MUISTISAIRAAN AISTIT JA HARHA-AISTIMUKSET
Muistisairaan harha-aistimukset, joita ennen saatettiin nimittää harhoiksi, johtuvat käytännöllisesti katsoen aina elimellisestä, ei psyykkisestä syystä. Ne selittyvät pääosin aistinelinten vaurioilla tai niiltä saadun viestin väärintulkinnalla.
Aistit ja aistimukset
Näkökyvyn heikkeneminen ja muistisairaan vaikeus tulkita näkemäänsä altistavat harha-aistimuksille. Myös kuulon heikkeneminen aiheuttaa vanhukselle vaikeuksia tulkita kuulemaansa. Kumpikin ”oire” on tuttu meille muillekin. Hämärässä tai hälinässä on helppo tehdä nähdystä tai kuullusta väärä tulkinta.
Neiti A. katseli verhojen suojasta ulos pimenevään puistoon ja vinkkasi myös hoitajan katsomaan “pensaan alla piileskelevää ihmistä”.
Väärät tai väärin tulkitut todelliset aistimukset saattavat olla epämääräisiä, mutta vanhuksen tulkinta niille on usein hyvin suoraviivainen ja varma.
Yöhoitaja käveli vanhainkodin käytävällä. Hän näki yhtäkkiä silmäkulmastaan isojen saappaiden vilahtavan rappukäytävän yläpäässä ja katoavan seuraavaan kerrokseen. Hoitaja lähti kiireesti saappaiden perään ja löysi yläkerrasta palomiehen täysissä tamineissa.
Yläkerran asukas oli soittanut palokunnan, kun oli nähnyt huoneensa ovipielessä liekkejä. Liekit osoittautuivat huoneen yövaloksi ja vanhuksen huoli oli turha.
Aistimukset aktivoivat mielikuvia menneistä tapahtumista ja niihin yhdistyy alkuperäiseen tilanteeseen liittynyt tunnelataus, positiivinen ja lohduttava tai negatiivinen ja pelottava.
Nuorena auto-onnettomuuteen joutunut rouva P. oli onnettomuuden jälkeen pitkän aikaa vältellyt henkilöauton kyytiin menoa. Hän oli saanut pelottavia puistatuksia nähdessään vastaantulevan auton valot.
Pelko oli aikoinaan haihtunut, mutta muistisairauden myötä se aktivoitui ja puistatukset palasivat. Lapset ja lastenlapset eivät tienneet tapauksesta, eivätkä ymmärtäneet, miksi isoäitiä oli mahdotonta saada autoon.
On tärkeää huolehtia, että vanhusta ei laiteta tilanteisiin, joissa hänen aistinsa haastetaan ja joissa hänen on vaikea tulla toimeen. Osaston yleisradio, joka vaikenee vain yöksi saattaa olla tällainen tekijä.
Vanhainkodissa laitettiin vanhus istumaan ”Ruikan” tuoliin, jossa oli vaalean harmaa pöytälevy. Pöytälevyllä oli vaalean harmaa tarjotin ja sillä vaalean harmaa muovilautanen. Lautasella oli vaalean harmaata puuroa. Ja sitten ihmeteltiin, kun vanhukselta ei ruokailu oikein sujunut.
Ihminen muistaa kaikilla aisteillaan
Näkö- ja kuuloaistin heikennettyä haju-, maku- ja tuntoaisti terävöityvät. Myös niiden säilömät muistot voivat aktivoitua ja tuoda tullessaan lohtua tai kauhua.
Hajuaisti on joidenkin tutkijoiden mukaan voimallisin muistojen herättäjä (vrt. Proustin ilmiö). Onkin oltava tarkkana, jos halutaan esimerkiksi loihtia vanhuksille joulun tunnelmaa paistamalla lanttulaatikot osastolla. Tuoksu ei välttämättä tuo kaikille asukkaille mieleen lämpimiä muistoja.
Monilla nykyisillä ikäihmisillä on myös muistoja ”kamalista” ruokalajeista, ja joillakin jopa niiden syöttämisestä pakolla. Makuaistin kehittyminen elämän varrella, esimerkiksi erilaisiin makuihin totuttautumalla, saattaa nollautua muistisairauden myötä.
Kaikki vanhuksen mieltymyksistä saatu tieto ei välttämättä ole enää muuttuneessa tilanteessa luotettavaa.
Myös kosketus voi lohduttaa tai pelottaa. Erilaisilla kosketuksilla on ihmisille erilaisia merkityksiä. Siinä missä hiusten silittäminen tuo toiselle lohtua, toiselle se voi olla varoitus ”tulossa olevasta tukistuksesta”. Kolotus voi tuntua siltä, että kivun aiheuttanut tapahtuma on aivan tuore ja siihen on saatava apua.
Veden suihkuttaminen suoraan kasvoille sai vanhuksen pelästymään. Hän haukkoi henkeä ja kävi hoitajan kimppuun. Selitys vahvalle reaktiolle oli, että hän oli alle kaksivuotiaana melkein hukkunut. ”Unohtunut” ja pääosin sanattomassa muodossa taltioitunut muisto nosti pintaan aikoinaan koetun tapahtuman, ja hoitaja aiheutti ajattelemattomuuttaan tai kiirehtimällä vanhukselle kauhun hetkiä.
Harha-aistimukset ja oikeista aistimuksista tehdyt väärät tulkinnat liittyvät yleensä elettyyn elämään, sen tapahtumiin ja niistä kumpuaviin mielikuviin, toiveisiin ja pelkoihin.
Ihmisen erilaiset kokemukset ja muistot asettavat muistisairasta vanhusta hoitavan henkilön paljon vartijaksi.
Hoitajan on ymmärrettävä, osattava ja haluttava tarkkailla vanhuksen toimintaa niin, että kaikki mahdolliset selitykset pysyvät avoimina. Vanhuksen reaktiot eivät nouse itsestään, joten niiden laukaisijat kannattaa jäljittää ja ikäviä reaktioita aiheuttavat tekijät mahdollisuuksien mukaan poistaa.
Jäljityksen onnistuessa voidaan välttyä aiheuttamasta vanhukselle turhaa kärsimystä tai mielipahaa. Vanhuuden tärkeimmän kehitystehtävän, inventaarion tekeminen eletystä elämästä, on muistisairaalle vanhukselle aivan riittävä haaste.
Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä
Lisätietoa mm.
Feil, N. (1993). The Validation Breaktrough. Simple Thechniques for Communicating with People with ”Alzheimer’s-Type Dementia”. York, Pennsylvania USA: The Maple Press Company.
Porkka, S-T. (2021). Yhteyden luomisesta syvästi dementoituneeseen vanhukseen. Teoksessa K-M. Leskinen & N. Rita (toim.), YHTEYS. Psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä (s. 184–201). Espoo: Prometheus kustannus.
Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä:
