MELU MUISTISAIRAIDEN HOITOPAIKASSA

Muistisairaiden hoitopaikoissa eletään keskellä monimuotoista ja usein äänekästä melua. Sitä on lähes mahdoton paeta ja se rasittaa sekä hoidettavia että hoitajia. Melun lähteisiin on kiinnitettävä huomiota ja estettävä kaikin keinoin häiritsevien äänien syntyminen.

Viime vuosikymmeninä tutkimukset ovat korostaneet kuuloympäristön ja ihmisen terveyden välisiä vahvoja yhteyksiä. Kuuloympäristön kovia ja ei-toivottuja ääniä pidetään meluna. (Janus & muut 2021.)

• Melu määritellään häiritseväksi ja ei-toivotuksi ääneksi, jolle altistuminen voi heikentää terveyttä ja haitata viihtyisyyttä.

Melu on muistisairaiden hoidossa huonosti tunnettu terveysriski

Heinonen-Guzejevin (2012) mukaan melu on ääntä, joka on liian voimakasta, toistuvaa, sopimatonta aikaan nähden tai haittaa työtä, keskittymistä tai lepoa. Sen kokeminen on subjektiivista ja se voi aiheuttaa kuulijalleen terveyshaittoja.

Rannekellon tikitys on voimakkuudeltaan 20 desibeliä, kuiskaus 40, tavallinen keskustelu 50–65 ja huuto 84 desibeliä. Yli 100 desibelin äänet koetaan epämiellyttävän kovina ja noin 125 desibeliä aiheuttaa jo kipua ja on ihmiselle sietämätöntä. (Ampuja 2017, Hintsanen 2014.)

Hintsanen (2014) muistuttaa, että desibeliasteikko on logaritminen, eli kymmenen desibelin nousu vastaa ihmisen kokemana suunnilleen melun kaksinkertaistumista.

Kansainväliset standardit sairaalahuoneiden äänenvoimakkuudelle vaihtelevat päiväsaikaan 35–45 desibelin ja yöaikaan 20–35 desibelin välillä.

• Hoitokodeissa havaitut äänenvoimakkuusarvot ovat suositeltuja korkeampia (Berglund & muut 1999).

Melun piilevät ja toisinaan ilmeisetkin vaikutukset jäävät muistisairaiden hoitoyksikössä usein vaille huomiota. Hoidettavat eivät valita ja melun haitallista vaikutusta aliarvioidaan.

Muistisairaat vanhukset tarvitsevat hoitajilta huomattavasti huomiota ja apua turvallisuutensa takaamiseen ja kestokykynsä arvioimiseen. Hoidettavat eivät aina pysty arvioimaan tietoisesti aistikokemuksiaan, eivätkä ilmaisemaan niitä. He voivat myös olla erittäin herkkiä haitallisille äänille. (van Hoof & muut 2010, sit. Janus & muut 2021.)

• Aivan erityisen huomion kohteena on oltava kuulokojetta käyttävät muistisairaat vanhukset!

Henkilökunnan ja omaisten on hyvä muistaa, että muistisairaus saattaa voimistaa vanhuksen yksinolon tarvetta. Sosiaalista vetäytymistä omaan huoneeseen ei pidä aina leimata ei-toivotuksi käyttäytymiseksi tai huolenpidon puutteeksi. (Fleming & Bennett 2017, sit. Janus & muut 2021.)

Ymmärrystä vaatii myös se tosiasia, että hoitopaikassa vanhus kohtaa päivittäin ryhmän ihmisiä, joita hän ei ole valinnut asuinkumppaneikseen, mutta joiden kanssa hänen on jaettava tila.

Melun vastakohta on hiljaisuus

Hiljaisuus ei tarkoita äänten puuttumista tai täyttä äänettömyyttä. Täydellinen hiljaisuus on ihmiselle vieras olotila ja myös sillä on todettu olevan haitallisia seurauksia fyysisesti ja henkisesti.

Ampujan (2017) mukaan hiljaisuuden määritelmään ei ole yksiselitteistä vastausta. Hiljaisessa ja lähes äänettömältä tuntuvassa luonnossa kuuluu kevyt lehtien kahina tai tuulen humina. Hiljaisessa kodissa kodinkoneiden tai ilmastoinnin matala käyntiääni. Hyvää hiljaisuutta voi edustaa myös vaimea puhe tai kaukainen liikenteen ääni.

Miten melu vaikuttaa?

Janus ja muut (2021) totesivat, että melutason ylittäessä 65 desibeliä, vanhukselle aiheutuu vakavaa fyysistä haittaa. Mu ja kollegat (2021) päätyivät samaan tulokseen.

Muistisairaat vanhukset ovat alttiita melun kielteisille vaikutuksille ikään ja sairauteen liittyvien kuulo-, kognitio- ja ilmaisukyvyn muutosten vuoksi.  

Melu aiheuttaa stressiä ja ärsyttää, vaikka ihminen ei olisi siitä täysin tietoinen. Keho reagoi koviin tai jatkuviin ääniin ikään kuin ihminen olisi vaarassa ja laukaisee reaktioita, jotka voivat vähitellen väsyttää ihmisen. (Heinonen-Guzejev 2012.)

Tuomisto (2025) kirjoittaa, että melu voi vähäisempänäkin olla sekä viihtyvyyteen että käyttäytymiseen, suorituskykyyn ja mielialaan vaikuttava tekijä. Melu aiheuttaa myös kommunikaatiovaikeuksia ja lisää onnettomuusriskiä.

• Kovat tai odottamattomat äänet voivat aiheuttaa muistisairaalle levottomuutta, sekavuutta, stressiä ja jopa aggressiivisuutta.

Useissa Januksen ja kollegoiden (2021) lainaamissa hoitokotien asukkaille tehdyissä tutkimuksissa on löytynyt yhteyksiä melun ja lisääntyneen levottomuuden, keskittymiskyvyn heikkenemisen, apatian, vähentyneiden sosiaalisten vuorovaikutusten ja unihäiriöiden välillä.

• Melu aiheuttaa heräilemisen lisäksi muutoksia myös unen laadussa (Tuomisto 2025).  

Unen häiriintyminen puolestaan liittyy kohonneeseen verenpaineeseen, aivohalvauksiin ja sydänkohtauksiin, kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen ja suurempaan kaatumisriskiin.

Yli 50 desibelin äänen tiedetään aiheuttavan ärsytystä, deliriumia, verenpaineen nousua ja sydämen tiheälyöntisyyttä, ja se on mahdollisesti yhteydessä sydänsairauteen myös terveillä ihmisillä (Mm. Choiniere 2010, sit. Janus & muut 2021).

Heinonen-Guzejevin (2012) mukaan vuonna 2005 tehty laaja tutkimus paljasti, että diabetesriski suurenee ainakin 19 %, kun melutaso on yli 60 desibeliä (keskustelun ääni).

• Meluherkkyys on yksilöllistä. Noin 25–40 % ihmisistä kokee melun tavallista häiritsevämpänä, eikä meluun totu. (Heinonen-Guzejev 2012.)

Melu on stressaavaa, koska se aiheuttaa varuillaanoloa ja vaikeuttaa niiden asioiden kuulemista, jotka pitäisi kuulla tai vie huomioita siltä, mihin pitäisi pystyä keskittymään. Desibeleissä mitattuna myös mitättömän pieni jatkuva tai toistuva ääni voi olla äärimmäisen häiritsevä ja psyykkisesti kuormittava.

Melun aiheuttajat

Muistisairaat vanhukset joutuvat kuulemaan hoitopaikoissa vieraita, yllättäviä ja kovia ääniä, joita he voivat pitää epämiellyttävinä ja jopa uhkaavina.  

Joossen (2011) tutkimissa kahdeksassa vanhustenhoitoyksiköissä melutaso vaihteli 24 desibelistä 89,6 desibeliin ja äänen keskiarvo oli 50–60 desibeliä.

• Melusta 26 % muodostui hoitohenkilökunnan puheesta – josta vain 3 % oli suunnattu tai johon liittyi hoidettava.  

Januksen ja muiden (2021) lainaamassa Webberin ja kollegoiden (2004) tutkimuksessa kävi ilmi, että noin kolmannes hoitokotien melusta syntyy ympäristön äänistä, kuten ovien paukahduksista ja puhelimien soimisesta. Toinen noin kolmannes syntyy esimerkiksi hoitajien puheesta ja erilaisten vaunujen työntämisestä. Viimeisen kolmanneksen äänistä synnyttävät hoitokodin asukkaat.

Ääniä eivät aiheuta vain hoitopaikan rakenteelliset seikat, vaan myös aivan arkiset askareet ja hoitoon oleellisesti liittyvät laitteet. Äänilähteiden paikantaminen voi olla haastavaa, mutta siihen kannattaa ryhtyä.

Mitä melulle voi ja pitää tehdä?

Muistisairaille tarkoitettujen hoitopaikkojen rakentamisessa "tulisi käyttää ääntä vaimentavia materiaaleja pinnoissa, kalusteissa ja varusteissa aina kun mahdollista, koska ne voivat edistää hiljaisempaa, rauhallisempaa ja levollisempaa ympäristöä". (Department of Health UK 2015.)

Hiljaisuuden hyötyjen ymmärtäminen ja hyvä suunnittelu sen edistämiseksi auttaa rakentamaan parempia hoivakoteja. Useimmiten hoitopaikoissa on kuitenkin tyydyttävä vain haittojen minimointiin. Onneksi laitteiden hurinan ja askelten kaiun tunnistaminen ja ratkaiseminen ei aina vaadi täydellistä remonttia ja pienetkin muutokset tuottavat merkittäviä tuloksia.

Esimerkiksi:

• Henkilökunnan äänenkäyttö vaikuttaa merkittävästi kokonaismelutasoon ja äänettömien kenkien valinta voi olla merkittävä teko.

• Tarpeettoman rivakan liikkumisen välttäminen voi puolestaan ratkaista ovien paukahtelun ja vaunujen kolinan aiheuttaman meluhaitan.  

• Päivälevon aika on rauhoitettava kaikilta mahdollisilta ääniltä, esimerkiksi sulkemalla osaston keskusradio.

• Keittiöstä kantautuvien koneiden ja astioiden äänten minimointi mm. pitämällä ovi kiinni ”kolistelun” ajan.

• Hoitotyössä välttämättömien laitteiden hälytykset kannattaa säätää pienemmälle/värinälle ja suosia korvanappien käyttöä kannettavien laitteiden kanssa.

• Televisiokin kannattaa sulkea aina kun kukaan ei näytä kiinnittävän siihen mitään huomiota.

• Välineistön huoltotoimenpiteitä tehdään usein öisin. Henkilökuntaa on vähemmän ja ovia ei voi sulkea. Ratkaisu asiaan on aikataulutuksessa, mikä voi tuntua vaikealta, mutta on oman kokemukseni mukaan mahdollinen…

Muistisairaat vanhukset eivät valita, he reagoivat stressaavaan meluun käytöksellään. Vastuu melun lähteiden paikantamisesta ja toimenpiteet meluhaittojen ehkäisemisestä on henkilökunnalla. Asia ei ole vähäpätöinen vaan oleellinen osa kokonaisvaltaista hoitoa.

Henkilökuntakaan ei ole immuuni melulle

Januksen ja kollegoiden (2021) lainaamat Sloane & muut (2003) ja van den Bosch & muut (2016) totesivat, että henkilökunta kokee hoitokodeissa saman meluvaikutuksen kuin vanhukset, mutta ”sietää (tiedostamattaan) vanhuksia enemmän ja kovempia ääniä, koska hoitokoti on heidän työpaikkansa”. Sen seurauksena henkilökunta saattaa (tahtomattaan) myötävaikuttaa ääniympäristöön, joka heikentää hoitokodeissa asuvien ikäihmisten saaman hoidon laatua ja vaikuttaa kielteisesti asukkaiden mielialaan ja elämänlaatuun.

• Seurauksena voi olla kommunikaatiovaikeuksia, epäluuloja, epäluottamusta ja valituksia esimerkiksi omaisten taholta. Ja hoitopaikan maine voi kärsiä.  

Hoitajat kokivat olonsa meluisassa ympäristössä ärtyneiksi (67 %) ja ahdistuneiksi (53 %). Heistä 64 %:lla oli keskittymisvaikeuksia ja he tekivät 70 % todennäköisemmin virheitä. Lisäksi tutkijat olettivat, että melu on riskitekijä, joka voi saada työntekijät uupumaan ja purkamaan turhautumistaan ​​asukkaisiin ja muuhun henkilökuntaan. (Mm. McClaugherty & muut 2000, sit. Janus & muut 2021.)

Melutason ei edes tarvitse olla korkea. Matalillakin äänitasoilla melu aiheuttaa samoja fysiologisia vaikutuksia kuin stressi ja työpäivän jälkeen hoitajat eivät aina halua kuunnella radiota tai edes puhua kenenkään kanssa.

• Uimonen (2014) on todennut, että: ”Hiljaisuus on Suomessa epävirallinen jokamiehen oikeus.”

Aivot tarvitsevat rauhoittumista, lepoa ja hiljaisuutta. Hiljainen ääniympäristö, kuten luonto, auttaa ihmistä palautumaan esimerkiksi työpaikan melun aikaansaamasta kuormituksesta. (Ampuja & Peltomaa 2014.)

Kun vielä käännän kirjoituksen aiheen uudelleen ympäri, muistutan, että hoidettavat kokevat melun samoin kuin henkilökunta. Heillä on kuitenkin täysin erilaiset mahdollisuudet paeta sitä.

• Voitaisiinko sinun työpaikassasi tehdä asialle jotain?

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.

Lisätietoa mm.  

Ampuja, O. & Peltomaa, M. (2014) (toim.). Huutoja hiljaisuuteen. Ihminen ääniympäristössä. Helsinki: Gaudeamus.

Ampuja, O. (2017). Hyvä hiljaisuus. Jyväskylä: Atena.

Berglund, B., Lindvall, T. & Schwela, D. (1999). Guidelines for community noise. https://bit.ly/4tPY8Mi

Department of Health UK (2015). Health Building Note 08-02 Dementia-friendly Health and Social Care Environment. https://bit.ly/4aBg1XK

Heinonen-Guzejev, M., Jauhiainen, T., Sala, E. & muut (2012), Suomen lääkärilehti 67, 36, s. 2445–2450. 

Hintsanen, M. (2014). Uhkaako melu lasten hyvinvointia ja oppimista? Mitä on meluherkkyys? Teoksessa O. Ampuja & M. Peltomaa (toim.). Huutoja hiljaisuuteen. Ihminen ääniympäristössä (s. 146–156). Helsinki: Gaudeamus.

Janus, S., Kosters, J., Van den Bosch, K. et al. (2020). Sounds in nursing homes and their effect on health in dementia: a systematic review. International Psychogeriatrics. 33. 1–18.

Janus, S. I., Kosters, J., Van den Bosch, K. A. (2021). Sounds in nursing homes and their effect on health in dementia: a systematic review. International Psychogeriatrics (2021), 33:6, 627–644.

Joosse, L. (2011). Sound Levels in Nursing Homes. Journal of Gerontological Nursing, 37(8), 30–35.

Mu, C. X., Lee, S., Boddupalli, S. & Meng, H. (2022). Effects of music interventions on sleep in people with dementia: A systematic review. Dementia. 2022;21(6):2053–2071.

Tuomisto, J. (22.5.2925) Onko melu ympäristöterveyskysymys? https://bit.ly/4kSKJ28

Uimonen, H. (2014). Hiljaisuuden ja melun tekstit – äänimaiseman kulttuurinen rakentaminen. Teoksessa O. Ampuja & M. Peltomaa (toim.). Huutoja hiljaisuuteen. Ihminen ääniympäristössä. Helsinki: Gaudeamus.

Jos asia on sinulle tärkeä, jaa kirjoitus tästä: