TUNNISTATKO MIKROAGGRESSIOT

Mikroaggressiot ovat pieniä arkipäiväiseen vuorovaikutukseen sisältyviä ilmeitä, eleitä ja ohimennen sanottuja asioita, jotka ovat osoitus ennakkoluuloista yksilöä tai ihmisryhmää kohtaan. Ne ilmaistaan usein epäsuorasti ja niiden tunnistaminen voi olla vaikeaa.

Mitä mikroaggressiot ovat?

Mikroaggressio on sana, jolla kuvataan syrjiviä tekoja, puhetta, kommentteja tai asennetta. Sanan alkuperä on alkanut himmetä ja sen käyttö on laajentunut rotuun ja sukupuoleen kohdistuvasta syrjinnästä esimerkiksi sairauksiin ja ikääntymiseen.

• Mikroaggressiot ovat arkipäivän rasismia, jossa tehdään oletuksia henkilöstä hänen taustansa tai ominaisuuksiensa perusteella.

Hoitava henkilö ei aina huomaa omia mikroaggressioitaan, koska hän voi ilmaista niitä myös tiedostamattaan ja tahattomasti. Muistisairas vanhus on kuitenkin herkkä aistimaan hoitajan käytöksen takana piilevät asenteet ja arvostuksen puutteen.

Mikroaggressiot eivät yleensä ole suoranaista vihaa tai syrjintää, mutta toistuvina ne voivat olla hyvin kuormittavia ja vaikuttaa siihen, miten hyväksytyksi muistisairas vanhus kokee itsensä tai kuinka turvalliseksi olonsa ympäristössään.

Ageismi ja ikäsyrjintä näyttäytyvät mikroaggressioina

Ageismin käsitteen kehitti yhdysvaltalainen gerontologi Butler (1969). Hän kuvasi sitä järjestelmälliseksi stereotypisoinniksi, joka kohdistuu yksilöihin tai ryhmiin heidän ikänsä perusteella. Vaikka ageismi voi kohdistua mihin tahansa ikäryhmään, keskeistä Butlerin ageismissa ovat vanhenemiseen liittyvät asenteet ja uskomukset sekä ikääntyneisiin kohdistuva syrjintä.

Ahosola ja muut (2024) tarkentavat, että ageismi tarkoittaa ihmisen ikään kohdistuvia ennakkoluuloja, stereotypioita ja tekoja. Ikäsyrjinnällä puolestaan viitataan niihin tekoihin, jotka asettavat henkilön iän perusteella muita huonompaan asemaan.  

• Ikäsyrjintä on konkreettista käyttäytymistä, jonka seuraukset ovat havaittavissa, arvioitavissa ja vertailtavissa. (Bytheway 2005, sit. Airio 2016)

Toisin kuin muut syrjinnän muodot, kuten rasismi tai seksismi, ageismi pyritään usein normalisoimaan: ikään liittyvät stereotypiat hyväksytään, eikä niitä kyseenalaisteta (Levy & muut 2002).

Ikäennakkoluuloja ei juuri varota esittämästä ja ageismissa yksilön ennakkoluulot ja negatiiviset stereotypiat kohdistuvat hänen omaan potentiaaliseen tulevaisuuteensa (Nelson 2022, Packer & Chasteen 2006, sit. Airio 2016).

Sairaita vanhuksia voidaan myös väheksyä, pelätä tai jopa demonisoida.

Muistisairaiden hoitopaikkaan tuli joukko opiskelijoita tutustumiskäynnille. Nuorten joukossa oli tyttö, joka pysähtyi osaston ovella ja nosti kaulassaan riippuvan ristin paidan alta sen päälle.

Ageismin on havaittu heikentävän ikääntyneiden ihmisten psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia, elämänlaatua ja osallistumista sekä lisäävän heihin kohdistuvaa syrjäytymisen riskiä ja kaltoinkohtelua. Ageismin ymmärtäminen jopa trauman aiheuttajaksi on tärkeää.

”Itsesyrjintä”

Negatiiviset asenteet heikentävät vanhuksen toimintakykyä erityisesti silloin kun ne kohdistuvat itseen.

Ikääntymiseen liittyvät ennakkoluulot eivät välttämättä karise oman ikääntymisen myötä. Sisäistetty ikäsyrjintä tarkoittaa itseen kohdistettuja ennakkoluuloja, jolloin ihminen uskoo, että hän ei ole enää ikääntyessään yhtä arvokas ihminen.

• Sisäistetty ikäsyrjintä voi aiheuttaa syvän identiteettikriisin, erityisesti silloin kun ikääntymiseen liittyy sairastuminen.

Vanhenevaan itseen kohdistuvilla ennakkoluuloilla voi olla myös muita hyvin ikäviä seurauksia. Ne heikentävät hyvinvointia ja lisäävät masennuksen, sydän- ja verisuonitaudin ja jopa ennenaikaisen kuoleman riskiä.

Mikroaggressiot ilmenevät monin eri tavoin

Muistisairasta vanhusta hoitavan henkilön leipääntyminen työhönsä, väsyminen, riittämättömyyden tunne ja monet muut asiat voivat johtaa välinpitämättömyyteen vanhusten huonon kohtelun seurauksia ja työn laatua kohtaan.  

• Tapa, jolla vanhukselle tarjotaan tukea tai jätetään tarjoamatta, voi sisältää mikroaggressiota lukuisissa eri muodoissa. Osaa niistä hoitava henkilö ei edes huomaa ja osaa hän voi puolustella itselleen. 

Mikroaggressiot voivat näkyä esimerkiksi kontaktin ja kosketuksen välttelynä. Vanhuksen ohi kiirehditään, hänen katsettaan väistetään tai suljetaan korvat ja esitetään, että vanhuksen sanomaa ei kuulla.

Kaksi vanhusta istui päiväsalissa. Toinen heistä yritti turhaan kiinnittää hoitajan huomion huutamalla hänelle toistuvasti ”hei”. Hoitaja ei ollut kuulevinaan, mutta kertoi nolostuneensa, kun toinen vanhus tokaisi huutelijalle: ”Sill’on kuulossa vikaa.”

Hyväntahtoiseksi tarkoitettu syrjintä voi näkyä holhoavana puheena tai niin, että vanhusta kohdellaan kuin pientä lasta. Mikroaggressiota voi olla myös ystävälliseksi tarkoitettu, mutta tunkeileva kommentointi.  

Hoitaja voi reagoida mikroaggressiolla esimerkiksi siihen, että vanhuksen puhe on epäselvää tai aikavaa. Hän saattaa korjailla vanhuksen puhetta tai puhua tämän puolesta.

Vanhuksen kasvojen puhdistaminen syöttämisen jälkeen voidaan jättää tekemättä tai tahriintunut vaate vaihtamatta ja viedä siten vanhukselta arvokkuus.

Väheksyvä ja alentuva käyttäytyminen on kirpaisevan tehokas mikroaggression muoto. Hoitaja voi puhua vanhukselle korkeuksista laskeutumatta tämän tasolle tai vaikka löyhytellä kasvoiltaan aamuista huoneilmaa, siristellä silmiään, vitsailla ja esittää tekopirteitä kommentteja. 

Vanhusta voi loukata verisesti älyllinen aliarviointi, mielipiteiden sivuuttaminen, olan kohautukset, silmien pyörittely sekä ilmehtiminen ja silmäpeli työtoverin tai muiden vanhusten kanssa.

Tuhahtelu, näytösluonteinen avun tarjoaminen ja vanhuksen avuttomuuden alleviivaaminen tuntuvat pahalta ja jopa suojakäsineiden käyttö vanhuksen hiuksia kammatessa voi loukata.  

Mikroaggressiot voivat olla kätkettyjä uhkauksia tai loukkaavia eleitä ja kommentteja. Ne saattavat yltyä jopa hoitovirheiden tasolle, kun vanhuksen intimiteettisuojan ja yksityisyyden varjeleminen ”unohdetaan”

Pahimmillaan mikroaggressio on piittaamatonta ostrakismia ja psykologisen pahoinpitelyn muoto, joka koostuu jatkuvista loukkauksista. Se on ylenkatsetta tai nöyryytystä, jolla pilkataan ja vähitellen tuhotaan vanhuksen itsetunto.

Iäkkäisiin kohdistuva syrjintä on merkki siitä, että hoitava henkilö asettaa heidät ikänsä vuoksi alemmalle sosiaalisen hierarkian askelmalle kuin hän kokee itse olevansa (Smith 2000, sit. Airio 2016).

• Mikroaggressiot saavat vanhuksen ahdistumaan, masentumaan, pelkäämään ja olemaan varuillaan sosiaalisissa tilanteissa.

Hyvä hoito on kunnioitusta, kärsivällisyyttä, empatiaa ja yhteisymmärrystä. Mikroaggressio tuhoaa ne kaikki riippumatta siitä, miten ”hienovaraista” siitä pyrkii tekemään.  

Ageismiin ja mikroaggressioihin on puututtava

Ageismia ei saa vähätellä. Olipa kyse yltiöpositiivisesta vanhuuden ihannoinnista tai väheksynnästä, realiteettien tarkastelu on aina paikallaan.

• Myös se on hyvä muistaa, että kaikki ikään perustuvat olettamukset eivät automaattisesti ole ageismia.

Muistisairasta hoitavan henkilön on tärkeää tunnistaa omat ennakkoluulonsa ja ymmärtää, että ne kumpuavat hänen omasta menneisyydestään, ympäröivästä kulttuurista tai jopa silkasta tietämättömyydestä.

Ihmisoikeuskeskus (2020) toteaa, että tavoitellulla ajattelutavan muutoksella pyritään kunnioittamaan kaikkien ihmisten perusoikeutta yhdenvertaiseen kohteluun iästä riippumatta – unohtamatta suojan ja tuen tarjoamista niitä tarvitseville.

”Ihmisoikeuksiin perustuva toimintamalli ei ole ristiriidassa ikäkohtaisiin tarpeisiin perustuvan todellisuuden kanssa. Sillä voidaan päinvastoin tarvittaessa vastata tarpeisiin entistä paremmin ja käsitellä tarpeita ihmisoikeusperustaisesti.” (Ihmisoikeuskeskus 2020.)

Syrjinnän kohteeksi mahdollisesti joutuvat vanhukset eivät nykypäivänä ole hoitohenkilökunnan ainoa haaste. Ageismia ja mikroaggressioita voi esiintyä paitsi hoidettavan ja hoitajan, myös työtovereiden välillä.

• Ihmissuhdealalla toimivien hoitajien soisi ymmärtävän, että esimerkiksi muunmaalaisiin kollegoihin kohdistuva syrjintä aiheuttaa ns. vähemmistöstressin.

Vaikka mikroaggressiot ovat sananmukaisesti pieniä, ne viestittävät vähemmistöön kuuluville näiden olevan jollain tavalla ulkopuolisia tai vääränlaisia. Kollegan harmittomina pitämät kysymykset tai kommentit voivat olla niiden kohteeksi joutuvalle loukkaavia ja kasautuvia.

Ajan mittaan mikroaggressiot johtavat loukatun henkilön itsetunnon ja suoriutumistason laskuun, joka puolestaan antaa aiheen uusille mitätöiville teoille tai kommenteille.

• Kasaantuessaan mikroaggressiot heikentävät hoitosuhdetta, hoidon laatua ja hoidettavan turvallisuuden tunnetta. Ne vaikuttavat kielteisesti myös työhyvinvointiin sekä työyhteisön ilmapiiriin ja tasa-arvoon.

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM 2022) mukaan mikroaggressiot vaikuttavat työyhteisön psykologiseen turvallisuuteen ja rikkovat sen jäsenten hyväksytyksi tulemisen kokemusta. Niistä voi seurata työyhteisöön kuulumattomuuden tunne ja ne voivat heikentää työntekijän työtyytyväisyyttä ja sitoutumista työyhteisöön.

Eri tutkimusten mukaan vähemmistöstressi voi pahimmillaan aiheuttaa masennusta, ahdistus-, syömis- tai stressihäiriötä ja jopa itsetuhoisuutta. Se lisää myös fyysisiä terveysongelmia, esimerkiksi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin tai astmaan.

TEM (2022) esittääkin, että organisaatioissa on ymmärrettävä ja tunnistettava mikroaggressioiden eri ilmenemismuodot ja purettava syrjintää määrätietoisesti.

Aina siihen ei tarvita suuria eleitä ja konfrontaatioita. Usein riittää, että joku huomaa ongelman, nimeää sen ja avaa keskustelun. Mikroaggressioihin puuttuminen on tärkeä osa turvallisen, tasa-arvoisen ja eettisen hoitoympäristön ja työyhteisön luomista.

• Mikroaggressioiden voiman ja kielteisen vaikutuksen ymmärtäminen auttaa uskomaan, että myös ”positiiviset mikroteot” ovat vaikuttavia. Niiden avulla voidaan tukea hoidettavana olevan vanhuksen ja työtovereiden itsetuntoa ja hyvää oloa.

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.

Lisätietoa mm.

Ahosola, P., Backman, S., Niemi, M., Topo, P. & Vuorela, M. (2024). Esiselvitys ageismista ja ikäsyrjinnästä Ikääntyneisiin kohdistuvan ikäsyrjinnän tunnistaminen päätöksenteossa. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2024:27. 

Airio, I. (2016). Ikään liitettävät stereotypiat ja käsitykset iäkkäistä viidessä EU-maassa. Janus vol. 24 (1) 2016, 3–25.

Butler, R. N. (1969). Age-ism: Another Form of Bigotry. The Gerontologist 9 (4), 243–246.

Ihmisoikeuskeskus. (2020). Ajattelutavan muutos: kohti oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa ikääntymiseen. Ihmisoikeuskeskuksen julkaisuja 1/2020.

Levy, B. R., Slade, M. D., Kunkel, S. R. & Kasi, S. V. (2002), ”Longevity Increased by Positive Selfperceptions of Aging”, Journal of Personality and Social Psychology 83 (2), 261–270.

TEM (2022). Työ- ja elinkeinoministeriö. Monimuotoisuudesta menestystä – tietoa ja työkaluja työnantajalle. TEM oppaat ja julkaisut. 2022:1 FI.

Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä: