VIHAINEN MUISTISAIRAS VANHUS

Suomalaiset ovat jäykähköjä ilmaisemaan tunteitaan, ainakin niitä lämpimiä. Kainous karisee helpommin silloin, kun ilmaistavana on viha, harmi, ärsyyntyminen, suuttumus tai kiukku. Ja jos niitä ei saa sanotuksi, voi aina paiskoa ovia tai pitää mykkäkoulua. 

Mitä viha on?

Viha on ihmiselle suojakilpi, joka nousee salamannopeasti silloin, kun hän on vaarassa mennä rikki. Vihan voimalla ihminen saa itsensä liikkeelle, puolustautuu ja laittaa rajat toiselle. (Riutta 2024.)

Viha on luonnollinen ihmisyyteen kuuluva tunne ja sitä on kaikissa ihmisissä. Tunteena se ei ole väärä tai väärin, mutta se mitä vihan vallassa tekee voi olla haitallista. Aggressiivisuus on vihan haitallinen ilmenemismuoto ja vahingollinen tapa sen purkamiseen.

Herra R. oli kasvanut syvästi uskonnollisessa perheessä ankaran isän tiukassa ohjauksessa. Aina nähdessään oman ikääntyneen peilikuvansa, herra R. raivostui ja hyökkäsi peilin kimppuun tai yritti heittää sitä ensimmäisellä käteensä osuvalla esineellä.

Viha on ärtymystä, pahantuulisuuta, kiukkua, suuttumusta, harmia, raivoa, vimmastusta ja tulistumista. Vahvin tunne on raivo, joka voi olla fyysisen lisäksi myös emotionaalista tai henkistä. (Pruuki & Ketola-Huttunen 2024.)

Emotionaalinen väkivalta voi olla toisen ihmisen syyllistämistä esimerkiksi uhriutumalla. Manipuloinnin keinoista ylistämällä alistaminen tai uhkaaminen ovat tehokkaita keinoja.  

• Viha on tarpeellinen, mutta ei kovin miellyttävä tunne.

Sydän hakkaa, lihakset jännittyvät, hengitys kiihtyy ja verenpaine nousee. Tutkimukset ovat osoittaneet, että pitkään jatkunut patoutunut viha altistaa sairauksille.

Viha kuitenkin kertoo, että kaikki ei ole oikein. Vihan tunteensa ilmaisemalla ihminen voi käsitellä pettymyksiä ja laukaista henkistä ja fyysistä jännitystä. Olo helpottuu.  

Mistä viha kumpuaa?

Pruukin ja Ketola-Huttusen (2024) mukaan vihan takana on usein vaikeita kokemuksia ja tunteita, joille kaikille on yhteistä se, että ne ovat reaktioita loukkaukseen tai menetykseen. Ne voivat olla jopa varhaislapsuuden aikaisia hylkäämiskokemuksia, pettymyksiä, toivottomuutta, epätoivoa tai yksinäisyyttä.

Myös Laine (2020) huomauttaa, että viha on harvoin ensisijainen tunne tilanteessa, jossa se ilmenee. Vihan taustalla on usein paljon muita tunteita, esimerkiksi häpeää ja hätää sekä erilaisia tarpeita, kuten lohdutuksen ja läheisyyden tarve.

Kun ympäristön ihmiset reagoivat toissijaiseen, mutta näkyvään tunteeseen, jäävät alkuperäiset piilossa olevat tunteet ja tarpeet kohtaamatta ja tunne näkymättömyydestä vain voimistuu. (Laine 2020.)

Vihan aiheuttaja voi olla myös ajankohtainen ja aiheellinen, esimerkiksi säikähtäminen, uhan kokeminen, epäoikeudenmukaisuus tai vaikka päätään nostava mustasukkaisuus.

Vanhus voi käyttäytyä aggressiivisesti, kun hän yrittää tulla ymmärretyksi tai kaipaa turvaa ja turvallista seuraa. Hän voi muuttua vihaiseksi myös väsyessään. Hoitopaikassa viha voi kummuta ryhmädynamiikasta, ryhmän toisen jäsenen toiminnasta tai tunteensiirrosta ihmisten välillä.

Syynä vihaan voi olla myös kipu, ja suuttuminen muistisairaan vanhuksen ainoa keino ilmaista se. Hoitavan henkilön onkin aina tarkkailtava myös muistisairaan vanhuksen kehollista ilmaisua.

Hoitaja auttoi puhumattoman rouva H:n aamulla ylös vuoteesta. Vanhus jäykistyi, puristi kätensä nyrkkiin ja tuijotti hoitajaa suoraan silmiin. Katsoessaan rouva H:ta myös selän puolelta, hoitaja näki kivusta vavahtelevan pakaran. Vanhuksen reisiluun kaula oli murtunut yöllisessä kaatumisessa. Hänet oli vain nostettu vuoteeseen, eikä murtumaa ollut silloin huomattu.   

Kiukuttelu ja kiroilu voi myös olla vanhuksen oma valinta.

Opettajatar neiti U:n tapana oli sadatella värikkäästi ja kaikesta mahdollisesta. Hoitajalle hän kertoi, että jouduttuaan koko ikänsä varomaan sanojaan, hän aikoi nyt ”päästellä kunnolla”.

Muistisairaan vanhuksen viha ja peritty painolasti

Nykyisin hoidettavana olevat vanhukset ovat sota-ajasta tai sen seurauksista kärsimään joutuneita ihmisiä. He ovat kokeneet sodan sotalapsina, sotaorpoina tai kotirintaman ”lapsityövoimana”. Heidän kasvatuksestaan vastasivat väsyneet äidit ja myöhemmin myös rintamalta palanneet isät ja opettajat, jotka eivät aina kestäneet ”tyhjän naurajia tai itkupillejä”.

• Tunteiden kanssa oltiin yksin, ja niin aikuiset kuin lapsetkin oppivat piilottamaan ne.

Ratson (2023) lainaa Aristoteleen ohjetta ja toteaa, että meidän on oltava vihaisia ​​"oikealle henkilölle, oikeassa määrin, oikeaan aikaan, oikeaan tarkoitukseen ja oikealla tavalla".

Muistisairaan vanhuksen vihan taustalla ovat usein menneisyyden tapahtumat, joita hän joutuu elämään uudelleen tehdessään inventaariota eletystä elämästään. Haasteeksi nousee lähes aina se, että hän ei voi kohdistaa vihaansa sen alkuperäiseen aiheuttajaan.

• Vanhus joutuu turvautumaan symbolihenkilöihin, jotka eivät valitettavasti aina ymmärrä asemaansa, eivätkä omaa tärkeyttään vanhukselle.

Viha on hyödyllinen tunne

Vihalla on negatiivinen maine. Sen arvon vähättely voi Ratsonin (2023) mukaan johtua sosiaalisista, kulttuurisista tai uskonnollisista syistä sekä siihen usein liittyvistä pelottelusta, vihamielisyydestä, aggressiosta ja jopa väkivallasta. Vihalla on kuitenkin arvokkaita ominaisuuksia ja se voi olla myös hyödyllistä.

Muistisairasta vanhusta hoitavan henkilön on hyvä pitää mielessä, että oivallusta tapahtuu tietoisuuden eri tasoilla. Vaikka vanhus ei pystyisi sanoittamaan sitä, useimmat alla olevan luettelon asioista voivat toteutua myös hänen kohdallaan.   

Ratson (2023) luettelee vihan myönteisiä vaikutuksia:

• ”Viha suojelee ihmistä. Se terävöittää keskittymiskykyä ja ohjaa kiinnittämään huomiota uhkiin. Uhan aktivoima viha auttaa puolustautumaan ja toimimaan nopeasti.

• Viha antaa voimaa sekä vallan ja hallinnan tunteen. Vihansa oikein näyttävä ihminen on vahvemmilla kuin sen tukahduttava.

• Viha motivoi ihmistä tekemään jotain asialle, kun hän tuntee fyysistä tai henkistä kärsimystä. Viha auttaa selviytymään stressistä.

• Viha paljastaa epäoikeudenmukaisuuden, loukkaukset, epäkunnioituksen, manipuloinnin ja hyväksikäytön.

• Viha energisoi ja auttaa toimimaan tavoitteiden saavuttamiseksi.  

• Viha turvaa ihmisen arvot. Se aktivoituu, kun tilanne ei ole sopusoinnussa omien arvojen kanssa ja motivoi toimimaan tilanteen korjaamiseksi.

• Viha synnyttää optimismia. Se rohkaisee keskittymään siihen, mitä ihminen toivoo saavuttavansa sen sijaan, että kiinnittäisi huomion vain loukkauksiin, hyväksikäyttöön tai uhriksi joutumiseen.

• Viha auttaa ihmistä kehittymään. Oikein ymmärrettynä viha antaa ihmiselle käsityksen myös omista puutteistaan ja virheistä, joita hän on tehnyt. 

• Vihan tunteminen tekee emotionaalisesti ketterämmäksi ja joustavammaksi. Se opettaa ihmisen toimimaan hyvinvointinsa parantamiseksi.

• Viha peittää vielä tuskallisempia tunteita. Rakentavaa vihaa tuntemalla voi oppia kohtaamaan paremmin myös tuskalliset tunteet.

• Viha motivoi tutustumaan itseen paremmin. Se auttaa löytämään vihan perimmäisen lähteen, tarttumaan siihen ja vapautumaan siitä.” (Ratson 2023.)

Vihan ilmaiseminen voi olla vaikeaa

Varhaislapsuuden kokemukset ja kasvatus vaikuttavat ihmisen kykyyn kokea, kestää ja ilmaista vihaa. Pruukin ja Ketola-Huttusen (2024) mukaan suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut, että hyvä ihminen peittää vihansa tai teeskentelee, että sitä ei ole.

• Vihaa ja suuttumista voidaan pitää pahana myös siksi, että se tuntuu pahalta. Vihan toivotaan haihtuvan, kun siihen ei kiinnitä huomiota.  

Ihminen voi pelätä, että ilmaistessaan vihansa hänet tuomitaan, hylätään ja hän menettää helpon ja mukavan ihmisen maineen. Voidaan myös ajatella, että fiksu ei vihaa. (Porkka 2022.)

Vihaa varotaan ilmaisemasta, jos pelätään, että vihaisena menettää itsehillinnän, nolaa itsensä tai loukkaa jotakuta. Lopputuloksena on, että ihminen ei kestä toisen vihaa, koska ei osaa kohdata sitä itsessään.

Viha voi ilmetä monella tavalla ja voimakkuudella. Siitä kertovat Pruukin ja Ketola-Huttusen (2024) mukaan vihaisuutta kuvaavat sanat, kuten raivostunut, kiukkuinen, harmistunut, ärtynyt ja loukkaantunut.

On myös hyvin yleistä, että vihan tunteita ei osata ilmaista suoraan. Epäsuora viha ilmenee esimerkiksi pahan puhumisena selän takana, kuittailuna, vihjailuna tai mykkäkouluna, jossa ei puhuta eikä edes katsota toista. (Pruuki & Ketola-Huttunen 2024.)

Kätketty viha kuitenkin näkyy esimerkiksi

• miellyttämisenä, uhrautumisena ja alistumisena,

• rajattomuutena ja sanomalla kyllä silloin, kun haluaisi sanoa ei,

• katkeruuden tunteina,

• tunteiden tukahduttamisena ja addiktioina,

• vitsailulla silloin, kun oikeasti sattuu tai

• fyysisenä sairastumisena. (Porkka 2022.)

Suora ja tilanteeseen sopiva vihan ilmaiseminen on välttämätön osa tervettä tunne-elämää. On luonnollista tulla vihaiseksi haavoittuessaan.

Ihminen, joka ei myönnä tuntevansa vihaa, ei kykene vastaamaan toisen tunteisiin. Hän ei kykene jakamaan tai ymmärtämään niitä, koska hänellä ei ole pääsyä omiin tunteisiinsa. (Pruuki & Ketola-Huttunen 2024.)

Vihan ilmaisun tukeminen

Muistisairas vanhus ei aina osaa tai uskalla näyttää tunteitaan, tai puhua niistä. Hoitavan henkilön tehtävä on auttaa vanhusta ilmaisemaan turvallisesti myös vihansa. Onnistumisen edellytyksenä on, että hoitajan oma suhde vihaan on kunnossa ja hän kykenee käsittelemään (kohtuudella ilmaistua) vihaa normaalina tunteena.

Kun vanhus saa vihansa ilmaistua ja kokemuksen kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta, viha yleensä laantuu. Hoitavan henkilön kanssa syntyneen luottamuksellisen hetken avulla pintaan voivat nousta myös vihan takana olevat syvemmät tunteet, kuten esimerkiksi torjuttu suru, pelko, pettymys, kateus tai häpeä.

• Jos vanhus torjutaan ja hän jää yksin vihansa kanssa, pettymys syvenee ja vihan tunne saa lisää voimaa.

Muistisairasta hoitavien henkilöiden on Riutan (2024) haastatteleman Pruukin mukaan opeteltava suhtautumaan vihan tunteisiin myötätunnolla, samalla tavalla kuin suruun.

Vanhuksella on oltava lupa elää vihaa synnyttänyt tilanne uudelleen. Hän saa siten mahdollisuuden oivaltaa kuka, koska ja miten ymmärsi hänet väärin tai rikkoi hänen rajojaan. Toisinaan se vaatii hoitavalta henkilöltä suostumista symbolihenkilön rooliin. (Porkka 2022.)

Vanhus kaatoi ruokasalin pöytiä ja tuoleja, eivätkä hoitajat saaneet häntä rauhoittumaan. Tapahtuman osaton toisesta solusta nähnyt hoitaja kiirehti paikalle ja kysyi vanhukselta mitä nyt tapahtuu. Vanhus katsoi paikalle tullutta hoitajaa ja huokaisi: ”Hyvä kun sää tulit.” Hoitajan kysyessä, tunteeko vanhus hänet, kuului vastaus: ”Joo, sää olet mun serkku.” Hoitaja ei oikaissut vanhuksen väärää mielikuvaa, vaan kysyi uudestaan, mitä täällä tapahtuu. Vanhus tunsi olevansa ”serkkunsa” kanssa turvassa ja alkoi kertoa, miten vihollinen hyökkäsi.

Hoitajan rauhallisuus rauhoittaa myös vanhusta. Samoin se, että ei yritä selittää vanhuksen tunnetta pois.

Vanhuksen tuntemaa vihaa, sen ilmaisua ja käsittelyä on kunnioitettava. Kunnioitus tarkoittaa sitä, että vihan tunne sallitaan, eikä siihen kohdisteta kritiikkiä, vaatimuksia tai ehtoja. Puolustusasenne ja väittely vihaisen henkilön kanssa eivät johda mihinkään hyvään.

Jos vanhus sallii, häntä voi auttaa myös sanoittamalla vihaa toteamuksen tai kysymyksen muodossa. Vanhukselle voi osoittaa ymmärtävänsä häntä esimerkiksi sanomalla, että hän näyttää vihaiselta. Häneltä voi myös kysyä mitä tapahtui tai mitä hän haluaisi. Ei kuitenkaan pidä kysyä miksi hän on vihainen. Siihen vastaaminen edellyttää, että vanhus ymmärtää syyseuraussuhteen, eikä muistisairas aina pysty siihen.

Vihan tunteen vastaanottaminen

Toisen ihmisen vihan kohtaaminen voi olla vaikeaa ja pelottavaa. Taustalla voi olla vihan vastaanottajan lapsuus, jossa omille tunteille ei ole ollut sijaa ja vihan kohteeksi joutuminen voi vielä aikuisenakin olla iso koettelemus.

Erityisesti pidäkkeetöntä muistisairasta vanhusta hoitavan henkilön on hyvä tutustua omiin elämänkokemuksiinsa ja niiden vaikutukseen. Hoitotyöhön olennaisena osana kuuluvat kohtaamiset vihaisen hoidettavan kanssa eivät onnistu, jos hoitaja ei tunnista, ymmärrä tai hallitse omaa tapaansa reagoida.  

• Niin hoidettavan kuin hoitajankin tunteiden ilmaisun olisi pysyttävä kohtuudessa, Vaaralle ei tarvitse altistua – ja jos niin käy, tapauksesta on tehtävä ilmoitus.

Vihan vastaanottamiseen on tarjolla hyvin monenlaisia ohjeita. Niissä kaikissa pääpaino on itsetuntemuksen ja itsehillinnän kehittämisessä. Omaistenryhmät ja henkilökunnan työnohjaus voivat olla siinä suurena apuna.

Omien tunteiden säätely on olennainen osa henkistä hyvinvointia. Ihminen luo itse omat tunteensa ajatustensa, kokemuksensa, olettamustensa ja tulkintojensa avulla.

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.

Lisätietoa mm.

Laine, E. (5.2.2020). Viha – hyvä renki, mutta huono isäntä. https://bit.ly/4gkbRTV                               

Marttila, J. (2023). Vihaan liittyvä heikko toimijuus ja kasvojen suojelutyö psykoterapiakeskusteluissa. Psykoterapia (2023), 42(4), 288–302. 

Porkka, S-T. (2022), Hyvä paha viha. Koulutusmonisteessa Tenhunen & S-T. Porkka Ryhmäilmiöt III. Vapaaehtoistyön työnohjaajakoulutus. Helsinki: MIELI Suomen Mielenterveys.

Pruuki, H. & Ketola-Huttunen, T. (2024). Viha voimaksi. Vaikeat tunteet ihmissuhteissa. Helsinki: Tammi. 

Ratson, M. (27.6.2023) 11 Good Reasons to get Angry. Anger calls out injustice. https://bit.ly/40RK34v            

Riutta, N. (7.10.2024) Ihminen tarvitsee kykyä suuttua. Kirkko ja kaupunki. https://bit.ly/4aH8rcy                 

Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä: