AHDISTUNUT MUISTISAIRAS VANHUS
Ahdistuneisuus on kehon luonnollinen reaktio stressiin tai vaaraan. Ajoittaisena se on normaalia, kun ihminen kokee olevansa turvaton, epämukavuusalueella tai vaarassa. Kontrollin menettäminen voi kuitenkin tuntua sietämättömältä.
Ongelma ei aina ole ahdistus, vaan se, kuinka muut ihmiset osaavat sen vastaanottaa.
Muistisairaan vanhuksen kyky säädellä tunteitaan voi olla rajoittunut, eikä hänellä aina ole siihen motivaatiotakaan. Tarve tehdä inventaario eletystä elämästä ylittää tarpeen toimia ympäristön ihmisten toivomalla tavalla.
Mitä ahdistus on?
Ahdistus on luonnollinen ja jopa tarpeellinen elämään kuuluva asia, joka varoittaa uhkaavista tilanteista. Kaikki ihmiset kokevat elämänsä aikana ahdistusta ainakin ohimenevästi ja lievänä tunnetilana.
Käypä hoito -suosituksen mukaan ahdistuneisuudella tarkoitetaan ”pelonsekaista tai huolestunutta tunnetilaa, johon liittyy osin tietoinen tai tiedostamaton huoli menneisyyteen, nykyhetkeen tai tulevaisuuteen liittyvästä tapahtumasta”. (Ahdistuneisuushäiriöt: Käypä hoito -suositus, 2024.)
Omaa ahdistuksen tunnettaan kuvaava Kujala (2024) toteaa, että hänen mielensä on kuin yliherkkä palovaroitin. ”Se varoittaa milloin mistäkin, kohonneesta sydämen sykkeestä, epämääräisestä tunteesta, etten ole saanut elämässäni tarpeeksi aikaan, kovista ja yllättävistä äänistä ja katseesta, joka ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että toinen ihminen ei pidä minusta.”
Kujala (2024) jatkaa toteamalla, että ahdistus ei ole oikeastaan tunne, vaan olotila. Se on sekoitus epämiellyttäviltä tuntuvia ajatuksia, tunteita ja kehollisia tuntemuksia – ja lähes pakottavaa tarvetta hankkiutua niistä eroon. Ahdistus on hänelle kaveri, joka yrittää kiinnittää huomiota uhkiin ja auttaa selviämään kaoottisessa ja muuttuvassa maailmassa.
Hansenin (2022) mukaan ahdistus on ikivanha selviytymismekanismi ja aivot toimivat aivan oikein tuottaessaan stressireaktion uhan havaitessaan. Ihmisen kuuluikin säikähtää, kun ”läheisestä puskasta kuului rasahdus”. Ongelma Hansenin mukaan on, että 10 000 vuotta suhteellisen muuttumattomana pysyneet aivot eivät ole kyenneet pysymään mukana kehityksen kelkassa ja tunteet, jotka saattoivat ennen pelastaa ihmisen, tuottavat nyt ongelmia.
Ihmistä nyky-yhteiskunnassa uhkaavat vaarat ovat hyvin erilaisia kuin ennen ja hälytyksen laukaisevia tekijöitä on joka puolella.
Heiskasen mukaan ahdistusta ei tarvitse pelätä. Se on kehon tapa viestiä mahdollisesta vaarasta ja auttaa välttämään uhkatilanteita tai toimimaan niissä tehokkaasti. Särkelä (2023) muistuttaa, että kohtuullinen määrä ahdistusta kuuluu ihmisyyteen. Kun ahdistuksesta tulee ongelma, siihen liittyy tilanteeseen nähden liiallista, lamaavaa, rajoittavaa tai yleistynyttä ahdistusta sekä ongelmaa ylläpitäviä tapoja toimia.
Inhimilliseen olemassaoloon kuuluva normaali ahdistus on väliaikaista, ohimenevää ja liittyy stressiin tai vastoinkäymisiin.
Hansenin (2022) mukaan ahdistus saattaa pitkittyessään johtaa masennukseen. Myös Barlow (2022) toteaa, että ahdistus voi lisätä masennuksen riskiä, mutta ei välttämättä johda siihen. Ahdistus ja masennus voivat esiintyä yhdessä tai vaikuttaa toisiinsa, mutta niillä on sekä erillisiä että yhteisiä piirteitä.
Ahdistus liittyy liialliseen huolehtimiseen, ennakoivaan pelkoon ja kehon stressireaktioon, masennuksessa keskeisiä ovat alakulo, toivottomuus ja motivaation puute.
Saarenheimo ja Pietilä (2011) toteavat, että ahdistus ja masennus kulkevat usein käsi kädessä ja kietoutuvat toisiinsa, eikä siis ole yllättävää, että ahdistus toisinaan tulkitaan masennukseksi.
Jos ahdistus on jatkuvaa, ylivoimaista eikä vaadi yltyäkseen erityistä laukaisinta, kyseessä ei enää ole normaaliin elämään liittyvä ahdistus. Elämäntilanteeseen nähden selvästi liiallinen ahdistus kertoo psykiatrisesta ahdistuneisuushäiriöstä, joka on hoitoa vaativa tila. (Ahdistuneisuushäiriöt: Käypä hoito -suositus, 2024.)
Mistä ahdistuneisuus johtuu?
Ahdistus ei synny tyhjiössä. Se voi johtua elämäntilanteesta, ulkoisista tekijöistä tai sisäisistä ristiriidoista. Psyykkisiä ahdistuksen aiheuttajia voivat olla esimerkiksi pelko, jännitys, turhautuminen, ärtymys, huoli, stressi, epävarmuus ja turvattomuus.
Varhaisilla ihmissuhteilla on Särkelän (2023) mukaan valtava merkitys sille, miten lapsi oppii säätelemään tunteitaan.
Turvallisen lapsuuden kokemukset sisäistyvät kyvyksi rauhoittaa itseä, ja lisäävät uskoa pärjäämiseen elämässä. Lapsuuden kasvuympäristöllä voi olla yhteys myös ahdistuneisuuteen. Ylisuojeleva kasvuympäristö ja liiallinen vaaroilla pelottelu voi opettaa lapselle tavan kohdata uudet tilanteet ja haasteet pelottavina.
Ylikriittisyys ja perfektionismi voivat johtaa jatkuvaan epäonnistumisen pelkoon ja ahdistukseen. Ne vaikeuttavat toimimista nostamalla aloituskynnystä ja lisäämällä kontrollin menettämisen pelkoa.
Ahdistuneisuus voi olla myös sairauden oire tai lääkkeen aiheuttama sivuvaikutus.
Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi erilaiset sydänsairaudet, diabetes, kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta tai astma. Psyykenlääkkeet, myös ahdistuneisuushäiriön hoidossa käytetyt masennuslääkkeet, voivat lääkehoidon alussa tai liian suurina annoksina aiheuttaa ahdistuneisuutta. Useimpien psyykenlääkkeiden lopettamisen yhteydessä voivat vieroitusoireet ilmetä ahdistuksena. (Ahdistuneisuushäiriöt: Käypä hoito -suositus, 2024.)
Eksistentiaalinen ahdistus
Tehdessään inventaariota eletystä elämästään muistisairas vanhus joutuu kohtaamaan eksistentiaalisen ahdistuksen. Sen ytimenä on huoli olemassaolosta ja elämän päättymisestä sekä kysymykset oman elämän merkityksestä ja mielekkyydestä. Eksistentiaalinen ahdistus on universaali ilmiö ja se on usein kytköksissä masennusoireisiin.
Pakarisen (2016) lainaaman Tillichin (1973, 2008) mukaan eksistentiaalinen ahdistus tarkoittaa psyykkistä tilaa, joka syntyy, kun ihminen ymmärtää oman elämänsä rajallisuuden. Tillich jakaa eksistentiaalisen kärsimyksen kolmeen eri lajiin: kohtalon ja kuoleman ahdistukseen, merkityksettömyyden ja tyhjyyden ahdistukseen sekä syyllisyyden ja tuomionalaisuuden ahdistukseen.
Eksistentiaaliseen ahdistukseen voi liittyä iso osa ihmisen tunneskaalasta, esimerkiksi syyllisyyden tunteita, surua, katumusta, pettymystä ja häpeää. Tunnetta elämänhallinnan ja arvokkuuden menettämisestä, pelkoa ja turvattomuutta.
Eksistentiaaliselta ahdistukselta ei välty kukaan elämän lähestyessä loppuaan, ja jokainen kokee ahdistusta yksilöllisessä määrin ja omalla ainutkertaisella tavallaan. Miten se kunkin ihmisen kohdalla ilmenee, riippuu Mattilan (2017) mukaan siitä, kuinka paljon ihmisellä on ollut aikaa käsitellä sitä sekä hänelle ominaisesta tavasta kohdata ahdistavia asioita.
Ahdistuneen vanhuksen kohtaaminen voi olla raskasta, mutta Mattila (2013) on toiveikas ja kirjoittaa: ”Kun olemme valmiita vahvistamaan ihmisen arvokkuuden kokemusta, olemme valmiita myös sallimaan hänelle eksistentiaalisen pohdinnan ja ahdistuksen läpikäymisen sekä kulkemaan hänen rinnallaan näissäkin tilanteissa.”
Ahdistuksen laukaisijoita
Vaaroista varoittava aivojen mantelitumake on kehittynyt hyvin nopeaksi ja Hansenin (2022) mukaan se hälyttää joskus myös turhan takia. Aivot varmistavat siten, että ihminen saa varoituksen myös todellisen vaaran uhatessa.
Ahdistuksen voi laukaista jokin tietty asia, ihminen tai tilanne, joka muistuttaa menneisyyden traumaattisesta, ikävästä, pelottavasta tai ahdistavasta tapahtumasta.
Ahdistuksen laukaisee yleensä muisto, joka vaatii tulla käsitellyksi. Tavallista on, että henkilön tarpeita tai tunteita ei aikoinaan huomioitu, hänen rajojaan ei kunnioitettu tai hän menetti tilanteen hallinnan. Hän on voinut myös joutua pärjäämään yksin.
Etenkin iäkkäillä ihmisillä ahdistuneisuuden taustalla on usein yksinäisyys, tarkoituksettomuuden kokemus ja kuolemanpelko (Ahdistuneisuushäiriöt: Käypä hoito -suositus, 2024).
Ahdistumisen psyykkisiä ja fyysisiä seurauksia
Aivojen mantelitumakkeen tehtävänä on tarkkailla ympäristöä, ja vaaran havaittuaan käynnistää taistele tai pakene -reaktio. Samalla aivot mykistävät etuotsalohkon kuoren, aivojen osan, jossa rationaalinen päätöksenteko tapahtuu. (Hansen 2022.)
Ahdistus ilmenee erilaisina ja yksilöllisinä psykofysiologisina tiloina. Siihen liittyy tavallisesti tunteita, ajatuksia, kehon tuntemuksia ja toimintapyrkimyksiä. (Särkelä 2023.)
Ahdistuksen psyykkisiä seurauksia
Ahdistuneen ihmisen mielen täyttävät huolet, pelot ja murheet, jännitys ja epävarmuus. Ajatukset voivat olla katastrofia ennakoivia ja liittyä kokemuksiin itsestä, toisista ihmisistä tai olosuhteista (Särkelä 2023).
Ahdistuksen tunne on usein hyvin epämääräinen, ja sen taustalla olevia tunteita on vaikea hahmottaa. Myös ahdistuksen luonne ja voimakkuus voivat vaihdella lievästä jännittyneisyydestä paniikinomaisiin tai järjenvastaisiin pelkotiloihin.
Ihminen saattaa ahdistavassa tilanteessa lamaantua, hätääntyä tai käyttäytyä aggressiivisesti,
Ahdistunut ihminen skannaa ympäristöään jatkuvasti vaaran varalta ja saattaa tulkita neutraalitkin tilanteet uhkina. Huolen aiheita voi olla vaikeaa nimetä tai niitä voi olla lukuisia. (Heiskanen.)
Ahdistunut ihminen elää hälytystilassa ja hänen hermostonsa käy ylikierroksilla. Rauhoittuminen, rentoutuminen ja nukahtaminen vaikeutuvat, keskittyminen ja asioiden muistaminen häiriintyvät. Ahdistukseen voi liittyä myös tilanteiden tai ihmisten välttelyä ja ajatuksenrientoa tai ajatuskatkoja.
Ahdistuksen fyysisiä seurauksia
Ahdistus oireilee myös kehon tuntemuksina, ja keho kertoo senkin, mitä mieli ei pysty sanoittamaan.
Ahdistus aktivoi elimistön sympaattista hermostoa ja sitä kautta monia fysiologisia toimintoja. Ahdistukseen liittyykin usein erilaisia fyysisiä oireita, kuten sydämentykytystä, verenpaineen kohoamista, pahoinvointia, suun kuivumista, hengenahdistusta, hikoilua, ruokahaluttomuutta, palan tunnetta kurkussa, vapinaa, tihentynyttä virtsaamistarvetta ja ilman loppumisen tunnetta, huimausta tai silmäterien laajenemista. (Ahdistuneisuushäiriöt: Käypä hoito -suositus, 2024.)
Yleisiä ovat myös erilaiset suolisto-oireet, kuten ripuli, pahoinvointi ja närästys. Monet kokevat myös lihaskireyttä eri puolilla kehoa ja sen myötä puristuksen tunnetta kurkussa, hartioissa tai vatsalla. (Ahdistuneisuushäiriöt: Käypä hoito -suositus, 2024.)
Vanhukset kertovat myös päänsärystä, kipeästä vatsasta ja voimattomuuden tunteesta.
Ahdistuneen vanhuksen auttaminen
Vanhus voi yrittää pärjätä ahdistuksen kanssa esimerkiksi välttelemällä ahdistusta synnyttäviä tilanteita, tukahduttamalla tunteita tai kontrolloimalla itseä ja muita. Käypä hoito -suosituksen mukaan ahdistuksen taustalla olevien tunteiden nimeäminen voi auttaa.
Muistisairas vanhus ei näihin varotoimiin aina kykene, eikä tarvitsekaan. Parhaiten häntä auttaa, jos hän saa elää menneisyyden ahdistavat hetket uudestaan turvallisen ihmisen läsnä ollessa. Läpielämällä ahdistuksen päälle hyökyvä voima vähenee.
Anna vanhuksen kertoa sanoin, elein ja ilmein
Vanhuksen on saatava potea syyllisyyttä tai riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunnetta.
Vanhus asui vielä kotona, mutta oli alkanut lähteä öisin läheiselle padolle etsimään ”hukkunutta tytärtään”. Asiasta kertova tytär vakuutti, että kukaan sisaruksista ei ollut hukkunut, mutta muisti puhuessaan, että oli itse lapsena karannut äidiltä, pudonnut veteen ja hänet oli jouduttu elvyttämään.
Hakea lohtua ikävään tai yksinäisyyteen.
Herra H. sai vaimonsa hämmentymään painamalla päänsä tämän rinnalle ja pyytämällä: ”Äiti, silitä mun tukkaa.”
Purkaa vihaansa.
Herra R. oli kasvanut syvästi uskonnollisessa perheessä ankaran isän tiukassa ohjauksessa. Aina nähdessään oman ikääntyneen peilikuvansa, herra R. raivostui ja hyökkäsi peilin kimppuun tai yritti heittää sitä ensimmäisellä käteensä osuvalla esineellä.
Surra epäoikeudenmukaisuutta.
Rouva M. vaati päästä heti kotiin vahtimaan sisaruksiaan. Hän kertoi itkien useita tarinoita siitä, kuinka hän oli saanut ansaitsemattomia selkäsaunoja pikkuveljen kiusanteon vuoksi. Pikkuveljen versio tapahtumista oli aina painanut vaa’assa enemmän.
Elää uudelleen pelkojaan.
Rouva K. löytyi peloissaan saunan lauteiden alta. Hän oli käärinyt tyynyn seinältä ottamaansa raanuun ja suojasi kääröä omalla vartalollaan. Rouva K. oli todella helpottunut, kun hoitaja tuli pelastamaan hänet ja hänen lapsensa.
Pelätä tulevansa hylätyksi.
Rouva L. kulki hoitajien perässä kysellen itkuisena, missä ”Pekka” on. ”Kunnei se tullu yöksi kotiin.”
Pelätä epäonnistumista.
Rouva K. kävi levottomaksi iltaisin ja oli yöllä herätessään hyvin pelokas. Lehmät olivat ”päässeet kaurapeltoon ja isä näkee”. Hoitajien kysymykseen mitä isä sanoo, rouva vastasi, että ”antaa selkään”.
Kantaa huolta tai murhetta.
Rouva B. yritti saada osaston ulko-oven auki ja vaati päästä kotiin. Hoitaja näki hädän hänen silmissään, pysähtyi ja toisti vanhuksen sanat ”Pitää mennä kotiin?” ”Joo, tai äiti kuolee”, sanoi vanhus.
Purkaa häpeää, surua, katumusta tai itseinhoa.
Herra V. oli sodan käynyt mies ja hän oli sodan jälkeen helpottanut oloaan pullollisella kirkasta päivässä. Jo muuten puhumaton herra V. tuli aina iltapäivisin erittäin levottomaksi ja aggressiiviseksi. Hoitajan kohdatessa hänet osaavasti, hän sanoi itkien: ”Kyllä ihmisen pitäisi saada olla viaton.”
Kokea jotain, mitä hän ei voi sanoin kertoa.
Vanhus, joka sanoi enää vain kaksi sanaa, tuli käytävällä hoitajaa vastaan. Vanhuksen ilme oli kauhistunut, hiki otsalla ja kädet tärisivät hänen hokiessaan: “Ei mittää, ei mittää”. Hoitaja pysähtyi hänen eteensä myös kauhistuneen näköisenä ja kädet vapisten. Jonkin aikaa vanhus ja hoitaja seisoivat siinä vastakkain, ja vähitellen vanhus rauhoittui. Lopuksi hän tarttui hoitajaa kädestä ja lähti tapansa mukaan kuljettamaan tätä pitkin käytävää.
Purkamista saattavat odottaa myös pettymyksen, epävarmuuden, ärtymyksen tai vaikka ulkopuolisuuden tunteet. (Ahdistuneisuushäiriöt: Käypä hoito -suositus, 2024.)
Mattila (2013) muistuttaa, että hoitotyössä on olennaista, miten hoitavat henkilöt kestävät toisen ihmisen ahdistuksen. Muistisairas vanhus tarvitsee rinnalleen ihmisen, joka kestää olla lähellä.
Tärkeintä on muistaa, ja muistuttaa vanhuksellekin, että ahdistus on luonnollinen osa elämää, ja vaikka se tuntuu ikävältä, se ei tarkoita, että ihmisessä on jotain vikaa (Hansen 2022).
Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.
Lisätietoa mm.
Ahdistuneisuushäiriöt. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu 07.02.2025). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Barlow, D. H. (2002). Anxiety and its disorders: The nature and treatment of anxiety and panic (2nd ed.). UK, NY: The Guilford Press.
Hansen, A. (2022). Aivoblues. Miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin. Suomentaja: Christine Thorel. Jyväskylä: Atena.
Heiskanen, L. (Julkaisuaika ei tiedossa) Ahdistaako? Näin helpotat oloa, kun ahdistus iskee. https://bit.ly/4hIIaNT
Kujala, E. (24.9.2024). Olemme ymmärtäneet ahdistuksen väärin – ja se pahentaa ahdistusta. https://bit.ly/4goCeIf
Mattila, K-P. (2013). Ihmisen arvokkuus ja sen kokemisen vahvistaminen. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2013;129(7):778–9.
Mattila, K-P. (2017). Hyvä saattohoito ja kärsimyksen kohtaaminen. Lääkärilehti 14/2017 vsk 72, 917–918.
Pakarinen, J. (2016). Paul Tillichin käsitys ahdistuksesta. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta.
Saarenheimo, M. & Pietilä, M. (toim.). (2011). Mielen muutos masennuksen hoidossa. Mielialaongelmista kärsivien iäkkäiden ihmisten psykososiaalinen. tukeminen. Helsinki: Vanhustyön keskusliitto.
Särkelä, L. (20.12.2023). Mistä ahdistus johtuu? https://bit.ly/4hHqa64
Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä:
