisten oppimisprosessien kautta karttuneisiin tietorakenteisiin. Ne toimivat ainakin osittain ihmisen tietoisuuden ulkopuolella ja saavat aikaan tunteita, signaaleja ja tulkintoja.”

Intuition käsite on teoreettinen, mutta ilmiö, johon sillä viitataan, on kokemuksellinen.

Ajattelun kaksoissysteemimalli, Cognitive-experimental self-theory (CEST)

Raami ja Mielonen (2011) esittelevät Evansilta ja Frankishilta (2009) lainaamaansa ja mukailemaansa ajattelun kaksoissysteemimallin (ks. kuvio 1). Edelleen mukailtuna sen sisältämä intuition ja päättelyn rinnastus näyttää tältä:

Kuvio 1. Ajattelun kaksoissysteemimalli (Raami & Mielonen 2011), mukailtu.

Kaksoissysteemimalli on peräisin kognitiivisen psykologian duaaliprosessikäsityksistä, mutta Epsteinin (2003) mukaan se sopii hyvin yhteen psykodynaamisten ja useiden oppimisteorioiden kanssa. Intuitiivinen prosessoinnin tapa on nopea, automaattinen, ja sitä voidaan kuvata myös sanoilla kokemuksellinen, impulsiivinen ja persoonallinen.

Tunnistamisen virittämän päätöksen malli, Recognition-Primed Decision model (RPD)

Klein (2008) on kuvannut RPD-mallin, joka on intuition ja analyysin yhdistelmä. Se sisältää kolme vaihetta: hahmontunnistus (pattern matching), mentaalinen simulaatio (mental simulation) ja toimeenpano.

Hahmontunnistus tarkoittaa kokemuksen kautta kertyneiden toimintatapavaihtoehtojen varastoa, jota asiantuntija hyödyntää valitsemalla havaintoihinsa perustuvan ja tilanteeseen sopivan tavan toimia. Valinta tapahtuu intuitiivisesti. Mentaalisen simulaation vaiheessa kuvitellaan, miten toimintatapa sopii. Jos se tuntuu sopivalta, ryhdytään toimeen. Toimintatapaa voidaan myös soveltaa tilanteen vaatimusten mukaan. Kokenut asiantuntija osaa usein intuitiivisesti valita sopivimman toimintatavan. (Klein 2008.)

Lopullista ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää intuitiosta ei vielä ole tehty, mutta eri tutkimuksissa löytyneiden samankaltaisuuksien perusteella sen voidaan sanoa olevan pääasiassa tiedostamaton prosessi, joka tapahtuu välittömästi, on hyvin luotettava ja kokonaisvaltainen. Se on myös hyvä erottaa vaistosta, vaikka ne vaikuttavatkin hyvin samankaltaisilta toiminnoilta.

Vaistoa on kuvattu synnynnäiseksi taipumukseksi tietynlaiseen käytökseen, vastakohtana opitulle tavalle. Aavistus on tietoisuuteen äkillisesti kumpuava tunne, jonka synnyn syytä ihminen ei pysty täysin käsittämään. Intuitio on prosessi, joka mahdollistaa tietämisen ilman analyyttistä päättelyä. Se rakentaa sillan tietoisen ja tiedostamattoman välille, samoin kuin vaiston ja järjen. (Cholle 2011.)

Intuition kolme tasoa Johnsonin mukaan

Johnson (2014) jakaa intuition kolmeen tasoon:

• Rationaalinen (rational) intuitio järjestää jo tunnetun tiedon uudelleen. Johnson kuvaa sitä ahaa-elämykseksi, jolloin ihminen yhtäkkiä ymmärtää ratkaisun ongelmaan tai näkee asiat uudessa valossa. Uudella tiedolla on usein kytkös aiempaan tietoon, mutta intuition myötä tiedon palaset järjestyvät uudella tavalla. Tämän tyyppinen tietoisuus tulee Johnsonin mukaan usein silloin, kun ihminen on rentoutuneessa tilassa, ajattelee jotain aivan muuta tai nukkuu. Hänen mukaansa tämä alleviivaa tarvetta irrottautua loogisesta ajattelusta.

• Ennakoiva (predictive) intuitio on ajattelua, joka hyödyntää tiedossa jo olevaa tietoa muodostaakseen uusia kaavoja, tapoja, ideoita tai suunnitelmia. Ihminen käyttää tietoa synnyttääkseen sen avulla aavistuksen, arvauksen tai hypoteesin. Ihminen näkee kokonaisuuden osittaisen tiedon perusteella.

• Muuttava (transformational) intuitio on ajattelua tai tietoisuutta, joka käyttää tiedon poimintaan tavallisuudesta poikkeavaa tapaa aistia. Tämä sotii useimpia tieteellisiä lähestymistapoja ja selityksiä vastaan, sillä informaation lähteen katsotaan olevan yksilön ulkopuolella. 

Intuitiivisesti toimiva työnohjaaja

Raami (2015, 2016) jakaa intuition arki-intuitioon, asiantuntijan intuitioon, visionääriseen intuitioon ja suoraan tietämiseen. Arki-intuitio sisältää jokapäiväisiä assosiaatioita ja tuntemuksia. Asiantuntijan intuition perusta on oman erityisalan metatason ajattelussa, hiljaisessa ja kehollisessa tiedossa ja tiedon automaattisessa jäsentymisessä. Visionäärisen intuition avulla ylitetään asiantuntijuuden ja nykyisen tietämisen rajat. Suora tietäminen tarkoittaa, että kokemukset muuttuvat erittäin epätavallisiksi, henkilökohtaisiksi ja vaikeasti tavoitettaviksi. Se on ”moniaistillista kykyä saada tietoa henkilökohtaisen tietämyksen ulkopuolelta”.

Työnohjaajan työssä asiantuntijatason intuitiokyvyn saavuttaminen edellyttää oman alan teoreettista hallintaa, kokemuksen mukanaan tuomaa taitoa toimia sekä motivaatiota tarkkailla, arvioida ja kehittää omia tuntemuksia, ajattelua ja toimintaa.

Glöcknerin ja Wittemanin (2010) mukaan asiantuntijaintuitio (expert intuition) on vaistomaista ja sujuvaa toimintaa. Se mahdollistaa nopeiden huomioiden ja ratkaisujen tekemisen sekä seurausten arvioinnin.

Asiantuntijaintuitiota on tarkasteltu omana intuition muotonaan, mutta tärkein ero muihin intuition muotoihin on sen kehittyminen alan perusteellisen tuntemuksen ja pitkäaikaisen kokemuksen myötä. Aloitteleva työnohjaaja turvautuu helpommin erilaisten toimintasääntöjen ja mallien noudattamiseen, kokenut työnohjaaja toimii pääasiassa intuitioonsa nojaten ilman tietoista prosessointia.

Päätöksenteon tutkijat ovat Raamin ja Mielosen (2011) lainaamien Kleinin (1998) ja Dijksterhuisin (2006) mukaan huomanneet, että hyvin mo­nimutkaisissa ja kiireellisissä päätöksentekoti­lanteissa intuitio tuottaa usein täysin ylivertaisia pää­töksiä tietoiseen päättelyyn verrattuna. Tällaisia tilanteita ovat sellaiset, joissa ei ole tarpeeksi tietoa päätöksen tekemistä varten tai sitä on liikaa. Intuition hyöty korostuu erityisesti, jos aikaa päätökselle on vähän.

Työnohjaajan on jatkuvasti tehtävä päätöksiä oman toimintansa ja ohjaustekojensa suhteen, ja kehittynyt intuitiokyky auttaa häntä siinä. Hän voi toiminnallaan tukea ohjattaviensa päätöksentekoa ja antaa mallin intuition hyödyntämisestä.

Työnohjaaja voi myös selkiyttää ohjattavilleen, että ihminen ei aina ole tietoinen seikoista, jotka vaikuttavat hänen käyttäytymiseensä ja päätöksiinsä ja tämä voi johtaa virhearviointeihin. Toisaalta työnohjaajan pitää muistaa, että tietoisuus omista ennakkoluuloista voi myös johtaa defensseihin, esimerkiksi reaktionmuodostukseen.

Ihminen muodostaa mielipiteensä asiasta tai toisesta ihmisestä ja hänen persoonallisuudestaan sekunneissa. Tämä ensivaikutelma vaikuttaa vahvasti ihmisen myöhempään käyttäytymiseen. Lewickin (1985) mukaan ihminen luottaa tai suhtautuu positiivisemmin niihin ihmisiin, jotka muistuttavat henkilöitä, jotka ovat olleet ystävällisiä. Myers (2010) muistuttaa, että ihminen voi silloin tehdä virhearvion.

Intuitiivinen ajattelu mahdollistaa tehokkaan päätöksenteon, mutta se ei saa tarkoittaa analyyttisen ajattelun hylkäämistä. Mahdollisuus virheille on aina läsnä ja on otettava huomioon ja ymmärrettävä, että nämä kaksi erilaista tiedon käsittelyn tapaa tukevat toisiaan. Edistyessään asiantuntija toimii yhä vahvemmin ammatti-intuition ja jopa visionäärisen intuition varassa, mutta työnohjaajan työssä on tärkeää huomioida myös arkisen intuition ohjaustilanteisiin tuoma tieto.

Kun työnohjaaja toimii vaistonsa varassa, vaikuttaa siltä, että hänen toimintansa on nopean ajattelun tulosta ja että hän on tehnyt ratkaisunsa tiedostamatta. Vaistot (instinct) ovat kuitenkin tiettyjä luontaisia ​​käyttäytymismalleja, jotka ovat alun perin seurausta tilanteen kognitiivisesta arvioinnista. Intuitio on henkinen prosessi. Hogarthin (2010) mukaan on jopa mahdollista, että vaiston aktivoituminen on seurausta intuitiosta.

Intuitiiviset prosessit aiheuttavat erilaisia mielen ja kehon tuntemuksia. Ihmiset eivät aina tiedä tai osaa sanoa, miksi he toimivat niin kuin toimivat, mutta pitävät itsestään selvänä, että ovat oikeassa. Päätösten tekeminen intuition perusteella tarkoittaa, että tietää jotain, mutta ei tiedä miksi tietää. On saatu tutkimustuloksia, joiden mukaan ihminen voi tietää paremmin kehollisesti kuin rationaalisesti ja jopa ennen kuin hänen mielensä edes voisi asiaa tietää. Kehollinen tuntemus voi syntyä myös ilman, että ihmisellä on aiempaa kokemusta vastaavasta tilanteesta. (Raami & Mielonen 2011.)

Vuorovaikutus ja intuitio

Siitä huolimatta, että ns. läntinen maailma arvostaa analyyttistä ajattelua, kognitiiviset tutkimukset tukevat ajatusta intuitiivisten toimintojen yhtä suuresta merkityksestä. Erityisesti sosiaalisen kanssakäymisen ja kommunikaation näkökulmasta tiedostamaton ajattelu näyttää olevan korvaamatonta. 

Jokainen vuorovaikutustilanne on ainutkertainen, vaikka siihen liittyisikin tiettyjä säännönmukaisuuksia, kuten työnohjausistuntoon. Työnohjauksen tavoitteellisuus ja istunnon vaiheistaminen eri osiin ei sulje pois ohjattavan aitoa kohtaamista ja empatiaa.

Raamin ja Mielosen (2011) mukaan empatia on suurelta osin tiedostamatonta, intuitiivista toi­mintaa, mikä tekee intuitiosta välttämättömän myös sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. He lainaavat Prestonia ja de Waalia (2002), jotka toteavat, että ihmisen empatian ja intuition kyky peilata toisten toimintaa on tärkeä onnistuneelle kanssakäymiselle. Sen vaikutus ei rajoitu vain päätöksentekoon asioista ja ongelmista, vaan se ”integroituu oleelliseksi osaksi ihmisten välistä vuorovaikutusta”.

Vuorovaikutuksen ja sen tiedostamattomien merkitysten ymmärtäminen haastaa työnohjaajan. Kaikki kommunikaatio ja vuorovaikutus sisältää sanallistetun tiedon lisäksi myös tiedostamattomia tekijöitä, joiden ymmärtäminen ei onnistu ilman intuitiota.

Sperber ja Wilson (2005) käyttävät tästä ilmiöstä nimitystä lausuttu ja tarkoitettu. Lausuttu arvioidaan semanttisesti ja tarkoitettu arvioidaan suhteessa tilanteesta koottuun informaatioon. Kusan (2011) mukaan molempien ymmärtäminen käy ihmiseltä nopeasti ja ilman, että hän huomaa koko prosessia. Sama pätee sarkasmiin ja ironiaan. Tämä monimutkainen ilmiö toimii rationaalisen ajattelun rinnalla oppaana kaikessa ihmisen vuorovaikutuksessa. 

Hanhikosken ja Riihijärven (2018) mukaan sosiaalisista tilanteista nouseva tieto on kuitenkin vaikea käsitteellistää, sillä se ei lähtökohtaisesti ole sanallista. Vähintään yhtä vaikeaa on intuition käytön ja intuitiivisten ratkaisujen tunnistaminen ja verbalisointi.

Koivusen (1997) mukaan ihminen käsittelee intuition hetkellä samanaikaisesti sekä hiljaista että fokusoitua tietoa muodostaen niistä uutta tietoa ja intuition hetki antaa ohjaajalle mahdollisuuden hyödyntää eri tavoin oppimaansa.

Raami ja Mielonen (2011) toteavat, että asiantuntijat käyttävät intuitiota tietoisesti ja pystyvät hyödyntämään sitä tahdonvaraisesti. Kleinin (2008) mukaan kokeneen asiantuntijan mieleen ensimmäisenä tullut ratkaisumalli on ”riittävän hyvä” tilanteen hoitamiseksi. Kokeneilla työnohjaajilla tilanteeseen sopiva kysymys tai muu interventio tulee mieleen nopeasti.

Peavyn (1999) määritelmä sosiodynaamisesta ohjauksesta sopii hyvin työnohjauksen kuvaamiseen: ”Ohjaus on toisen auttamiseen pyrkivää välittämistä, rohkaisemista sekä ihmisten omaa reflektointia tukevaa sosiaalista toimintaa.” Hänen mukaansa ohjaajan rooli on olla keskustelukumppani, joka pyrkii ymmärtämään ja tarjoamaan mahdollisuuden uusille ajatuksille.

Kysymykset ovatkin työnohjauksen olennainen työväline, ja niiden muotoiluun ja ajoittamiseen liittyvä päätöksenteko on ohjauksen kannalta tärkeää. Tärkeä työnohjaajan ohjausteko on myös ei-tietämisen tilan omaksuminen ja hyödyntäminen tehtävässä.

Intuition vinoumat

Yleisiä intuition vinouttajia ovat esimerkiksi ”pelko ja muut vahvat tunnesidokset, ennakkoluulot, toiveajattelu, aistiharhat, hyväuskoisuus ja maaginen ajattelu” (Raami 2016).

Hanhikoski ja Riihijärvi (2018) siteeraavat useita intuition vinoumia tutkineita teoreetikkoja:

• Kahneman ja Tversky (1974) mainitsevat ankkuroitumisvaikutuksena sen, että ihmisen alustavat tiedot, kuten kuulopuheet tai muiden mielipiteet, vaikuttavat hänen lopulliseen arvioonsa.

• Nickersonin (1998) mukaan ihmisellä on taipumus ottaa huomioon pääasiassa omia uskomuksiaan vahvistava informaatio ja jättää huomiotta uskomukset kyseenalaistavat asiat. Kyseessä on silloin vahvistusharha.

• Kerenin ja Teigenin (2004) mukaan intuition vinoumat voivat olla seurausta kognitiivisista rajoitteista, prosessointistrategioista, havainnon jäsentymisen periaatteista, itsekeskeisestä näkökulmasta, erityisestä motivaatiosta, tunteista ja ajattelutavasta.

• Bayazi ja Oreg (2009) toteavat, että yksinkertaistusvinouman taustalla on ihmisen pyrkimys ymmärtää monimuotoista todellisuutta. Vahvistusvinoumia ilmenee, kun ihminen pyrkii johdonmukaisuuteen ja yhtenäisyyteen. Säätelyvinoumat syntyvät halusta välttää kipua ja saavuttaa nautintoa.

Asiantuntijan ja noviisin ero on, että asiantuntija tietää, milloin ei tiedä – ja osaava työnohjaaja kysyy, kun ei tiedä.

Intuitiivisen tiedon testaaminen

Intuitiota on vähätelty pitämällä sitä vain nopeana ensiarviona tilanteesta ja todettu sen vaativan lisävarmistuksen.

Hanhikosken ja Riihijärven (2018) mukaan intuition luotettavuuden voidaan ajatella tarkoittavan sitä, miten hyvin intuitiivisesti nousseet päätökset ja toimintamallit vievät kohti toivottua lopputulosta. Raamin (2018) mukaan intuitiivista tietoa voidaan jakaa ja arvioida yhdessä ja siten rakentaa yhdessä uutta yhteistä ja luotettavampaa tietoa. Työnohjauksessa lopputuloksen onnistuminen arvioidaan ohjaajan ja ohjattavien yhteistyönä.

Vahvistukset ovat signaaleja, jotka kertovat intuition merkityksellisyydestä, esimerkiksi jokin kehollinen tuntemus (kylmät väreet, iho kananlihalla tms.), toistuvasti mieleen palaava ajatus, kokemus tunteiden puuttumisesta, rauhan tunne tai muu epätavallinen aistimus (Raami 2016).

Työnohjaajan on välillä pysähdyttävä ja varmistettava, että hän ei pidä intuitiona äkillistä päähänpistoa tai satunnaista mielijohdetta, joka mahdollisesti vielä sekoittuu pelkoihin, toiveajatteluun tai mielikuviin. On tarkistettava, että intuition taustalla ei ole mielipide tai jokin työnohjaajan oma halu. ”Paljon intuitiota käyttävät ihmiset kuvaavat toistuvasti, että intuitioon ei liity tunteita.” (Raami 2018, vrt. Shapiro & Spence 1997).

Intuitio muistuttaa emootiota siten, että se ohjaa ihmisen tiedon äärelle ilman päättelyä, mutta se ei vie kokijaansa toiseen mielentilaan. Sen sanotaan olevan myös puhtaampi kuin empatia, koska se tarjoaa vain tietoisuuden ja usein vielä niin että kokija ei tiedä, mistä tuo tietoisuus on tullut.  

Intuitiokyvyn kehittäminen

Intuitiokyvyn kehittäminen vaatii jokaisessa ihmisessä jo olevan taidon huomaamista ja harjoittelua. Ihminen voi Pigliuccin (2012) mukaan olla intuitiivisesti lahjakas jollain osa-alueella ja avuton toisella, esimerkiksi ihmissuhteissa, teknisissä kyvyissä tai shakkipelissä. Intuitio on kuitenkin kyky, joka paranee harjoittelemalla.

Raamin ja Mielosen (2011) mukaan intuitiokyvyn kehittäminen on aloitettava siitä, että tarkkailee omia tunteitaan, tuntemuksiaan, ajatuksiaan, olojaan ja mielikuviaan. Tarkoituksena on oppia tunnistamaan, millaisista lähteistä ja millaisissa tilanteissa intuitiot nousevat ja miltä ne tuntuvat sekä erottamaan merkitykselliset intuitiot vinoutuneiden joukosta. Vähitellen ihminen voi alkaa erottaa itselle tyypillisiä luotettavia intuitioita.

Raami (2018) on ottanut käyttöön käsitteen älykäs intuitio. Se koostuu kolmesta taidosta: kyvystä virittyä intuitioon, intuition lukutaidosta sekä kyvystä arvioida intuition luotettavuutta. Älykkään intuition käyttö on kykyä olla samanaikaisesti sekä avoin että riittävällä tarkkuudella erottelukykyinen. Sen kehittämisen sykliin kuuluvat mielen avartaminen, havaintokyvyn kehittäminen ja erottelukyvyn kehittäminen.

Raamin (2018) mukaan harjoitusta tarvitsee erityisesti havainnointikyky, jotta ihminen havaitsee tarjolla olevat viestit. ”Havainnointikyvyllä tarkoitetaan omien yhä hienovaraisempien signaalien huomaamista ja erottelukyvyllä taas näiden signaalien eroavaisuuksien huomaamista.” Havaintojen tekoon liittyy myös kyky tehdä havainnoista tulkintoja ja johtopäätöksiä sekä varmistaa, että ne eivät ole huteralla pohjalla.

Harjoitusta tarvitsee myös taito suunnata intentiota, jotta ihmisen mieli osaa etsiä merkityksellisiä signaaleja. Lisäksi on harjoiteltava sekä taitoa erottaa merkitykselliset signaalit merkityksettömistä että rohkeutta avartaa tietoista mieltä. Tukevan perustan harjoitteluun muodostavat hyvä itsetuntemus sekä oman alan vankka osaaminen. (Raami 2018.)

Intuition harjoittelun alkuvaiheessa ihminen keskittyy saavuttamaan jotain ja varoo virheitä. Toisessa vaiheessa hän saavuttaa kohtuullisen pätevän kvasiautomaattisen tason. Kolmas vaihe on vaikein, koska jatkuva kehittyminen vaatii virheiden mahdollisuuden tarkkaa seuraamista ja niihin puuttumista.  

Intuition kehittämisestä tuntuu jokaisella teoreetikolla olevan oma ohjeistuksensa. Johnson (2014) antaa harjoitteluun seuraavat ohjeet:

• Hiljennä mielesi. Käytä mitä tahansa tekniikkaa, jolla pääset eroon tietoisen mielesi kohinasta. Hyviksi tavoiksi ovat osoittautuneet käveleminen, syvähengitys, meditaatio tai erilaiset rentoutusmenetelmät. Keskitä huomiosi. Keskittynyt ja rentoutunut mieli mahdollistaa mielikuvien esiinnousun tiedostamattomasta.

• Vastaanottava asenne. Sinun on oltava mielentilassa, jossa olet halukas ja kykenevä avautumaan ja ottamaan vastaan monenlaisia ajatuksia.

• Validoi mielikuvat ja vaikutelmat, jotka saat käyttäessäsi intuitiivista prosessia. Kaikki merkitsee jotakin. Jopa hulluilta vaikuttavat ideat johtavat usein käyttökelpoisiin ja luoviin ratkaisuihin.

• Vapaa kirjoittaminen. Vapaata kirjoittamista on, kun kirjoitat ylös ensimmäisen sanan tai ajatuksen, joka juolahtaa mieleesi. Tarkoitus on tehdä se nopeasti ja ajattelematta, jotta pystyt ohittamaan loogisen ajattelun ja suomaan tiedostamattomalle mahdollisuuden puhutella sinua.

Chollen (2011) ohjeet intuitiokyvyn kehittämiseksi ovat: kirjoita päiväkirjaa, hiljennä sisäinen kritiikkisi ja hakeudu yksinäisyyteen. Myös mielialalla on merkitystä. Bolte ja kumppanit (2003) toteavat johtopäätöksissään, että positiivinen mieliala aktivoi muistin heikkoja kumppaneita ja parantaa intuitiota, negatiivinen sitä vastoin heikentää intuitiota.

Lopuksi

Työnohjaaja voi hyödyntää intuitiota ohjaustyössä ja päätöksenteossa. Cholle (2011) kehottaa keskusteluttamaan sitä. Tietoisuus käyttää hänen mukaansa logiikkaa säälimättömästi, mutta ”tiedostamaton skannaa käsiteltävän asian läpi menneisyyden, nykyisyyden ja tulevan ja yhdistää asian aavistuksiin ja tunteisiin nonlineaarisesti”.

Cholle antaa esimerkin dialogista intuition kanssa:

Minä:            Mitä laittaisin päälleni tänään?

Alitajunta:    Punaista.

Minä:            Mitä punaista?

Alitajunta:    En tiedä, laita jotain punaista.

Minä:            Miksi?

Alitajunta:    Se tuntuu hyvältä.

Minä:            Mutta minulla on tänään haastattelu; eikö punainen ole liian aggressiivinen?

Alitajunta:    Et nyt tajua pointtia.

Minä:            Mikä se pointti on?

Alitajunta:    Sinä pidät punaisesta. Se tekee sinut onnelliseksi.

Minä:            Mitä tekemistä onnellisuudella on tämän kanssa?

Alitajunta:    Aivan kaikki.

Minä:            Kuinka?

Alitajunta:    Tulet huomaamaan sen, luota minuun.

Lisätietoa mm.

• Bolte, A., Goschke, T. & Kuhl, J. (2003). Emotion and Intuition Effects of Positive and Negative Mood on Implicit Judgments of Semantic Coherence: Effects of Positive and Negative Mood on Implicit Judgments of Semantic Coherence. Psychological Science, 14(5), 416–421.

• Boyd, K. & Heney, D. (2017). Peirce on Intuition, Instinct, & Common Sense. European Journal of Pragmatism and American Philosophy, IX-2. https://doi.org/10.4000/ejpap.1035

• Cholle, F. P. (31.8.2011). What Is Intuition and How Do We Use It? We don't have to reject scientific logic in order to benefit from instinct. Psychology Today. https://bit.ly/3pt0uQ5

• Epstein, S. (2003). Cognitive-experiental self-theory of personality. Teoksessa M. J. Lerner & T. Millon (toim.), Handbook of psychology: Personality and social psychology (s. 159–184). New Jersey: John Wiley & Sons.

• Evans, J. St. B. T. (2010). Intuition and Reasoning: A Dual-Process Perspective. Psychological Inquiry, 21, 313–326.

• Glöckner, A. & Witteman, C. (2010). Foundations for tracing intuition. Challenges and methods. Sussex: Psychology Press.

• Hanhikoski, R. & Riihijärvi, J. (2018). Intuitio ohjaustilanteessa. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201806063031

• Hodkinson, G. P., Langan-Fox, J. & Sadler-Smith, E. (2008). Intuition: A fundamental bridging construct in the behavioural sciences. British Journal of Psychology, 99(1), 1–27.

• Hogarth, R. M. (2010). Intuition: A Challenge for Psychological Research on Decision Making. Psychological Inquiry, 21, 338–353.

• Johnson, A. P. (2014), Education Psychology: Theories of Learning and Human Development. Australia: National Science Press.

• Jung, C. G. (1923). Psychological Types. England: T. and A. Constable.

• Klein, G. (2008). Naturalistic decision making. Human Factors. The Journal of the Human Factors and Ergonomics Society, 50(3), 456–460.

• Koivunen, H. (1997). Hiljainen tieto. Helsinki: Otava.

• Kusa, D. (2011). Intuitive thought and “Ordinary” Cognitions. Studia Psychologica, 53(2), 116–119.

• Lane, D. C. (toim.).(2018). Logic and Intuition. Selections from the Writings of Charles Sanders Peirce. USA, CA: MSAC Philosophy Group.

• Lewicki, P. (1985). Nonconscious biasing effects of single instances on subsequent judgments. Journal of Personality and SocialPsychology, 48(3), 563–574.

• MOT Oxford Dictionary. (2018). Helsinki: Kielikone.

• Myers, D.G. (2010). Intuition's powers and perils. Psychological Inquiry, 21, 371–377.

• Peavy, R. V. (1999). Sosiodynaaminen ohjaus: konstruktiivinen näkökulma 21.vuosisadan ohjaustyöhön (suom. P. Auvinen). Helsinki: Psykologien Kustannus.

• Pigliucci, M. (2012). Answers for Aristotle: How Science and Philosophy Can Lead Us to a More Meaningful Life. New York: Basic Books.

• Raami, A. (2015). Intuition unleashed: On the application and development of intuition in the creative process. Väitöskirja, Aalto-yliopisto, Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-6108-5

• Raami, A. (2016). Älykäs intuitio. Helsinki: Kustantamo S&S.

• Raami, A. (2018). Älykäs intuitio (2. painos). Helsinki: Kustantamo S&S.

• Raami, A. & Mielonen, S. (2011). Kokemuksia intuitiovalmennuksesta. Intuition implisiittisestä oppimisesta kohti tietoista kehittämistä. Aikuiskasvatus, 31(4), 244–254.

• Shapiro, S. & Spence, M. T. (1997). Managerial intuition: A conceptual and operational framework. Business Horizons, 40(1), 63–68.

• Simon, H. A. (1992). What is “explanation” of behavior? Psychological Science, 3(3), 150–161.

• Sperber, D. & Wilson, D. (2005). Pragmatics. Teoksessa F. Jackson & M. Smith (toim.), Oxford handbook of contemporary philosophy (s. 468–501). Oxford: Oxford University Press.