MUISTISAIRAS LOHDUTTAUTUU MUKAVILLA MUISTOILLA

Muistisairas vanhus palaa menneisyyden tapahtumiin saadakseen mieltä vaivaamaan jääneen asian käsitellyksi, traumaattisen tilanteen kohdatuksi tai vain lohduttautuakseen mukavilla muistoilla.

Lohtua muistoista

Elämä voi olla turhauttavaa tai pelottavaa ja muistihäiriö tuo siihen vielä oman lisänsä. Vanhus saattaa elää muistoissaan torjuakseen nykyisyyden ikävyyttä tai stressiä ja on hyvin inhimillistä ja jopa tavallista lohduttautua hyvillä muistoilla.

• Muistisairas torjuu ikävyyttä siirtymällä mielikuvissaan aikaan, jolloin hän oli tarpeellinen, osaava ja arvokas.

Muistisairaan kanssa tekemisissä olevan on ymmärrettävä muistelun lohduttava merkitys, hyväksyttävä se ja osallistuttava muisteluun.

Vanhus ei aina tee muistelua sanallisesti ja hoitavan henkilön onkin osattava tilanteen mukaan osallistua muisteluun joko keskustellen tai vain kuunnellen ja ilmeillä ja eleillä eläytyen.

• Pääasia on, että omainen tai hoitaja on aidosti mukana muistelussa – ja myös osoittaa sen vanhukselle.

Ei ole tärkeää tietää, ovatko vanhuksen muistelemat tapahtumat tosia, eikä muistelun tehoa tai arvoa vähennä se, että vanhus elää tilannetta uudelleen tässä ja nyt.

Kuka tahansa voi kokea olevansa turhan panttina istuskellessaan mitään tekemättä ja muiden passattavana. Itsearvostus kärsii ja mieliala laskee. Muistisairas vanhus voi paeta nykypäivän tylsyyttä myös tekemällä sitä minkä on parhaiten osannut.  

Entinen laivasiivooja rouva P. kulki päivät vanhainkodin käytävällä huudellen: ”Laiva lähtee!” Hän sijasi osaston vuoteita yhä uudelleen taitellen peiton kaksin kerroin, kuten laivoissa on tapana.

Henkilökunta ei kieltänyt eikä kulkenut perässä korjaamassa hänen tekemisiään. Ja jos siihen tuli tarve, pidettiin visusti huoli, että rouva P. ei nähnyt korjaamista.  

Kun hoitotyön tavoitteet pidetään mielessä, ymmärretään, että tärkeintä ei ole esimerkiksi oikeaoppinen vuoteiden sijaaminen vaan hoidettavana olevien henkilöiden hyvinvointi.

Saadessaan työskennellä rauhassa muistisairas voi kokea olevansa tarpeellinen ja arvokas ihminen, joka menee illalla nukkumaan oikeasta työstä väsyneenä.

Mene mukaan mielikuviin, niin kaikki sujuu paremmin

Menneisyyden onnistumisten ja ilon aiheiden muistelu helpottaa vanhuksen oloa. Mukavien tapahtumien muisteleminen yhdessä vanhuksen kanssa on myös omaisille tai hoitajille mukavaa.

• Muistisairaalle vanhukselle se antaa onnistumisen, hyväksytyksi tulemisen ja hyvän olon tunteita.

Myönteiset tunteet kannustavat vanhusta vuorovaikutukseen ympäristön ihmisten kanssa ja pitävät ihmissuhdetaitoja yllä siitä saadun harjoituksen avulla.

Rouva K. heräsi aamulla kankeana ja venytteli itseään. Hän kertoi, että hartiat ovat aivan jumissa, koska on juuri kuorinut ämpärillisen perunoita.

”Niin paljon!” ihmetteli hoitaja. ”Talkoomiesten soppa-aineiksi”, tarkensi rouva ja kertoi olleensa kylän paras muonittaja. Aamutoimetkin sujuivat jouhevasti hyvillä mielin jutustelevan rouvan kanssa.

Meille muinoin hoitoalan koulutuksen saaneille opetettiin, että harhoihin ei saa mennä mukaan ja tuo oppi tuntuu istuvan lujassa. Olisi aika ymmärtää, että muistisairaan mielikuvissa ei ole kysymys harhoista, joiden katsotaan kumpuavan mielen sairauksista.

Varoitus on menettänyt merkityksensä myös sen vuoksi, että psyykkisiin sairauksiin liittyvän oireilun taustoja selvitellessä voidaan nykyään “mennä mukaan” myös niihin oikeisiin harhoihin. 

Puhu muistisairaalle, hän kuulee ja kuuntelee

On tärkeää, että hoitava henkilö pitää aktiivisesti yllä kontaktia muistisairaaseen vanhukseen. Hänen vierelleen pitää pysähtyä ja hänelle kannattaa puhua, vaikka aina ei vastausta saisikaan.

Tärkeitä puheenaiheita ovat tuiki tavalliset arkiasiat, menneisyyden muistot ja nykypäivän uutiset.   

Rouva G. ei enää puhunut ja omaisten vierailujen aikana hän keskittyi ”tupsuttelemaan” kaikkea pientä, esimerkiksi nyppimään kuivia lehtiä kukistaan. Omaiset kuitenkin kertoilivat hänelle omasta ja lastensa elämästä, muun muassa siitä, että ”Reetta” lähtee Amerikkaan vaihto-oppilaaksi.

Kului kuukausia ja erään vierailun aikana rouva G. yllätti omaiset kysymällä, joko Reetta oli palannut sieltä Amerikasta.

Vanhuksen läsnä ollessa on puhuttava aina niin kuin hän olisi keskustelussa mukana. Varsinkin hoitolaitoksessa työskennellessä on vaarana, että työkaverin kanssa puhutaan omia asioita vanhuksen ”yli”.

Osastolla 603 puhuttiin asukkaille paljon, saatiin vastaus tai ei. Eräs hyvin puhelias hoitaja tupsahti huoneeseen, jossa oli päivälevolla liikuntakyvytön ja puhumaton rouva. Hoitajan jutteli tavalliseen tapaansa ja totesi, että huoneen ikkuna oli auki. ”Laitanko sen kiinni?” hän kysyi. ”Anna olla auki vaan!” kuului tumma ääni vuoteesta.

Hall ja kumppanit (2023) toteavat, että jo yksi hyvä keskustelu päivässä voi lisätä onnellisuutta, antaa kokemuksen yhteenkuuluvaisuudesta ja laskea stressitasoja.

• Mitä useampaan keskusteluun ihminen päivän aikana pääsee osalliseksi, sitä onnellisempi ja vähemmän yksinäinen hän on.

Keskusteluja voidaan käydä hyvin monella tasolla myös muistisairaan vanhuksen kanssa. Vanhuksen päivät ovat erilaisia ja toisinaan häneltä onnistuu jopa leikinlasku.

Vanhainkodissa kuntoutusjaksolla ollut herra Kuivanen pysäytti käytävällä vastaan tulleen hoitajan. Hän naurahti, osoitti kastunutta paitaansa ja totesi, että: ”Herra Kuivanen on nyt herra Märkänen.”   

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä

Lisätietoa mm.

Feil, N. (1993). The Validation Breaktrough. Simple Thechniques for Communicating with People with ”Alzheimer’s-Type Dementia”. York, Pennsylvania USA: The Maple Press Company.

Hall, J., Holmström, A., Pennington, E. K. & Perrault, D. (2023). Quality Conversation Can Increase Daily Well-Being. Communication Research. DOI: 10.1177/00936502221139363

Porkka, S-T. (2021). Yhteyden luomisesta syvästi dementoituneeseen vanhukseen. Teoksessa K-M. Leskinen & N. Rita (toim.), YHTEYS. Psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä (s. 184–201). Espoo: Prometheus kustannus.

Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä: