MUISTISAIRAAN VANHUKSEN TURVALLISUUDEN TUNNE

Turvallisuuden tunne on ihmiskunnan evoluution tuote ja inhimillinen perustarve. Se ei ole vain uhkien poissaoloa vaan hyvinvoinnin, luottamuksen ja levollisuuden perusta, joka syntyy vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin.

Turvallisuuden tunteen muodostuminen 

Turvallisuuden tunteen synnyssä ratkaisevan tärkeitä ovat varhaisissa vuorovaikutussuhteissa sisäistetyt kokemukset muiden ihmisten turvallisuudesta ja heidän kyvystään pysyä rauhallisena vaaran uhatessa (Pessi & muut 2025).

Iso ja vahva miesvanhus alkoi kaataa pöytiä ja tuoleja, ja löi vastaan tullutta potilastoveriaan. Paikalle kiirehtinyt hoitaja kysyi vanhukselta mitä nyt tapahtuu. Vanhus katsoi häntä ja huokaisi: ”Hyvä kun sää tulit.” Kun hoitaja kysyi, tunteeko vanhus hänet, kuului vastaus: ”Joo, sää olet mun serkku.” Vanhus tunsi olevansa ”serkkunsa” kanssa turvassa ja alkoi kertoa, miten vihollinen hyökkäsi.

Pyykkösen (2025) mukaan varhaiset vuotensa uhkaavassa, arvaamattomassa, kaltoinkohtelevassa tai vaillejättävässä ympäristössä eläneen ihmisen valmius reagoida spontaanisti uhkiin vahvistuu. Reflektointiin ja harkintaan tarvittavan hermostollisen toiminnan kehitys jää puutteelliseksi.

Kuvatun kaltaisissa olosuhteissa kehittyneelle hermostolle ominaisia ja välttämättömiä piirteitä ovat jatkuva varuillaanolo ja nopeat tunnepohjaiset tulkinnat, ulkoisen todellisuuden vääristyminen, negatiivisten viestien poimiminen ympäristöstä, reaktiivisuus ja spontaani toiminta ajattelun sijaan (Pyykkönen 2025).

Herra R. oli kasvanut syvästi uskonnollisessa perheessä ankaran isän tiukassa ohjauksessa. Aina nähdessään oman ikääntyneen peilikuvansa, herra R. raivostui ja hyökkäsi peilin kimppuun tai yritti heittää sitä ensimmäisellä käteensä osuvalla esineellä.

Kun ihminen pääsee myöhemmin elämässä turvalliseen ympäristöön, mikään ei valitettavasti heti muutu. Traumatisoitunut ihminen on biologisesti ohjelmoitunut selviytymään uhkaavassa ympäristössä vielä silloinkin, kun siihen ei olisi enää syytä. (Pyykkönen 2025.)

Iäkkään ihmisen kokemukseen turvallisuudesta vaikuttaa elämänkokemusten ja ympäristöön liittyvien tekijöiden lisäksi hänen toimintakykynsä – jota kannattaa vaalia.

• Hyvä toimintakyky vahvistaa turvallisuuden kokemusta ja luottamusta omaan pärjäämiseen (Kaartinen & muut 2025).

Mistä turvallisuuden tunteessa on kysymys?  

Monet turvallisuuden tunnetta koskevat määritelmät ja tutkimukset keskittyvät koettuun uhkaan tai sen pelkoon. Se määritellään usein myös psykologiseksi ilmiöksi tai yksilön sisäiseksi tunteeksi. Turvallisuuden tunne on Pessin ja muiden (2025) mukaan kuitenkin pohjimmiltaan sosiaalinen, eikä koskaan vain yksilöön liittyvä.

• Turvallisuuden tunne liittyy todelliseen turvallisuuteen, mutta ei ole aivan sama asia. Ihminen voi olla turvassa ja tuntea silti turvattomuutta – tai päinvastoin (Kallio 2025).

Turvallisuuden tunne on subjektiivinen kokemus, joka ei aina ole linjassa olosuhteiden kanssa. Koska tunteeseen vaikuttavat sisäiset prosessit voivat aiheuttaa kroonisen turvattomuuden tilan, ihminen voi tuntea olonsa turvattomaksi jopa ilman havaittavia stressitekijöitä. (Brosschot & muut 2018, sit. Pessi & muut 2025.)

• Turvallisuuteen liittyy aina ihmisen muodostama käsitys todellisesta tapahtumasta. Se on kokemus, josta ihminen on tietoinen, ja jota hän arvioi jatkuvasti.  

Pessin ja muiden (2025) mukaan keskeinen elementti kaikissa turvallisuuskäsitteen määritelmissä on yksilön sisäinen turvallisuuden kokemus. Siihen vaikuttavat esimerkiksi muistot ja aiemmat kokemukset sekä aineelliset, sosiaaliset, yhteisölliset ja yhteiskunnalliset tekijät. Lynch ja muut (2025) tarkentavat listaa mainitsemalla fyysisen uhan, minäkuvan ja elämäntarinan.

Herra M. kuuli TET-harjoitteluun tulleiden nuorten puhuvan keskenään venäjää. Hän hätääntyi ja pyrki ulos osaston ikkunasta.

TV tuo nykymaailman turvattomuuden ja levottomuuden myös muistisairaan vanhuksen arkeen ja voi horjuttaa vakavasti hänen sisäistä turvallisuuden kokemustaan.

19-vuotiaana viideksi vuodeksi sotaan joutunut herra S. näki sotauutisten jälkeen aina painajaisia.

Turvallisuuden tunne ei myöskään jakaudu tasaisesti. Varhaisten traumakokemusten lisäksi siihen vaikuttavat mm. sukupuoli ja sosioekonominen tausta. Turvallisuuden tunne onkin Kallion (2025) mukaan myös tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kysymys.

Turvattomuuden fyysiset ja psyykkiset vaikutukset   

Pyykkösen (2025) mukaan ihmisen hermoston, mielen ja tiedonkäsittelykyvyn kehittymisestä vallitsee tieteen kentällä yksimielisyys. Hermoston tehtävä on evolutiivinen, eli elämää säilyttävä, ja se muovautuu palvelemaan mahdollisimman hyvin sopeutumista ja selviytymistä.  

• Turvattomuuden tunne on syvästi kehollinen kokemus: mieli voi ajatella olevansa turvassa, mutta jos keho tulkitsee tilanteen uhkaavaksi, sen reaktiot voittavat mielen tekemät päätelmät (Kallio 2025).

Keho ja hermosto hälyttävät ensin, usein jopa ennen kuin ihminen tiedostaa olevansa uhattuna. Vaikka turvattomuus on ihmisen sisäinen tunne ja tulkinta tilanteesta, siihen liittyvät kehon reaktiot ovat todellisia ja toisinaan hyvin voimakkaita.

Hermoston jatkuva valppauden ja puolustautumisen tila näkyy esimerkiksi kohonneena sydämen sykkeenä, säpsähtelynä ja lopulta jopa uupumuksena, kun keho kuluttaa koko ajan liikaa energiaa.

Turvattomuus tuntuu samanaikaisesti kehossa ja mielessä, koska ahdistuksen tunne pyrkii varmistamaan kehon selviämistä vaarallisessa tilanteessa.

Viisaiden valintojen tekeminen on vaikeaa, kun on hälytystilassa. Varuillaan ollessaan voi tehdä vääriä tulkintoja muista ihmisistä, käyttäytyä ennakoimattomasti ja ajauduttuaan riitoihin muiden kanssa jäädä lopulta yksin. Turvaton ihminen ei toimi niin ilkeyttään vaan siksi, että hermosto pyrkii kaikin keinoin pitämään hänet turvassa ja varmistamaan elämän jatkuvuuden.

Turvallisuuden tunnetta voi ja pitää vahvistaa   

Kekki ja Mankkinen (2016) totesivat, että turvattomuuden kokemuksia ikääntyneille aiheuttavat esimerkiksi terveyden ja toimintakyvyn huononeminen sekä kaatumisen pelko. Turvattomuutta tuovat myös kokemus yksinäisyydestä (75 %), muistisairaudet (70 %), avun riittämättömyys (60 %), fyysiset sairaudet (47 %) ja tapaturmat (36 %).

Ikääntyneet kokevat turvattomuutta erityisesti rauhattomassa ympäristössä, ilta- ja yöaikaan sekä silloin, kun vuorovaikutus omaisten kanssa vähenee ja sosiaalinen turvaverkko pienenee. Muistisairaiden hoitopaikoille haaste on suuri, mutta hyvällä tahdolla, hoidolla ja olosuhteilla lähes kaikkeen voidaan vielä silloinkin vaikuttaa.

• Turvallisuus on perusoikeus, jonka takaajana on aina vallankäyttäjä (Huhta 2026).

Muistisairasta hoitava henkilö on valta- ja vastuuasemassa hoidettavaansa nähden. Valta ole paha asia – tärkeintä on se, miten sitä käyttää. Hoitotyötä ohjaa aina myös vastuu vanhuksen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.

Rouva N. nousi istumaan vuoteessa, horjahti, tarrasi kiinni sängyn laitoihin ja alkoi hädissään huutaa apua. Hoitaja kiiruhti tukemaan rouvaa, jota selvästi huimasi ja kysyi mitä tapahtuu. Rouva N. rauhoittui vähitellen ja kertoi hoitajalle olleensa isän kanssa Laatokalla kalassa, kun myrsky yllätti heidät.

Turvan tunteella on neurofysiologinen perusta. Keskeisenä käsitteenä turvallisuuden teoriassa on vastavuoroinen suhde, jolla kuvataan ihmisen biologista perustarvetta liittyä toisiin ihmisiin ja säädellä omaa toimintaansa suhteessa muihin. Hermostollisesti ihminen siis skannaa turvan tunnetta toisista ihmisistä: kasvojen ilmeistä, äänen sävyistä, hengityksestä, sykkeestä ja liikkeestä. (Gäddnäs 2025.)

Hoidettavan aisteissa saattaa olla puutteita tai hän voi olla niin järkyttynyt ja pelokas, että on vaikea saada rauhoittavaa ja lohduttavaa viestiä perille. On tärkeää pysähtyä kiireettömästi vanhuksen asian äärelle niin, että hänelle tulee aito kokemus nähdyksi ja ymmärretyksi tulemisesta. (Gäddnäs 2025.)

Iän karttuessa alttius reagoida ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin lisääntyy, ja henkilöt, joilla on terveydessä ja toimintakyvyssä rajoitteita, reagoivat herkemmin turvallisuuteen vaikuttaviin tekijöihin. Siinä on sekä hyvät että huonot puolensa ja on oltava tarkkana mihin suuntaan muistisairaan vanhuksen turvallisuuden tunnetta toiminnallaan vie.

• Myös aikuinen tarvitsee toista aikuista oman sisäisen tilansa säätelyyn ja sosiaaliseen liittymiseen. Sosiaaliset suhteet ovat ikääntyneiden tärkein turvan lähde.

Turvallisuuden tunne syntyy ihmissuhteissa, kokemuksissa ja kehollisissa tuntemuksissa. Kallio (2025) muistuttaa, että pelokasta ihmistä ei voi vakuuttaa järkiperustein. Turva syntyy, kun vuorovaikutussuhteen laatu ja toisen kyky pysyä tilanteessa rauhallisena tukevat sitä. Luottamuksellinen hoitosuhde voi tarjota vanhukselle jopa elämän ensimmäisiä kokemuksia turvallisuudesta.

Pessi ja muut (2025) ovat sitä mieltä, että sisäisen turvattomuuden kokemukset voivat vähitellen muuttua turvallisuuden tunteiksi pitkässä, luottamuksellisessa hoitosuhteessa. Yhdessä koettu turvallisuuden tunne sisäistyy hoidettavalle vähitellen ja vaikuttaa merkittävästi hänen jokapäiväiseen elämäänsä.

92-vuotias rouva otti hoitajan kädestä kiinni. Vanhus oli hädissään, koska hänen kaksivuotiaansa on kadonnut ja hän oli juuri huomannut lapsen olevan poissa. Hoitaja kysyi, katosiko lapsi pihalta, oliko lapsella tarpeeksi vaatetta päällään ja löytyikö lapsi nopeasti. Kolme kysymystä ja kolme vastausta riitti rauhoittamaan vanhuksen – sillä kertaa. Kerta kerran jälkeen kuitenkin pidemmäksi aikaa.

Pyykkönen (2025) selventää asiaa toteamalla, että tiiviissä ja riittävän pitkässä hoitosuhteessa on mahdollista luoda otolliset olosuhteet traumatisoituneen hermoston uudelleenmuovautumiselle. Keskeisiä elementtejä siinä ovat ihmissuhteiden jatkuvuus, turvallisuus, ennakoitavuus ja toisen ihmisen kyky kannatella hoidettavan kokemuksia ahdistumatta.

• Ihminen ei voi itse päättää, milloin hän tuntee olonsa turvalliseksi. Toinen ihminenkään ei voi turvallisuuden tunnetta taata, mutta turvattomuuden tunnetta vastaa voi ja kannattaa taistella.  

Turvallisuuden tunnetta voi vahvistaa arjen pienillä teoilla: ystävällisillä sanoilla ja katseilla, aidolla läsnäololla ja kannattelulla. Hoitaja voi toisinaan onnistua rauhoittamaan ahdistuneen vanhuksen pelkällä läsnäololla, rauhoittavalla puheella, halauksella tai silittelyllä.

Kosketuksen lomaan voi myös lisätä lempeitä lauseita. Vanhukselle voi antaa kupin kahvia tai lämpimän viltin polville. Jos vanhus jaksaa kuunnella, häntä voi ohjata huokailemaan ja hengittämään syvään, nostamaan katseensa tai lähtemään liikkeelle.  

• Kaikki, millä vanhukselle voi osoittaa vilpitöntä välittämistä ja huolenpitoa yleensä auttaa.

Pyykkönen (2025) kirjoittaa, että toistuva altistuminen turvallisuuden kokemuksille ihmissuhteessa synnyttää ja vahvistaa uusia, turvallisuuden kokemuksia kannattelevia hermostollisia yhteyksiä. Mitä enemmän yhteyksiä on, sitä paremmin ihminen kykenee hallitsemaan toimintaansa.

Rouva B. yritti saada osaston ulko-oven auki ja vaati päästä kotiin. Hoitaja näki hädän hänen silmissään ja pysähtyi ja toisti vanhuksen sanat ”Pitää mennä kotiin?” ”Joo, tai äiti kuolee”, sanoi vanhus. Kun hoitaja kysyi, mikä hätä äidillä oli, Rouva B. huokaisi pitkään ja sanoi: ”Taas minä elän näissä vanhoissa muistoissa.”

Kun ihminen tuntee olevansa turvassa, keho voi hellittää jatkuvasta valppaudesta ja siirtyä ”lepotilaan”. Sydämen syke rauhoittuu ja hengitys tasaantuu, lihasjännitys vähenee ja mieli selkiytyy.

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.

Lisätietoa mm.

Gäddnäs, P. (28.1.2025). Vuorovaikutuksen fysiologiaa. https://bit.ly/4rbXQ0D 

Huhta, J. (7.2.2026). Työturvallisuudesta. https://bit.ly/4kHP3kR

Kaartinen, J., Rappe, E. & Rajaniemi, J. (2025). Turvallinen vanhuus kaikille – Väestötutkimus moninaisesta ikääntymisestä ja koetusta turvallisuudesta. Helsinki: Ikäinstituutti.

Kekki, T. & Mankkinen, T. (2016). Turvassa? Kansalaisturvallisuuden tila Suomessa. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 8/2016. https://bit.ly/4rEulEn

Lynch, J. M., Stange, K. C., Dowrick, C. et al. (2025). The sense of safety theoretical framework: a trauma-informed and healing-oriented approach for whole person care. Front. Psychol., 14 January 2025. doi.org/10.3389/fpsyg.2024.1441493

Pessi, A. B., Grant, E., Grönlund, H. et al. (2025). Editorial: From safety to sense of safety. Front. Psychol. doi: 10.3389/fpsyg.2025.1624676

Pyykkönen, N. (25.8.2025). Pitkäkestoinen psykoterapia perustuu neurotieteelliselle tiedolle ja erityiselle ihmissuhteelle. https://bit.ly/4bHSbuw

Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä: