VIRHETULKINTOJEN VÄLTTÄMISEKSI
Osa ikääntymisen tuomista muutoksista on muutoksia parempaan ja ihmiselle itselleen hyväksi. Valitettavasti nuorempi väki ei aina ymmärrä vanhuksen muuttumista ja tulkitsee “oireet” väärin, esimerkiksi masennukseksi tai muistisairauden oireiksi.
Vanhustyössä toimivien ja vanhusten omaisten kannattaa tutustua gerotranssendenssi-teoriaan. Se voi osaltaan auttaa ymmärtämään vanhusta elämänvaiheessa, josta kokemus ja asiantuntemus on vain hänellä itsellään.
Gerotranssendenssi-teorian taustaa
Pidetään itsestään selvänä, että 20-vuotias ei voi määritellä, millainen on 50-vuotiaan hyvä elämä. Sen ihmeemmin asiaa kyseenalaistamatta ovat keski-ikäiset kuitenkin ottaneet oikeuden määritellä 80+-vuotiaiden hyvän elämän.
Varhaisia, hyvää tarkoittaneita ja ikäihmisen elämää ymmärtämään pyrkineitä vanhus- ja vanhenemisteorioita ovat olleet mm:
Irtaantumisteoria (mm. Gumming & Henry 1961).
Aktiivisuusteoria (mm. Havighurst 1963; Longono & Kart 1982; Bengtson & Peterson 1972).
Jatkuvuusteoria (mm. Atcley 1971; Moody 1976; Victor 1987).
Kehitysteoria (mm. Freud, Bühler, Jung & Erikson 1959–1986).
Symbolinen interaktionismi (mm. Berger & Luckman 1967).
Sosiaalisen vaihdon teoria (mm. Mauss 1954; Homans 1961; Blau 1964; Simons 1964 ja Dowdin 1975).
Luhistumisteoria/sosiaalisen luhistumisen malli (mm. Zusman 1966; Kuypers & Bengton 1973).
Vanhukset vähemmistönä ja alakulttuurina (mm. Breen 1960; Rose & Peterson 1965; Palmore & Whittington 1971).
Ikäkerrostumateoria (mm. Riley 1971; Riley ym. 1972).
Ikääntyminen on nähty myös sosiaalisena ongelmana (mm. Thanen 1983; McIntyre 1977).
Hyväksi vanhenemiseksi on usein oletettu keski-iän ihanteiden, aktiviteettien ja todellisuuden määrittelyn jatkuvuus ja säilyttäminen. Valveutuneet ikäihmiset ovat tietoisia näistä ympäristön odotuksista, ja heitä myös muistutetaan niistä.
Haluttomuus tai kyvyttömyys vastata odotuksiin saattaa aiheuttaa ikääntyneessä itsessään huonommuuden- tai syyllisyydentuntoja ja ympäristön ihmisissä taipumusta tulkita tilanne väärin, esimerkiksi masennukseksi tai muistisairauden oireeksi. (Tornstam & Tornqvist 2000, Wadensten & Carlsson 2001.)
Ystäväni isoisä teki elämäntyönsä kanttorina “kahvia juoden”. Eläkkeelle jäätyään hän mökkiytyi – ja teki elämänsä parhaat sävellykset.
Tornstam kumppaneineen on kehittänyt teoriaansa ikääntyneiltä henkilöiltä saadun tiedon pohjalta. Hän on pyrkinyt tavoittamaan sen, miten vanha ihminen itse kokee ja ymmärtää vanhenemisen – ei niin, että tutkija määrittelisi sitä, minkälaisen merkityksen vanha ihminen antaa aktiviteeteille, arvoille, elämän tarkoitukselle ja tavoitteille. (Wadensten & Carlsson 2002.)
Olen lujasti sitä mieltä, että puolustettavanamme on hyvän elämän itsemäärittelyoikeus. Pidän myös tärkeänä omaisten ja vanhustyötä tekevän henkilöstön valistamista.
Gerotranssendenssi - positiivisen vanhenemisen kehitysteoria
Uppsalan yliopiston sosiologian emeritusprofessori ja vanhuustutkija Lars Tornstamin kehittämä käsite gerotranssendessi tarkoittaa ikääntymisen myötä tapahtuvaa muutosta.
Sanaan ei liity uskonnollista tai metafyysistä sisältöä.
Gerotranssendenssi alkaa vähitellen jo keski-iässä ja Tornstamin mukaan se on vaihe luonnollisessa kehityksessä kohti kypsyyttä ja viisautta. Gerotranssendenssia saattaa nopeuttaa esimerkiksi kriisi, jonka jälkeen nuorenkin ihmisen on rakennettava uusi ymmärrys elämästä. (Tornstam 1997.)
Gerotranssendenssi-teorian taustalla on mm. Eriksonin 8-portainen kehitysteoria, jota hän – gerotranssendenssiin tutustuttuaan – täydensi puolisonsa kanssa lisäämällä siihen yhdeksännen portaan. (Erikson & Erikson 1997.)
Tornstam on useissa tutkimuksissaan päätynyt tulokseen, että eteneminen gerotranssendenssissa lisää tyytyväisyyttä elämään ja kehityksen myötä “oleminen syrjäyttää omistamisen”.
”Muutokset persoonassani ovat luonnollisen kehityksen tulosta. Kaipuu hiljaisuuteen, mietiskely, yhteyden tunne luonnon kanssa, kaikki uudet piirteet ajattelussani ja toiminnassani pohjautuvat minussa tapahtuneeseen gerotranssendenssiin. Prosessi jatkuu edelleen, ja odotan kiinnostuneena, mitä vanhuudella on minulle tarjottavana.” (Sorvari 2023.)
Gerotranssendenssimuutoksia
Gerotranssendenssiksi kutsuttu kehitys ihmisessä muuttaa sitä, miten hän havainnoi, tiedostaa ja ymmärtää elämää. Gerotranssendenssimuutokset ovat yksilöllisiä, eikä kaikkia ikääntyviä ihmisiä koskevaa kehityskulkua voi kuvata. Tornstam (2005) puhuukin mieluummin kehittymisen mahdollisuudesta ja useista kehityspoluista.
Aika, elämä ja onnellisuus
Menneisyys voi olla vahvasti läsnä. Ikääntynyt ihminen ajattelee yhä enemmän lapsuuden kokemuksia ja pyrkii tulkitsemaan niitä elämän varrella kertyneen kokemuksen pohjalta.
”Lapsuus merkitsee paljon enemmän kuin uskoisi, palaan sinne kaiken aikaa.”
”Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän muistaa lapsuudestaan.”
Ihmisen suhde esi-isiin muuttuu, ja hän kokee olevansa lenkki sukupolvien ketjussa. Kiinnostus sukututkimukseen ja omiin juuriin saattaa herätä. Tunne ja vetovoima menneeseen voi olla hyvin vahva.
”Aiemmin 1700-luku tuntui olevan valtavan kaukana … nykyisin ei enää tunnu siltä. Se ja kaikki muukin historiassa tuntuu tulleen lähemmäksi.”
”Muistan, kun kerran katselin kuuta … tajusin yht´äkkiä, että se oli sama kuu, jota kreikkalaiset filosofit kuvaavat … tunsin olevani sukua heille … se on juuri oikea sana.”
Ihminen saattaa vapautua kuolemanpelosta, ja hän pelkää kuolemista ei kuolemaa.
”En elä kuollakseni, haluan elää. Mutta kypsymiseen sisältyy kuoleman mahdollisuuden kasvaminen. Jonkinlainen valmistautuminen.”
Ihminen alkaa ajatella, että elämässä on asioita, joita ei voi selittää järjen tai tieteen avulla, ja että kielellinen ilmaisu ja ajattelu ovat riittämättömiä ja ymmärrystä rajaavia.
“Olen tajunnut, että ihmisen tietämyksen ja eritoten aistien ulottumattomissa on hirveän paljon asioita.”
Musiikin ja kuvataiteen merkitys kasvaa. Emotionaalisuus lisääntyy, pienemmät ja arkisemmat asiat antavat iloa elämään. Ihminen kokee olevansa yhtä luonnon ja maailmankaikkeuden kanssa. Lasten ja lastenlasten kautta nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä elämän ja kuoleman rajat murtuvat.
“Olen nykyisin joissakin tilanteissa pehmeämpi kuin ennen … ennen kaikkea kaunis musiikki saa silmäni kostumaan … koen eräänlaista euforiaa, onnellisuuden tunnetta.”
”Näen lehtien puhkeavan puihin – näen itseni noissa lehdissä.”
Hoitohenkilökunnan tulkintoja
Tutkimuksiin osallistuneet hoitajat pitivät vanhusten muuttumista alkavan dementian tai muun sairauden oireena, masennuksena, periksi antamisena, yksinäisyytenä tai merkkinä tyytymisestä vähään, vetäytymisestä, eristäytymisestä ja yksinäisyytenä.
Toisaalta vanhusten muuttumista pidettiin myös myönteisenä, elämän järjestykseen saattamisena sekä tarpeellisena eletyn elämän hyväksymiselle ja katkeruuden välttämiselle. Muutokset tulkittiin turvallisuuden tunteen ja luottamuksen merkiksi ja lapsuuden muistoja pidettiin myös ilon lähteenä ja ajankuluna.
Käsitys itsestä ja eheyden saavuttaminen
Ihminen alkaa löytää itsestään puolia, joista ei ole aiemmin ollut tietoinen, hyviä ja huonoja. Kyseessä voivat olla taidot tai luonteenpiirteet. Ihminen voi myös määritellä uudelleen aiemminkin tuntemansa piirteen, ja uudelleenmäärittelyn kohteena on usein suhde toisiin ihmisiin.
”Olenkin vakavahenkisempi kuin luulin.”
”Luulin luottamustoimeni pontimena olleen sitoutuminen ja empatia, nyt ymmärrän sen olleen vain esiintymishaluni.”
”Olen ollut lapsiani kohtaan liian dominoiva.”
”Puhuin hyvin itsekkäästi, miten itse voin … en osannut kuunnella lapsiani.”
Ihminen alkaa pitää itseään vähemmän tärkeänä. Toisaalta skandinaavinen itsen vähättely ja vaatimattomuus vähenee.
”Halusin aina olla tapahtumien keskipisteessä. Puhuin paljon ja kerroin mielipiteitäni, mutta en koskaan yrittänyt olla tärkeä.”
”Minulla on aina ollut huono itsetunto … nyt ajattelen, että saavutukseni eivät olleetkaan niin huonot.”
Tornstam ei havainnut merkittävää muutosta egoismista altruismiin.
”Kun kehitin itseäni, tein sen itseni vuoksi … koska se antoi minulle tyydytystä, mutta hyödytti myös perhettäni … Nykyisin teen kaiken auttaakseni muita”.
Vastaajien kertomukset tukivat Eriksonin psykososiaalisen kehityksen teoriaa, mutta eheyden tunne vaihteli. Eheyden saavuttaminen vaatii rauhaa ja yksin oloa.
”Nyt ajattelen, että loppujen lopuksi tämä on minun elämäni, eikä se ollut yhtään hullumpi.”
”Yksin ollessa eheyden tunne on helpompi saavuttaa, mutta muiden seurassa tuntemani paine saa sen toisinaan katoamaan.”
Hoitohenkilökunnan tulkintoja
Useat hoitajat pitivät vanhusten käytöstä itsekkäänä ja jopa merkkinä mielenterveyden häiriöstä. Altruismi tulkittiin myös luovuttamiseksi ja syynä siihen pidettiin yksinäisyyttä ja toimettomuutta.
Toisaalta vanhuksia pidettiin vähemmän vaativina ja arveltiin, että he kokevat olevansa ongelma, toivottiin jopa, että he pitäisivät paremmin puoliaan. Suhtautuminen ikääntymisen tuomiin muutoksiin tulkittiin mukautumiseksi ja muutosten hyväksymiseksi.
Vanhusten ajateltiin olevan sellaisia, millaisiksi he ovat syntyneet, tai millaisiksi heidät on kasvatettu. Myös eletyn elämän ajateltiin vaikuttaneen siihen, mitä vanhukset ajattelevat itsestään. Heidän arveltiin yleensä pitävä elämäänsä hyvänä ja hyväksyneen myös vähemmän mukavat asiat – osin siksi, että eivät enää voi muuttaa tapahtunutta.
Sosiaaliset suhteet, moderni asketismi ja viisaus
Ihminen tulee valikoivammaksi ja arvostaa syvempiä suhteita muutamien ihmisten kanssa enemmän, kuin useita pinnallisia suhteita useiden ihmisten kanssa. Sosiaaliset suhteet ovat saattaneet kuulua esimerkiksi työhön ja niistä luopuminen koetaan helpottavana.
”Nykyään muutama ystävä riittää … Tarvitsen enemmän yksinoloa.”
”Saan entistä nopeammin tarpeekseni muiden seurasta … kaipaan sen sijaan kotiani ja hyvää kirjaa tai hyvän levyn kuuntelemista.”
”Sinä päivänä, kun jäin eläkkeelle, hankkiuduin eroon frakista ja smokista, joita olin tarvinnut työelämässä.”
Kasvava tietoisuus omasta itsestä ja omista rooleista sekä siitä, että sosiaalinen kanssakäyminen on roolipeliä ja naamiaiset. Ihmiselle syntyy halu luopua naamiostaan ja roolistaan, vaikka niiden tärkeys tietyissä tilanteissa kuitenkin tunnustetaan.
”Olen sitä mieltä, että ikäihmisten ei tarvitse pitää naamiota. Jokaisen on voitava olla oma itsensä. Minulla ei ole ketään, jolle olisin tilivelvollinen, eikä haittaa, jos minua pidetään outona … Se on mielestäni suuri helpotus.”
Rooliodotusten ja sosiaalisten sovinnaisuuksien rikkominen sekä kasvanut viehtymys tehdä asioita, joita ei ennen uskaltanut. Uudenlainen viattomuus ja spontaanisuus lisääntyvät syrjäyttämättä aikuista harkintaa ja rationaalisuutta. Oman ymmärtämättömyyden myöntäminen käy mahdolliseksi ilman nolostumista. Kyseessä ei ole vain nolatuksi tulemisen pelon väheneminen, vaan uudenlainen ymmärrys sitä, että tietämättömyys ei ole typerää.
”Aiemmin luin lehden, jotta tietäisin mitä tapahtuu … ettei minua saataisi kiinni siitä, etten tiedä sitä tai tätä … Nykyään luen lehden vain, jos haluan … minulla ei ole tarvetta esittää tietäväni enemmän kuin tiedän.”
”Minua ei haittaa, jos silloin tällöin nolaan itseni … ennen otin sen hyvin vakavasti.”
Omaisuutta ei väheksytä. Modernin asketismin määrittelyn mukaiseen hyvään elämään tulee olla varaa ja pahan päivän varalle on hyvä olla säästöjä. ”Liian” omaisuuden katsotaan kuitenkin rasittavan ja rajoittavan vapautta. Useat haluavat eroon osasta omistamiaan tavaroita.
”Minulla on sen verran kuin haluan omistaa … en tahdo enempää.”
”Matkan loppupää on hyvä tehdä kevyin kantamuksin.”
”Olen ekspertti liikojen tavaroiden hävittämisessä.”
Tornstamin mukaan ikääntyessä viisaan ja epäviisaan samoin kuin oikean ja väärän erottaminen muuttuu. Ikäihmisen arjen viisautta on pidättäytyminen neuvojen antamisesta tai muiden auttamisesta ratkaisujen teossa. Arjen viisaus on lähinnä lisääntynyttä avarakatseisuutta, suvaitsevaisuuden ja nöyryyden kasvua.
”Luulen oppineeni, että se ratkaisu, jota pidän viisaana itselleni saattaa olla epäviisas muille.”
”Minulla oli vahvat mielipiteet asioista, mutta ei enää … ymmärrän, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia.”
Henkilökunnan tulkintoja
Henkilökunnan tulkinnat olivat pääasiassa negatiivisia. Vanhusten ”kipinän” arveltiin sammuneen ja ajateltiin, että he eivät sen vuoksi jaksa etsiä seuraa niin kuin nuorempana. Ajateltiin myös, että vanhat ihmiset eivät halua uusia kontakteja, tai että he eivät uskalla solmia niitä kuten nuorempana. Seurauksena pidettiin eristäytymistä ja yksinäisyyttä.
Hoitajien mukaan vaikutti myös siltä, että vanhukset eivät usko tarvitsevansa tavaroita, koska saattavat kuolla huomenna. Modernia asketismia pidettiinkin merkkinä ikääntyneiden vetäytymisestä itseensä ja heidän vähentyneistä sosiaalisista suhteistaan.
Henkilökunta tulkitsi vanhusten haluttomuuden tarjota mielipiteitään kyvyttömyydeksi tai epävarmuudeksi ja itseluottamuksen puutteeksi.
Sorvari (2023) toteaa elämänkokemuksen tuomalla viisaudella: ”Meissä kaikissa on myös kielteisiä puolia, olemme itsekeskeisiä, laiskoja, katkeria. Juuri nuo puolet tekevät meistä kiinnostavia. Niiden reflektointi tuo tullessaan syvällisen tiedon omasta itsestä.”
Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.
Lisätietoa mm.
Erikson, E. H., & Erikson, J. M. (1997). The life cycle completed (Extended version.). NY: W.W. Norton.
Porkka, S-T. (2004). Gerotranssendenssi. MIELI ry. Tukihenkilön peruskoulutus, koulutusmoniste.
Porkka, S-T. (16.6.2016). Gerotranssendenssi – positiivisen ikääntymisen teoria. https://bit.ly/3yiStDP
Sorvari, V. (28.11.2023) Vapaaehtoistyön työnohjaus ja gerotranssendenssi. https://bit.ly/4e0Cj3x
Tornstam, L. (1997). Life crises and gerotranscendence. Journal of Aging and Identity, 2, 117-131.
Tornstam, L. (2005). Gerotranscendence. A Developmental Theory of Positive Aging. New York: Springer Publishing Company.
Tornstam, L. & Tornqvist, M. (2000). Nursind staff’s interpretations of “gerotranscendental behavior” in the elderly. Journal of Aging and Identity, 5(1), 15–29.
Wadensten, B. & Carlsson, M. (2001). A qualitative study of nursing staff members’ interpretations of signs of gerotranscendence. Journal of Advanced Nursing 36(5), 635-642.
Wadensten, B. & Carlsson, M. (2002). Theory-driven guidelines for practical care of older people, based on the theory of gerotranscendence. Journal of Advanced Nursing 41(5), 462-470.
Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä:
