SALASSAPITO, VAITIOLOVELVOLLISUUS JA TYÖNOHJAUS

Muistisairasta hoitavat henkilöt voivat saada arkaluontoista tietoa vanhuksen elämästä ja terveydestä. Tehdessään tiivistä yhteistyötä omaisten kanssa, hoitajat joutuvat toistuvasti tilanteisiin, joissa heidän on punnittava sanansa tarkkaan. Laki uudistui, mutta haasteet jäivät.

• Vanhusta hoitavien henkilöiden on osattava arvioida mitä tietoa ja kenelle vanhuksesta on eettisesti oikein, tarpeellista ja laillista antaa.

MUISTI 1/1994 – Lehden toimituksen pyytämä puheenvuoro.

Validaatioterapia, omaiset ja salassapitovelvollisuus

Validaatioterapiassa pyritään vanhuksen tunteisiin virittäytymällä ymmärtämään hänen käyttäytymisensä syy. Dementoituva vanhus voi elää hyvin vahvasti mielikuviensa kautta ja tämä hänen ”sisäinen todellisuutensa” muodostuu muistoista tai toiveajattelusta. Toisinaan hän elää uudelleen käsittelemättömiä ristiriitoja tai traumaattisia kokemuksia hyvinkin varhaisista elämänvaiheistaan.

Validaatioterapian avulla hoitava henkilö pääsee kurkistamaan vanhuksen elämän merkittäviin tapahtumiin. Terapeutin tulee kuitenkin muistaa koko ajan, että hänen aavistuksensa käyttäytymisen takana olevien tunteiden aiheuttajista voi olla virheellinen.

Vanhus saattaa viestittää tunnetta, joka on syntynyt tapahtuneen tosiasian edelleen kehitellystä ”mitä olisi voinut tapahtua” -fantasiasta. Hänen tunteensa voivat kummuta toiveajattelusta tai hänen viestinsä sisältää symbolisen muunnelman tapahtuneesta. Toisiaan terapeutille saattaa kuitenkin välähdyksenomaisesti selvitä käyttäytymisen ja tunteen taustalla oleva tapahtuma.

On tärkeää pohtia miten ”totena” esille tulevia asioita pidetään ja miten ne esitetään esimerkiksi omaisille. Olemme viime vuosina vanhustenhuollossa opetelleet yhteistyötä omaisten kanssa ja korostaneet heidän rooliaan varsinkin dementoituvan vanhuksen hoidon ja elämänkaaren asiantuntijoina. Avoimuus omaisten ja hoitohenkilökunnan välillä on ollut yhteistyön perusta.

Validaatioterapian yhteydessä syntyneitä oivalluksia vanhuksen käyttäytymisen taustalla olevista tunteista ja niiden aiheuttajasta tulee pohtia työryhmässä. Työryhmän tulee selvittää itselleen, mistä asioista omaisten kanssa on vanhuksen toiveiden ja edun mukaista keskustella. Punnittavaksi tulee myös omaisten toiveet ja edut.

Validaatioterapia antaa yhä laajemmille työntekijäryhmille mahdollisuuden ja saattaa aiheuttaa kiusauksen ”harrastelijapsykologisointiin”. On ehdottoman tärkeä huolehtia asiantuntevasta työnohjauksesta kaikille validaatioterapiaa käyttäville työntekijöille ja työryhmille. Mikäli omaiset perehdytetään validaatioterapiaan tai validoivaan lähestymistapaan, tulee heitäkin osata tukea asiantuntevasti.

Nyt tarvitaan keskustelua validaatioterapian eettisistä perusteista ja sitä käyttävien työryhmien etiikasta.

Kirjoittajat

esh Suvi-Tuuli Porkka

esh Leena H. Suomi    

Salassapito- ja vaitiolovelvollisuus

Salassapitovelvollisuuden ja vaitiolovelvollisuuden ero on lyhyesti sanottuna se, että asiakirjat ovat salassapidettäviä. Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluu enemmän.

• Asiakastietojen salassa pidosta säädetään laissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023).

Lain (2 luvun 4 §) mukaan salassa pidettävää asiakastietoa sisältävää asiakirjaa … ei saa näyttää eikä luovuttaa sivulliselle…” Sivullisella tarkoitetaan kaikkia muita kuin kyseisen terveyden- tai sosiaalihuollon yksikön palveluksessa olevia tai niiden lukuun tai toimeksiannosta toimivia henkilöitä.  

Vaitiolovelvollisuus koskee lain (2 luku 5 §) mukaan työntekijäitä, harjoittelijoita ja luottamushenkilöitä. He eivät saa ilmaista muille asiakirjatiedon lisäksi muutakaan oman toiminnan kautta saatua asiakasta koskevaa henkilökohtaista tietoa. Sellaisena voidaan pitää esimerkiksi hoitopaikassa nähtyjä ja kuultuja asioita.

• Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa paljastaa senkään jälkeen, kun palvelussuhde tai tehtävä on päättynyt.

Poikkeus erityistilanteissa

Asiakastietojen käsittelyä koskevassa laissa (8 luku 49 §) säädetään myös tietojen antamisesta asiakkaan lailliselle edustajalle tai läheiselle erityistilanteissa.

Vanhusten hoidossa tulee kyseeseen lähinnä tilanne, jolloin hoidettavan “tajuttomuuden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi” lähiomaisilla on oikeus saada tieto hoidettavan terveydentilasta – ellei ole syytä olettaa, että vanhus kieltäisi sen.

Työnohjaus

“Työnohjaus on henkilöstön kehittämisen menetelmä ja luonteeltaan organisaation sisäinen ja luottamuksellinen foorumi. Asiakkaan yksityisyydensuojaa ei työnohjauksessa loukata, sillä tapauksia käsitellään anonyymisti ja vain niiltä osin, kun hoitajan kehittyminen tehtävässä vaatii.” (Mäkinen 2017.) 

Suomen työnohjaajat ry:n (STOry) eettisissä säännöissä todetaan, että työnohjaajaa sitoo vaitiolovelvollisuus ohjattavan ja tilaajan kertomiin asioihin. Periaate on huomioitu esimerkiksi MIELI ry:n kouluttamien työnohjaajien tekemissä työnohjaussopimuksissa, joissa on maininta kaikkien osapuolten vaitiolovelvollisuudesta.   

Työnohjauksissa on usein käsitelty tapauksia, joista henkilökunta on vahvasti eri mieltä, eikä pysty päättämään kertoako omaisille vai ei. Esimerkit ovat eri työnohjausryhmistä muutaman viime vuosikymmenen ajalta.   

• Lapsenlapsi ei ymmärtänyt isoäidin muistisairautta ja uskoi kaikki tämän valitukset. Niistä kehkeytyi epäluuloja henkilökuntaa ja hoitoa kohtaan. Työnohjauksessa mietittiin, voisiko omaiselle vähitellen antaa esimerkkejä isoäidin muistihäiriöstä ja ehdolle nousi mm. tapaus, jossa isoäiti oli syönyt Saintpaulian lehtiä Tanskan kuninkaan rintapastilleina.

• Henkilökunta oli saanut muistisairaan vanhuksen puheista käsityksen, että tämä oli aikoinaan joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

• Muistisairas rouva kertoi, että hän oli nuoruudessaan ollut villi ja vallaton ja että hänen vanhimman tyttärensä isä oli joku muu kuin tytär luuli.  

• Paluumuuttajavanhus kertoi, että häneltä jäi jäänyt Amerikkaan toinen perhe.

• Leskirouva ja eräs vanha herra ihastuivat toisiinsa. He istuivat päivät pitkät vierekkäin ja tuntuivat viihtyvän. Ihastuminen antoi kummankin elämään sisältöä ja esimerkiksi halun pukeutua paremmin. Vanha herrakin hylkäsi verryttelyhousut ja sonnustautui jo aamuvarhaisella pukuun ja kravattiin. Parin suhde kehittyi pikkuhiljaa pidemmälle ja sai muut asukkaat vaivaantumaan.  

Minkälaisia ajatuksia nämä tapaukset herättävät sinussa?

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.

Lisätietoa mm.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/14.4.2023).

Mäkinen, J. (2017). Vapaaehtoistyöstä. Teoksessa T. Tenhunen & S-T. Porkka (toim.), Vapaaehtoistyön työnohjauksen ytimessä (s. 13–30). Helsinki: Suomen Mielenterveysseura.

Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä: