MUISTISAIRAAN YHTEENKUULUVUUDEN TUNNE

Yhteenkuuluvuuden vahvistaminen on erityisen tärkeää, kun muistisairaus nakertaa turvallisuudentunnetta ja elämä hoitopaikassa koettelee. Yhteenkuuluvuuden kestävä perusta on psykologisesti turvallinen yhteisö, jossa tunnistetaan ihmisten ainutlaatuisuus ja kohdellaan kaikkia oikeudenmukaisesti.

Yhteenkuuluvuuden tunne on yksi ihmisen perustarpeista. Se tukee hyvinvointia ja onnellisuuden kokemusta. Muistisairaan vuorovaikutussuhteet omaisten ja hoitajien kanssa ovat avinasemassa yhteenkuuluvuuden tunteen luomisessa.  

Yhteenkuuluvuuden tunne

Ihmisellä on luontainen pyrkimys hakeutua muiden seuraan, löytää yhteys toisiin ihmisiin ja kuulua johonkin ryhmään. Mm. Wadorsin (2016) mukaan yhteenkuuluvuus on osa ihmisen perimää ja olennainen perustarve.

• Myös muistisairaalla vanhuksella on tarve kokea olevansa sosiaalisesti hyväksytty.

Ihmiskunnalla on pitkä historia, jonka aikana yhteisö ja yhteiset ponnistelut ovat tuoneen yksilöille turvaa ja mahdollistaneet esimerkiksi ravinnon saannin. Ryhmään hyväksytyksi tuleminen on antanut ihmisille yhteenkuuluvuuden kokemuksen, joka on tukenut yhdenvertaisuutta ja henkistä hyvinvointia.

Yhteenkuuluvuuden tunteella tarkoitetaan tunnetta, jota ihminen kokee ollessaan osa merkityksellistä suhdetta, jossa hän kokee olevansa hyväksytty ja turvassa (Martela 2014). Yhteenkuuluvuuden tunne kertoo muilta saadusta hyväksynnästä ja kunnioituksesta sekä yhteyden muodostumisesta erilaissa sosiaalisissa yhteyksissä.

Yhteenkuuluvuuden tunteeseen liittyy keskeisesti tunne luottamuksesta, turvallisuudesta ja merkityksellisyydestä. Se on tunne siitä, että kuuluu joukkoon, jossa tulee nähdyksi ja kuulluksi.

Yhteenkuuluvuudentunteen perustan rakentuminen ja rakentaminen

Lapsen yhteenkuuluvuuden tunne rakentuu sille, mitä hän ympärillään oleville ihmisille merkitsee ja miten hänestä huolehditaan. Lapsen on tärkeä tuntea, että muut ihmiset ovat kiinnostuneita hänen ajatuksistaan ja tunteistaan.

Yhteenkuuluvuuden tunteen ja vuorovaikutuksen merkitys lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle on suuri, mutta ihminen voi edistää omaa mielenterveyttään monilla tavoin myös vanhempana. Hän voi solmia tärkeitä sosiaalisia suhteita myös myöhemmin elämässään.

• Yhteenkuuluvuus on ihmisessä hyvin syvällä oleva tarve ja tunne. Sitä ei voi oppia tiedollisesti – se on koettava omakohtaisesti.

Yhteenkuuluvuuden tunteen rakentumista vahvistaa erityisesti arvostava kohtaaminen. Ylikankaan (2016) mukaan jo yksittäisillä sosiaalisilla tilanteilla voi olla selvä yhteys mielen hyvinvointiin. Kauniit sanat tai halaus voivat saada ihmisen tuntemaan olonsa paljon paremmaksi. Samoin katsekontakti ja toisen ihmisen ilmeiden ja eleiden näkeminen. Ne voivat lisätä peilautumista toisen tunteisiin, edistää vuorovaikutusta ja kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Yhteisöllisyyden terveysvaikutukset

Ihminen on elämänsä aikana jäsenenä monissa yhteisöissä. Osan niistä voi valita itse, mutta osaan ihminen ajautuu tahdostaan riippumatta. Niin tapahtuu esimerkiksi vanhuksen siirtyessä vastentahtoisesti hoitopaikkaan.

Yhteisöllisyyden on todettu vaikuttavan pääasiassa positiivisesti ihmisen terveyteen ja erityisesti mielen hyvinvointiin. Yhteisöllisestä asumisesta toivotaankin ratkaisua vanhusten yksinäisyyteen, turvattomuuteen ja niistä seuraaviin ikäviin ilmiöihin. 

Heimosen ja muiden (2017) mukaan ihminen saa huomioimisen ja hyvien ihmissuhteiden kautta elämäänsä hyvinvointia, merkityksellisyyden tunteen ja voimaantuu. Voimaantumisella tarkoitetaan sisäistä prosessia, jossa ihmisen valtaa voiman tunne ja kokemus omasta hyvinvoinnista. Hän alkaa nähdä itsessään ja toisissa myönteisiä puolia, ja hänen on helpompi uskoa omiin kykyihinsä selviytyä elämän haasteista.

Mielen ja aivojen toiminta ei ole sama asia, mutta ne ovat kytköksissä toisiinsa. Ihmisen aivotoiminnan ja hermorakenteen lisäksi mieli vaatii toimiakseen yhteyttä ulkoiseen ympäristöön. (Ylikangas 2016.)

Eri tieteenaloilla on tehty lukuisia tutkimuksia sosiaaliseen ryhmään kuulumisen eduista. Niissä on todettu, että pelkkä yhteydenpito yhteisöön ei riitä. Vuorovaikutus suojaa terveyttä ja hyvinvointia vasta, kun ihminen tunnistaa aidosti olevansa osa sosiaalista ryhmää. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisellä on ympärillään muita, jotka tukevat häntä, ovat hänen mielestään kiinnostavia ja jotka nauravat ja itkevät hänen kanssaan. Siis sosiaalisia suhteita, jotka perustuvat empatiaan ja aitoon kiinnostukseen toista kohtaan. (Sabater 2022.)

Yhteenkuuluvuuden tunnetta voidaan rakentaa

Mikään ryhmä ei ole automaattisesti tiivis ja yhtenäinen (Nikkola & Löppönen 2014). Vaikka ryhmän jäsenillä olisikin samoja kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita, heillä voi silti olla vaikeuksia sopeutua osaksi ryhmää.

Yhteenkuuluvuuden tunteen rakentamiseen muistisairaiden vanhusten hoitoyksikössä vaaditaan yhteenkuuluvuuden tunteen osatekijöiden entistä parempaa tunnistamista sekä usein myös uutta toimintakulttuuria, luovuutta ja yhteistyötä.  

• Yhteenkuuluvuuden tunne rakentuu monien kokemusten kautta ja vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.  

Pienetkin kohtaamiset voivat olla hyvin merkityksellisiä. Hoitoyhteisössä voidaan hyödyntää mitä tahansa syytä kokoontua yhteen ja yhteisen asian äärelle. Aiheena voi olla esimerkiksi kahvittelu, ruokailu, musiikki tai taide. Tärkeintä on kohtaaminen ja sen tuoma osallisuuden ja merkityksellisyyden tunne.

• Yhtiset kohtaamiset antavat vanhuksen päiville merkityksen ja mahdollisuuden tehdä jotain yhdessä, nauraa, oppia, opettaa ja jakaa tunteita muiden kanssa.

Hoitajat voivat joka päivä vaikuttaa siihen, että vanhuksella on mahdollisuus tulla kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi. Vanhuksen on voitava kokea, että tulee hyväksytyksi ja autetuksi omana itsenään. Hoidettavien erilaisuus on rikkautta ja sitä ei pidä vain ”sietää tai hyväksyä”. Sitä on arvostettava. Erilaisuus on yhteisöjen ja yhteisen toiminnan suuri voimavara.

Tärkeintä on turvallisuus

Turvallisuus koostuu ulkoisista olosuhteista ja sisäisistä turvallisuuden tunteista. Vaativissa olosuhteissa tai vaikeina aikoina on tuettava vanhusten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja huolehdittava siitä, että kukaan ei jää yksin kuormittavien tunteiden kanssa. Pelkoa ja huolta voi lievittää.

Yhteenkuuluvuus rakentuu sille, että yhteisön jäsenet kokevat olonsa turvalliseksi ja voivat luottaa saavansa osakseen oikeudenmukaista kohtelua ja kunnioitusta.

Yhteenkuuluvuuden tunteen puuttuminen

• Ihmisen on voitava tuntea kuuluvansa johonkin ihmisryhmään – missä tahansa elämänvaiheessa.

Yhteenkuuluvuuden tunteen puutteesta seuraa alhaista itsetuntoa, turhautumista ja masennusta. Ulkopuolisuuden ja eristäytyneisyyden tunteet vaikuttavat epäedullisesti ihmisen psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, ja pitkään jatkuessaan ne saavat hänet tuntemaan itsensä surulliseksi ja avuttomaksi.

Jäljet ulkopuolisuudesta ja syrjään jäämisestä voivat elää muistissa pitkään, mutta yksikin korjaava kokemus yhteenkuuluvuuden tunteesta voi paikata jonkin aiemmin muodostuneen särön itsetunnossa.

Yhteenkuuluvuuden puutteen negatiivisia fyysisiä vaikutuksia ovat Andreattan (2002) mukaan univaikeudet, elimistön heikentynyt puolustuskyky, kohonnut verenpaine ja suurempi riski saada sydänkohtaus tai aivohalvaus.

Negatiiviset vaikutukset voivat ajaa vanhuksen jopa itsetuhoisiin ajatuksiin tai etsimään apua alkoholista. Siitä voi puolestaan seurata heikentynyttä impulssien hallintaa ja ahdistuneisuutta. Vahvalla yhteenkuuluvuuden tunteella on kiistatta suuri positiivinen merkitys vanhuksen voinnille. (Andreatta 2022.)

Entä työntekijät?

Työntekijät, jotka tuntevat olevansa arvostettuja organisaation jäseniä kokevat yhteenkuuluvuutta työpaikkaansa. He ovat valmiita toimimaan sen hyväksi ja heidän halunsa vaihtaa työpaikkaa vähenevät.

Organisaatioon samastuminen vaikuttaa työn imuun, positiiviseen tunne- ja motivaatiotilaan, jossa työhön liittyy tarmokkuuden, omistautumisen ja uppoutumisen kokemuksia (Hakanen 2011). Työn imu on yksi työhyvinvoinnin mittari, ja se on yhdistetty yhteenkuuluvuuden tunteeseen (Hakonen & muut 2015).

Samastuessaan työpaikkaansa ihminen sitoutuu siihen psykologisesti ja jakaa sen tavoitteet, asenteet ja normit. Samaistuminen vaikuttaa käyttäytymiseen työpaikalla ja työntekijä alkaa nähdä asiat sekä oman työpanoksensa työpaikan näkökulmasta. (Mm. Lee & muut 2015.)

• Organisaatioon samastuminen vaikuttaa myös siihen, että henkilöstö luo yhteisen näkemyksen siitä, ”mitä me teemme” ja saa aikaan parempia tuloksia.

Menettelytapojen oikeudenmukaisuus työyhteisössä on yhteydessä organisaatioon samastumiseen. Se on puolestaan yhteydessä organisaation kannalta tärkeisiin mittareihin, kuten irtisanoutumisaikeisiin (esim. Olkkonen & Lipponen, 2006).

Aseman Lapset -blogin tärkeät vinkit yhteenkuuluvuuden edistämiseen:

• Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi.

• Varmista, että sinulla on aikaa kohtaamiselle, kuulemiselle ja dialogille.

• Arvosta erilaisuutta ja tuo esiin vahvuuksia.

(Yhteenkuuluvuus)

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.

Lisätietoa mm.

Andreatta, B. (25.2.2022). A culture of belonging starts with psychological safety, Chief Learning Officer. https://bit.ly/41m02IW      

Hakanen, J. (2011). Työn imu. Helsinki: Työterveyslaitos.

Hakonen, M., Lipponen, J., Kaltiainen, J., & Kupiainen, O-J. (2015). Fuusiot henkilöstön näkökulmasta – Opas onnistuneeseen fuusioon ja Case Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto. Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja.

Heimonen, S., Juote, M., Rasanen, L., Björkqvist, T. (2017). Avaimia voimaantumisen vahvistamiseen. Helsinki: Ikäinstituutti.

Lee, E. S., Park, T. Y., & Koo, B. (2015). Identifying organizational identification as a basis for attitudes and behaviors: A meta-analytic review. Psychological Bulletin, 141(5), 1049–1080.

Martela, F. (2014). Onnellisuuksien psykologia. Teoksessa L. Uusitalo-Malmivaara (toim.), Positiivisen psykologian voima (s. 44–56). Jyväskylä: PS-kustannus.

Nikkola, T. & Löppönen, P. (2014). Oivalluksia ryhmästä – pintaa syvemmälle koulun ryhmäilmiöihin. Helsinki: Opinkirjo.

Olkkonen, M. E., & Lipponen, J. (2006).Relationships between organizational justice, identification with organization and work unit, and group-related outcomes. Organizational Behavior and Human Decision Processes, 100(2), 202–215.

Sabater, V. (22.12.2022) Sosiaaliseen ryhmään kuuluminen parantaa terveyttäsi ja onnellisuuttasi. https://bit.ly/4gtomNb

Wadors, P. (10.8.2016). Diversity Efforts Fall Short Unless Employees Feel That They Belong. Harvard Business Review. https://bit.ly/41u1ER0

Yhteenkuuluvuus – syrjään jäämisen vastavoima! (Aseman Lapset -blogi). https://bit.ly/4itNRji

Ylikangas, M. (2016) Mielen salat. Gaudeamus. (E-kirja)

Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä: