LUOTTAMUS HOITOSUHTEESSA

Luottamus on keskeinen osa ihmisten välistä vuorovaikutusta ja kaikkien toimivien sosiaalisten suhteiden kulmakivi. Aiempi elämänkulku luo pohjan yksilön kyvylle luottaa toiseen ihmiseen, organisaatioon tai yhteiskuntaan.

Luottamus on aina riski-investointi. Luottaessaan ihminen antaa toiselle mahdollisuuden käyttää valtaa, joka voi tarkoittaa joko tukea tai hyväksikäyttöä. Luottamuksen voi saada tai ansaita, mutta sitä ei voi vaatia. Se on myös hyvin haavoittuva ja sen voi menettää. (Luhmann 1979, 1988, sit. Rissanen & muut 2024.)

Mitä luottamus on?

Eri tieteenalat määrittelevät luottamuksen eri tavoin. Joillekin niistä luottamus on henkilökohtainen piirre ja toisille käyttäytymistä, sitä voidaan pitää myös uskomuksena tai ajattelutapana.

Luottamusta pidetään yleensä positiivisena asiana ja epäluuloa negatiivisena. Asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen ja luottaminen voi johtaa myös pettymyksiin. Yhteistä luottamuksen määritelmille on luottamuksen ilmeneminen tilanteissa, joissa toimijoiden välillä vallitsee jonkinlainen riippuvuussuhde.

• Luottamus on kahden ihmisen välinen henkilökohtainen asia. Hoitosuhteessa sen fokuksena on hoidettavan tuen tarve ja siihen liittyvät odotukset.  

Luottamus voidaan määritellä "yksilön harkituksi altistumiseksi vaikutusvaltaisen toisen toiminnasta aiheutuvalle haitalle". Luottamuksella on tietysti myös positiivista arvoa, joka on keskimäärin suurempi kuin sen mahdolliset haittapuolet. (Hancock & muut 2011, sit. Hancock & muut 2023.)

Hancock ja muut (2023) etsivät yli 2000 tieteellisestä tutkimuksesta ihmisten väliseen luottamukseen liittyviä tekijöitä. He löysivät runsaasti ominaisuuksia, jotka vaikuttavat luotettavuuteen, luottamustaipumukseen ja luottamukseen. Esiin nousi myös olosuhteiden vaikutus luottamuksen syntyyn. Seikka, joka on hyvä ottaa huomioon vanhusten hoitopaikoissa. 

Sellmanin (2007) mukaan on kyse luottamuksesta, kun ihminen uskoo, että ne, joihin hän aikoo luottaa, haluavat hänelle vain hyvää. Jos hän tietää sen, kyse ei enää ole luottamuksesta, vaan tietämisestä. Luottamukseen liittyy aina epävarmuus.

Luottamuksella on ratkaiseva rooli ihmissuhteissa, eikä suhteilla ilman luottamusta ei ole perustaa. Mielenkiintoinen asia luottamuksessa on, että ihmisen on itse oltava luotettava voidakseen täysin luottaa toiseen.

Luotettavan hoitosuhteen ominaisuuksia   

Mikkolan (2006) väitöskirjan mukaan hoitajat ajattelevat luottamuksen syntyvän avoimuudesta ja turvallisuudesta, eli siitä, että hoidettava voi luottaa hoitajan osaamiseen ja rauhallisuuteen. Hoitajat pitivät tärkeänä sitä, että he kykenevät hallitsemaan omat tunteensa vaikeissakin tilanteissa, eivät välttele vaikeita kysymyksiä ja kestävät myös hoidettavan kielteisiä tunneilmaisuja.

Vierulan (2019) mukaan avoimuus on hoitajan oman toiminnan sanoittamista niin, että hoidettava tietää mitä seuraavaksi tehdään ja miksi. Mikkola (2006) muistuttaa, että hoitajan viestintätyylistä riippuu, ”muodostuuko hoitajan ja hoidettavan välille ylipäätään vuorovaikutussuhde ja kehittyykö se luottamukselliseksi”. Hoitajan onkin kiinnitettävä huomiota paitsi sanalliseen, myös sanattomaan viestintäänsä.

Vuorovaikutuksen tavoitteena on ihmisten keskinäinen ymmärrys. Rissasen ja muiden (2024) mukaan luottamus voidaan nähdä työvälineenä, joka kuuluu hyvään ammatilliseen toimintaan.

Hoidettavien luottamusta kasvattavat Mikkolan (2006) mukaan myös henkilökohtaisuus, fyysinen läheisyys ja kunnioitus, aitous, vilpittömyys ja oikeudenmukaisuus, myönteisyys, aloitteisuus ja välittäminen, tunteiden jakaminen sekä turvallinen hoitosuhde ja ympäristö. Luottamuksen syntymiseen kytkeytyy myös hoidettavan tunne ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemisesta.

Jo puhumaton rouva K. löytyi peloissaan saunan lauteiden alta. Hän oli käärinyt tyynyn seinältä ottamaansa raanuun ja suojasi kääröä omalla vartalollaan. Rouva K. oli todella helpottunut, kun hoitaja tuli pelastamaan hänet ja hänen lapsensa.

Rissasen ja kumppaneiden (2024) mukaan luottamuksessa on kyse hoitavan henkilön tavasta suhtautua asiakkaan kertomukseen ja hoidettavan yksilöllisen tilanteen huomioon ottaminen. Luottamuksen rakennusaineita ovat avoin, tuomitsematon ja positiivisella tavalla utelias asenne, halu auttaa sekä tapa kuunnella. Asiakkaan on voitava kertoa kokemastaan ja hoitavan henkilön on otettava asia sellaisenaan, välittäen ja vakavasti, mitätöimättä ja vähättelemättä.   

Rissanen ja muut (2024) kirjoittavat myös yhteistyöstä asiakkaan kanssa. He tarkoittavat sillä mm. jaettua päätöksentekoa ja kontaktin rakentamista asiakkaan tilanteensa ehdoilla. Asiakasta ei pidetä vain ohjauksen kohteena, vaan oman asiansa asiantuntijana. Hänelle annetaan mahdollisuus löytää ratkaisuja itse ja päättää kaikesta, mistä hän kykenee päättämään. Yhteistyötä kuvataan myös yhdessä ihmettelemiseksi, jolloin korostuu ei-tietäminen ja epävarmuuden sietäminen. Ei-tietävän lähestymistavan omaava hoitaja ei kerro omia mielipiteitään eikä tulkintojaan ja unohtaa ennakkoasenteensa.

Luottamusta edistävät Mikkolan (2006) mukaan hoitavan henkilön lämpö ja kyky olla aidosti läsnä, henkilökemia sekä tilanteeseen sopiva huumori. Myös tuttuus ja yhteinen historia hoidettavan kanssa voivat tukea hoitosuhdetta.

• Luottamuksen syntyminen ja ylläpito on paljolti kiinni hoitajan tilannetajusta ja hyväntahtoisuudesta, eli hyvistä käytöstavoista.

Luotettavan hoitosuhteen ominaisuuksia on löydetty hengästyttävä määrä. Niitä lukiessa voi kuitenkin tehdä sen riemastuttavan oivalluksen, että validaatioterapia ja validoiva lähestymistapa kattavat ne kaikki.

Vaikeus luottaa       

Cobin ja Freyd (2014) muistuttavat, että luottamussuhteet eivät aina ole täydellisiä ja vastavuoroisia. Ihmiselle kertyy elämänsä varrella myös tuskallisia kokemuksia petoksista, laiminlyönneistä tai kaltoinkohtelusta. Varsinkin elämän alkutaipaleella koettuina ne tekevät ihmisestä epävarman sen suhteen, keneen voi luottaa.

Vaikeutta luottaa pidetään "luottamusongelmana". Siihen johtavia syitä on useita, esimerkiksi pettymykset varhaisissa ihmissuhteissa ja traumatisoivat kokemukset. Luottamusongelmat voivat myös olla persoonallisuuskysymys, tai ihminen voi ajatella, että epäluottamukselle on oikeutus ja perusteet.

• Luottaminen on aina riskin ottamista, sillä koskaan ei voi olla varma, kuinka toinen ihminen toimii. Luottaminen voi myös pelottaa, varsinkin jos on aiemmin tullut petetyksi.

Harrisin (2017) mukaan sokea luottamus tarkoittaa, että ihminen luottaa toiseen ihmiseen ilman, että harkitsee, ansaitseeko tuo henkilö luottamuksen. Tietoinen luottamus sen sijaan on hidas ja harkitumpi tapa päättää, keneen tai milloin luottaa. Harris ehdottaakin, että ennen luottamista on hyvä miettiä, onko kyseinen henkilö huomaavainen. vilpitön, luotettava, vastuullinen ja pätevä tehtäväänsä.

Muistisairas henkilö ei välttämättä pysty toimimaan hoitopaikan väenpaljouden, usein vaihtuvien hoitajien tai vaurioituneen loogisen päättelykykynsä vuoksi hitaasti ja harkitusti. Hänen päätöksensä luottaa toiseen ihmiseen kumpuaa usein spontaanista tunnekokemuksesta. Harris (2017) toteaa, että myös epäluottamus tunnekokemuksena on muuta kuin todennäköisyyksien arviointia. Se ei ole vain petoksen ennakointia, vaan ”huono tunne” henkilöstä.

• Tunteita sekoittamaan tulevat vielä esimerkiksi tunteensiirto ja symbolihenkilön ansaitsematon asema, niin hyvässä kuin pahassa.  

Pahimman esteen luottamuksen kokemiselle muodostavat aiemmat loukkaukset, uhkaukset, petokset tai jopa pahoinpitely joiden kohteeksi ihminen on joutunut. Asiaa pahentaa entisestään, jos tekijä on ollut läheinen ihminen.    

Vanhuksen kokemukset voivat olla arkaluontoisia ja aiheuttaa häpeää. Niiden puheeksi ottaminen edellyttää hoitosuhteelta suurta luottamusta – tai muistisairauden etenemistä niin pitkälle, että pidäkkeettömyys saa vallan ja läpielämisen tarve ylittää perinteiset yksityisyyden rajat. Hoitava henkilö ei kuitenkaan voi koskaan olla varma, onko vanhuksen kertomassa kysymys todellisesta tapahtumasta.  

Vanhus ei olisi millään halunnut mennä nukkumaan ja ainoa selitys asialle oli: ”Tulevat tänne repimään mun rintojani”. Kun vanhus saateltiin ja peiteltiin hellästi nukkumaan, hän uskalsi jäädä vuoteeseen.  

Hoitavan henkilön on tärkeää ymmärtää, että muistisairaan vanhuksen luottamuksen puute voi syntyä myös siitä, että vanhus ei voi olla varma mitä hoitaja hänestä ajattelee. Vaikka luottamusongelmaa ei aina ole mahdollista korjata, sen vaikutusta voidaan kuitenkin vähentää mahdollisimman empaattisella, tahdikkaalla ja luotettavaksi osoittautuvalla hoitosuhteella.

Luottamuksen syntyminen    

Arkkiatri Risto Pelkonen on kiteyttänyt luottamuksen synnyn ytimekkäästi: “Luottamusta ei saavuteta oppiarvon tai aseman perusteella vaan se ansaitaan osaamisen kautta, osoittamalla aitoa kiinnostusta potilaaseen ja toimimalla avoimesti."

Luottamuksen perusta

Luottamus on ihmiselle ajankohtainen huoli jo ensimmäisestä elinpäivästä alkaen, ja vastasyntyneellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa, että hoitaja pitää hänet turvassa. Yksilön perusluottamus kehittyy Eriksonin (1964) mukaan kahden ensimmäisen elinvuoden aikana, ja heikoksi jääneenä se voi heijastua ihmis- ja hoitosuhteisiin koko elämän ajan.

Rouva K. seurasi hoitajia kaikkialle. Hän tuli hoitajien seuraksi myös kahvitauoilla ja sai itsekin kupillisen. Aiemmassa hoitopaikassa hänet oli laitettu hoitajien tauon ajaksi omaan huoneeseensa ja tuoliin kiinni. Yksin ollessaan rouva K. tunsi olonsa turvattomaksi ja huusi hädissään. Kun hoitaja meni rouvan luo, tämä ei edes tiennyt huutaneensa.    

Luottamus liittyy myös ihmisen perusolettamuksiin siitä, miten hän näkee muut ihmiset ja maailman, ovatko ihmiset lähtökohtaisesti hyviä, voiko muihin ihmisiin luottaa ja onko elämä yhteistyötä vai kilpailua? (Reimann & muut 2017.)

Kulttuuri vaikuttaa luottamukseen yksilön taustan ja arvojen lisäksi yhteisöjen ja organisaatioiden kautta. Kasvaminen ympäristössä, missä ihmiset luottavat useimpiin muihin ihmisiin, tukee sekä luottavaisuutta että halua toimia luotettavasti.

Luottamuksen rakentuminen

Hoitopaikkaan siirtyvän vanhuksen ja hoitajien suhde lähtee rakentumaan ensikohtaamisesta ja ensivaikutelmalla on siinä iso rooli. Karvisen ja Paanasen (2021) lainaaman Raatikaisen (2015) mukaan hoitosuhteen syntymiseen vaikuttavat paitsi ihmisen henkilökohtainen kyky luottaa, myös mm. asenteet, ennakko-oletukset, motiivit, ristiriitaiset odotukset sekä toiveet tulevaisuuden suhteen.

Forssen ja Kuusela (2021) toteavat, että luottamus syntyy pitkäjänteisellä työllä ja sen rakentamista on vaikea ohjeistaa. Ydinasia on heidän mielestään arjen ystävällisyys ja toisen huomioon ottaminen. Ilman sitä ihmiselle ei synny kokemusta, että hän on tärkeä toiselle tai merkityksellinen ryhmässä.

Mikkolan (2006) mukaan luottamuksen syntyminen edellyttää paitsi arvostuksen osoittamista myös riittävää vuorovaikutusta tuen antajan ja tuen saajan välillä. Karvinen ja Paananen (2021) muistuttavat, että hoitotyössä luottamus syntyy toistoista ja siitä, että hoitaja tekee sen mitä lupaa ja lupaa vain sen mihin kykenee. Puheiden ja tekojen pitää täsmätä.

Vanhus pyysi, että hoitaja auttaisi hänet nukkumaan. ”Joo, kohta”, vastasi hoitaja ja jatkoi käsillä olevan tehtäväänsä viimeistelyä. Vanhus lähti huoneeseensa, mutta palasi saman tien takaisin ja ärähti hoitajalle: ”Sinä lupasit tulla kohta!” Hoitaja sai oppitunnin myös sanojen eri merkityksistä.

Luottamusta rakentavat Rissasen ja muiden (2024) mukaan työntekijän avoimuus, aitous, luotettavuus, rehellisyys ja empaattisuus. Luottamuksen rakentumista tukee myös se, että työntekijä on helposti lähestyttävä, johdonmukainen, tarvittaessa joustava, välittävä, lämmin ja myötäelävä sekä asiakkaan ainutlaatuisuutta ja selviytymiskykyä kunnioittava.

Luottamuksen rakentumiseen liittyvät myös asiakkaan itsemääräämisoikeuden, autonomian ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä suhtautuminen asiakkaaseen aikuisena ihmisenä. (Rissanen & muut 2024.)

Luottamusta rakentavaa kohtaamista Rissanen ja muut (2024) kuvaavat mm. arvostavaksi, huomioivaksi, tasavertaiseksi ja kokonaisvaltaiseksi, tuomitsemattomaksi ja ennakkoluulottomaksi. Lisäksi he vertaavat työntekijän tapaa kohdata asiakas ystävän kohtaamiseen, jossa keskeistä on ystävällisyys ja inhimillisyys. Luottamuksen herättämisessä on olennaista, että hoidettava kohdataan tunnetasolla.

Luottamuksen arvoinen hoitaja

Hoitosuhteella tarkoitetaan hoidettavan ja häntä hoitavan ammatti-ihmisen välistä luottamuksellista suhdetta. Luottamus näkyy vuorovaikutuksessa, jota säätelevät Seligmanin (2000) mukaan mm. ääneen lausutut ja hiljaiset sopimukset, kuten kulttuuri ja traditiot sekä hoitajan ammatin tuoma tunnustettu asema.  

Vanhuksen tunne, että hän voi olla turvallisesti riippuvainen hoitajan avusta, luo perustan hoitosuhteelle. Luottavainen vanhus pyytää hoitajalta apua, kertoo tärkeitä asioita, ilmaisee arimpia tunteitaan ja osoittaa kiitollisuutta kun siihen on aihetta. Pidemmälle edennyttä muistisairautta poteva vanhus on luottaessaan levollinen.

• Muistisairaat vanhukset ovat hyvin tarkkanäköisiä. He tietävät nopeasti, keneen hoitajaan voivat luottaa ja keneen eivät.

Hoitajan ominaisuuksilla ja teoilla on suuri merkitys luottamuksellisen hoitosuhteen toteutumissa. Esimerkiksi tiukka ammattiroolista kiinni pitäminen vaikuttaa kielteisesti vanhuksen luottamukseen. Jotta hoitosuhteessa päästään aitoon vuorovaikutukseen, hoitajan on oltava oma itsensä ja hyödynnettävä omia persoonallisuuden piirteitään.

• Kun vanhus sairastuu, luottamus omaan kehoon, tulevaisuuteen ja omaan sosiaaliseen rooliin useimmiten heikkenee ja tarve luottamuksellisille ihmissuhteille kasvaa.

Hoitajan ja hoidettavan suhde ei ole koskaan täysin tasa-arvoinen tai vastavuoroinen, ja hoitajan tehtävä on kantaa vastuu vuorovaikutuksen onnistumisesta – myös haastavissa tilanteissa.

Luottamuksen menettäminen ja korjaaminen

Elämän varrella otetuista riskeistä voi seurata upeita onnistumisia ja hyviä ihmissuhteita. Jokainen ihminen joutuu myös joskus pettymään.

Luottamuksen monitasoisuuden vuoksi niin hoidettavien kuin hoitajienkin luottamuksella on usein yhteys ulkoisiin sidosryhmiin. Yhteistyötä ja luottamuksellisten suhteiden vaalimista omaisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa ei kannata aliarvioida tai unohtaa.

• Luottamusta on rakennettava tietoisesti ja aktiivisesti. Ilman huolenpitoa se kuihtuu.

Menetetystä luottamuksesta voi seurata vihaa, pelkoa tai epäilyksiä. Luottamuksen rikkouduttua on tärkeää pyrkiä tunnistamaan tapahtuneen rikkomuksen luonne ja selvittää sen syyt. Hoitajan on tarvittaessa osattava myös pyytää aidosti anteeksi.

Vanhuksen tytär tuli osastolle kantaen kädessään perunajauhopakettia. Hoitaja kysyi, aikoiko hän tehdä äidin kanssa kiisseliä. Tytär tulistui kysymyksestä ja huusi, että äidin iho on hautunut rikki ja koska talossa ei ole talkkia, hän kävi hakemassa perunajauhoja.

Vanhuksen iho ei ollut rikki ja talkkiakin olisi ollut, mutta tytär oli uskonut äitiään. Tyttären epäluulo istui tiukassa monen muunkin asian suhteen ja kesti kauan oikaista jokainen epäily yksitellen, kauniisti, tytärtä loukkaamatta ja äitiä mitätöimättä.

Kyky luottaa muihin ihmisiin ja kyky korjata luottamus sen rikkomisen jälkeen ovat edellytys hyville ihmissuhteille. Hidas eteneminen, rehellinen kommunikaatio ja lupausten pitäminen ovat avainasemassa luottamuksen palauttamisessa.

Luottamus osana vanhustyötä      

Vanhustenhoidon nykytila asettaa haasteita luottamuksellisten hoitosuhteiden luomiselle. Rissanen ja muut (2024) peräävät vanhustyöhön riittäviä resursseja, kiireettömyyttä ja työrauhaa. Kohtuullinen ja eettisesti hyväksyttävä työmäärä edistäisi työntekijöiden pysyvyyttä, josta hyötyisivät erityisesti hoidettavat.

Luottamus on tärkeää myös hoitajien keskinäisissä suhteissa sekä suhteessa muihin terveydenhuollon ammattilaisiin. Työyksikön sisäisen ilmapiirin ja vuorovaikutuksen on katsottu kuvaavan suhtautumista hoidettaviin ja heijastuvan myös hoidettavien kokemaan luottamukseen.

Luottamus, kommunikaatio ja sitoutuminen ovat hyvän yhteistyösuhteen ominaisuuksia. Blomqvistin (2023) mukaan parhaimmillaan syntyy myönteinen kierre:

• luottamus helpottaa kommunikointia,

• kommunikointi lisää luottamusta,

• luottamuksen lisääntyminen lisää halukkuutta tehdä yhteistyötä,

• onnistunut yhteistyö kasvattaa luottamusta ja sitoutumista yhteistyöhön...

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.

Lisätietoa mm.

Blomqvist, K. (2023). Työyhteisön pieni kirja luottamuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriö TYÖ2030 – Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelma.

Cobin, R.L., & Freyd, J.J. (2014). The impact of betrayal trauma on the tendency to trust. Psychological Trauma: Theory, Research, Practice, and Policy, 6(5), 505–511. 

Erikson, E. H. (1964). Childhood and Society. New York: Norton

Forssen, M-K. & Kuusela, S. (2021). Luottamuskulttuuri – työyhteisön voimavara. Helsinki: Value Books.

Hancock, P. A., Kessler, T. T., Kaplan, A. D., Stowers, K., Brill, J. C., Billings, D. R., Schaefer, K. E. & Szalma, J. L. (2023). How and why humans trust: A meta-analysis and elaborated model. Front. Psychol. 14:1081086. doi: 10.3389/fpsyg.2023.1081086

Harris, S. E. (2017) Prominent Practices That Increase Trust Among Middle School Teachers. La Verne, California: University of La Verne.

Karvinen, A. & Paananen, S. (2021). Hoitosuhteen merkitys masentuneen potilaan hoitotyössä. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Hoitotyö. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060915327

Mikkola, L. (2006). Tuen merkitykset potilaan ja hoitajan vuorovaikutuksessa. Väitöskirja.  Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, puheviestintä. http://urn.fi/URN:ISBN:951-39-2728-8

Reimann, M., Schilke, O., & Cook, K. S. (2017). Trust is heritable, whereas distrust is not. Proceedings of the National Academy of Sciences, 114(27), 7007–7012.

Rissanen, P., Stenvall, J., Pirkola, S. & Jalava, J. (2024). Luottamus mielenterveystyössä: Psykologien ja psykiatrien käsitykset luottamuksen rakentumisesta mielenterveystyössä. Diakonian tutkimus 1S. https://doi.org/10.37448/dt.127388

Seligman, A. (2000). Luottamuksen ongelma. Luottamus ja yleinen vaihto. Teoksessa K. Ilmonen (toim.), Sosiaalinen pääoma ja luottamus (s. 39–54). Jyväskylä: Kopijyvä.

Sellman, D. (2007). Trusting patients, trusting nurses. Nursing Philosophy Vol 8, issue 1, 28–36.

Vierula, H. 2019. Luottamus syntyy avoimuudesta. Lääkärilehti 1–2/2019, 8–11.

Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä: