TRAUMAINFORMOITU TYÖOTE KOTIIN JA HOITOPAIKKAAN

Lähes jokainen ihminen kokee elämänsä aikana jonkinlaisen traumaattisen tilanteen. Osa torjuu kokemansa ja kohtaa traumansa vasta vanhana muistisairauden murtaessa puolustusmekanismit. Kaikkien muistisairaiden parissa työskentelevien pitäisikin olla jossain määrin traumainformoituja.

Traumainformoitu työote

Traumainformoitu työote tarkoittaa, että hoitava henkilö ymmärtää traumaattisten elämänkokemusten vaikutuksia ihmiseen ja suhtautuu niihin myötätuntoisesti (Matikka 2020).

Traumainformoitu työote eroaa traumaterapiasta siten, että siinä ei ole tarkoitus käsitellä traumoja vaan nähdä nykyhetken ongelmat suhteessa ihmisen traumaattiseen historiaan. Työssä keskitytään asiakkaan vahvuuksiin ja turvallisen ympäristön luomiseen. (Huttunen & Räihä 2023.)

• Tärkeintä on ajattelutavan muutos ”Mikä tässä ihmisessä on vikana” -ajattelusta ”Mitä tälle ihmiselle on tapahtunut?” -ajatteluun.  

Traumainformoitu työote perustuu neljään perusolettamukseen. Ne ovat perustietämys traumoista, kyky tunnistaa trauman oireita, uudelleen traumatisoitumisen estäminen sekä traumainformoitujen periaatteiden noudattaminen. (SAMSHA 2014.)

Näiden perusolettamusten toteutuminen käytännön hoitotyössä minimoi ongelmia auttamissuhteissa ja luo mahdollisuuden tuottaa korjaavia kokemuksia hoidettaville (Levenson 2017).

• Traumainformoidun työotteen tavoitteet ovat aivan samat kuin validaatioterapian ja validoivan lähestymistavan.

Perustietämys traumoista

Perustietämys traumoista tarkoittaa sitä, että hoitava henkilö – niin omaishoitaja kuin ammattilainenkin – ymmärtää miten yleisiä psyykkiset traumat ovat ja miten ne syntyvät ja vaikuttavat hoidettavaan.

• Trauma voidaan määritellä kärsimystä aiheuttavaksi tapahtumaksi, joka vaatii ihmiseltä voimavarat ylittävää sopeutumista.

Trauman voi aiheuttaa yksittäinen tapahtuma tai toistuva pitkäkestoinen traumatisoiva tapahtumasarja tai elämäntilanne. Traumaattinen tilanne voi olla esimerkiksi oma tai läheisen vakava sairaus, vammautuminen, onnettomuus tai väkivallan kohteeksi joutuminen. Se voi olla myös läheisen ihmisen kuolema tai itsemurha.

Myös kokemus uhattuna olemisesta voi aiheuttaa trauman. Niin sanotut läheltä piti -tilanteet sivuutettiin aikoinaan vain toteamalla, että selviytymisestä pitää olla iloinen ja kiitollinen. Nykyinen ymmärrys niiden traumatisoivasta vaikutuksesta on tullut monille vanhuksille liian myöhään.   

Linner Matikka & Hipp (2022) kirjoittavat traumatisoitumisen ylisukupolvisuudesta. Epigeneettinen eli geenien perinnöllisen muuttumisen tutkimus vahvistaa näkemystä, että traumaattiset kokemukset voivat siirtyä sukupolvelta toiselle.

Traumatisoitumiseen ei aina liity selkeää, äkillistä traumaattista tapahtumaa ja ihminen voi kärsiä traumaperäisestä oireilusta, vaikka varsinaista traumaa ei voida tunnistaa.

• Trauma voi syntyä myös siitä, mitä ei tapahdu, esimerkiksi kun lapsen tarpeista ei huolehdita eikä olla hänelle läsnä.

Ymmärrys traumojen syntymisestä on suhteellisen uutta. Vasta vuonna 1962 alettiin puhua pahoinpidellyn lapsen syndroomasta ja keskitysleirisyndroomasta, vuonna 1974 raiskaustraumasyndroomasta ja vuonna 1980 tuli tautiluokitukseen virallisesti traumaperäinen stressihäiriö (Linner Matikka & Hipp 2022).

Traumatisoivat tilanteet ovat yllättävän yleisiä. Kerminen ja muut (2023) lainaavat 24 maassa tehtyä tutkimusta, jonka mukaan jopa 70 % aikuisista oli kohdannut vähintään yhden traumaattisen tilanteen. Kun mukaan lasketaan myös kielteiset lapsuudenaikaiset kokemukset, traumaattisia kokemuksia on kohdannut arviolta 80 % väestöstä. Näiden lukujen takana on valtavasti henkistä pahoinvointia, kärsimystä ja hätää.

• Kaikki traumaattiset tapahtumat eivät kuitenkaan johda trauman kehittymiseen ja suurin osa ihmisistä toipuu ilman ammattiapua perheen, ystävien ja arjen tuella.

Kyky tunnistaa trauman oireita

Traumainformoidun työotteen tavoitteena on, että muistisairasta hoitava henkilö näkee vanhuksen käytöksen taakse. Nykyiset ongelmat voivat olla oireita menneisyyden selvittämättömästä traumaattisesta tilanteesta ja vanhuksen tapa suojata itseään.

Trauman vaikutukset ovat myös yksilöllisiä ja traumatisoituminen ilmenee ihmisissä eri tavalla.

• Ihminen reagoi menneisyyden tapahtumaan, kun jokin traumatriggeri, kuten ääni, haju, maku tai muisto laukaisee traumareaktion.

Turvallisessakin tilassa ihminen voi kokea olonsa turvattomaksi ja reagoida hallitsemattomasti ympäristön ärsykkeisiin. Trauman aiheuttama turvattomuus näkyy usein aggressiivisena, hallitsemattomana ja jäsentymättömänä käytöksenä. (Van der Kolk 2017.) 

Sarvelan (2020) lainaaman Leikolan (2014) mukaan traumatisoivan kokemuksen seurauksina syntyviä psykobiologisia oireita ovat esimerkiksi unettomuus, masennus, ahdistus ja kivut. Sarvela lisää Leikolan listaan myös autonomisen hermoston ali- tai ylivireyden ja kognitiiviset häiriöt. 

Trauman oireita voivat lisäksi olla mm. pakkoajatukset, riippuvuudet, voimakkaat tunnereaktiot, poissaolevuus tai traumasta muistuttavien asioiden välttely. Trauma voi näkyä myös itseä koskevan havainnoinnin ja identiteetin ongelmina. (Hipp 2023.)

Hipp (2023) toteaa lisäksi, että traumatisoituneella ihmisellä on usein paljon negatiivisia uskomuksia ja ajatuksia itsestään. Hän voi vähätellä paitsi kykyjään myös tarpeitaan. Nämä uskomukset ovat yleensä syvään juurtuneita ja ne verottavat ihmisen uskallusta.  

Traumatisoitumiseen liittyy pelkoa, syyllisyyden tunnetta, levottomuutta, jännittyneisyyttä, ärtymystä, keskittymisvaikeuksia, takertuvuutta ja ongelmia vuorovaikutuksessa. Oireita ovat myös toistuvat muistikuvat ja takaumat tapahtuneesta, painajaiset ja pyrkimys välttää tapahtumasta muistuttavia tilanteita.

• Tunnistamaton ja hoitamaton trauma aiheuttaa häpeän ja syyllisyyden tunnetta ja ajatuksen, että itsessä on jotakin pahaa ja salattavaa. Se voi ilmetä myös lukuisin ja hyvin erilaisin fyysisin oirein.

Traumatisoitunut saattaa kokea tarpeelliseksi esittää, että kaikki on hyvin, tai varmistella pakonomaisesti, että ei ole suututtanut läheisiään tai tehnyt jotain väärin. Ahdistus, pelko, nälkä, väsymys ja muut ikävät tuntemukset voivat sekoittua keskenään, ja ihminen voi kokea epämääräistä huonoa oloa ymmärtämättä lainkaan mistä olo voisi johtua. (Punos Psykologit 2022.)

Uudelleen traumatisoitumisen estäminen

Hoitavan henkilön on tutustuttava vanhukseen ja tämän elämäntarinaan. Vain siten hoitajalla voi olla edellytyksiä välttää trauman uusiutumista ja sitä mahdollisesti pahentavia asioita.

Linner Matikka ja Hipp (2022) muistuttavat, että älylliseen keskusteluun ja sanoittamiseen perustuva hoito tavoittaa vain pienen osan traumakokemuksesta.

Muistisairaan vanhuksen hoidossa hyvin suuri osa työskentelystä tapahtuu sanattomasti esimerkiksi äänen, eleiden ja ilmeiden avulla. Toiminnan tulkinnanvaraisuus aiheuttaa väistämättä myös väärinymmärryksiä ja hoitavalla henkilöllä on oltava hyvä epätietoisuuden sietokyky, itsetuntemusta sekä kykyä ja tilaisuuksia reflektoida omaa toimintaansa.

• Traumatisoitunut muistisairas vanhus tarvitsee peilikseen toisen ihmisen tai luomansa symbolihenkilön, joka kestää sen, että vanhus heijastaa häneen kokemuksensa ja menneisyyden traumansa.

SAMSHA (2014) on määritellyt traumainformoidun työotteen keskeiset elementit, joilla voidaan estää ja ehkäistä asiakkaiden uudelleen traumatisoituminen ja vähentää trauman negatiivisia oireita.

Elementit ovat turvallisuus, luotettavuus, läpinäkyvyys, vertaisuus, vastavuoroisuus sekä yhteistyö, valinnan mahdollisuus, oman äänen sekä kulttuuristen, historiallisten taustojen ja sosiaalisen sukupuolen huomioiminen (SAMSHA 2014).

• Sarvelan (2020) mukaan traumakokemuksesta muodostuu erilainen muistijälki kuin muista kokemuksista.

Vaikeus puhua traumaattisesta kokemuksesta voi selittyä sillä, että traumamuistot tallentuvat välähdyksinä, irrallisina aistimuksina ja pirstaleisina kuvina tapahtuneesta. Muistikuvat tapahtumista myös palaavat välähdyksinä ja irrallisina aistimuksina.

• Jotta vanhus voi turvallisesti vastaanottaa ja käsitellä traumaattisia muistoja, hänen on voitava kokea olevansa turvassa.

Vanhusta ei saa estää puhumasta traumaattisista tapahtumista ja hoitajan olisi kyettävä puhumaan niistä hänen kanssaan. On hyvä muistaa myös, että toisen ihmisen puolesta ei voi tietää, milloin on puhumisen aika. Joskus on tärkeämpää keskittyä turvaa luoviin asioihin, kuten tavallisen arjen jatkumiseen. Käsittelyn aika voi tulla myöhemmin. (Punos Psykologit 2022.)

• Menneisyyden traumaattisten tapahtumien käsittelyssä on edettävä sillä tahdilla ja tasolla, jolla vanhus itse liikkuu.

Työntekijän toiminnan ennustettavuuden ja läpinäkyvyyden lisäksi hänen kykynsä reagoida ja olla aidosti kiinnostunut hoidettavasta lisää tämän turvallisuuden tunnetta. Kokemus vahvistuu myös lisäämällä hoidettavan osallisuutta ja osallistumista. Esimerkiksi ikääntyvien hoitokodissa käytösongelmat vähenivät, kun vanhusten mahdollisuuksia osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon lisättiin. (Kusmaul & muut 2018.)

Myös asianmukaisilla fyysisillä tiloilla ja ympäristöllä on todettu olevan turvallisuuden tunnetta vahvistava vaikutus. Hoitoyhteisöstä voi tehdä turvapaikan: vanhus saa valita istumapaikkansa niin, että siinä on mahdollisimman turvallinen olo. Paikka voi olla esimerkiksi oven vieressä, vastapäätä ovea, ikkunan vieressä tai niin, että siitä näkee kuvan, joka rauhoittaa oloa. (Punos Psykologit 2022.)

Traumainformoitujen periaatteiden noudattaminen

Traumainformoitujen periaatteiden noudattamista voidaan tukea rakentamalla turvallisia, hyvinvointia ja mielenterveyttä vaalivia yhteisöjä sekä ympäristöjä, joissa korjaavat kokemukset mahdollistuvat (Huttunen & Räihä 2023).

Organisaation muutos traumainformoiduksi edellyttää, että kaikessa toiminnassa, kohtaamisissa ja fyysisessä ympäristössä toteutuvat mahdollisimman hyvin sen viisi ydinarvoa: turvallisuus, luottamuksellisuus, valinnanvapaus, yhteistyö ja valtaistuminen – sekä työntekijöiden että asiakkaiden kokemana (Fallot & Harris 2009).  

Ydinarvot muistisairaan hoidossa Levensonin (2017) listaa soveltaen:

• Turvallisuudessa on kyse mm. olosuhteista, selkeistä rajoista sekä hoitavan henkilön kunnioittavasta ja arvostavasta suhtautumisesta.

• Luottamus rakentuu vuorovaikutuksessa vanhuksen ja hoitajan välillä.

• Valintojen tekemisessä on kyse vanhuksen vahvistamisesta omassa elämässään siten, että hän kykenee paremmin kontrolloimaan reaktioitaan ja ottamaan vastaan hoitoa ja tukea. 

• Yhteistyössä on kyse siitä, että hoitajan asiantuntemus ja vanhuksen kokemus omasta elämäntilanteestaan yhdistyvät vanhusta hyödyttäväksi työskentelyksi.

• Voimaannuttamisessa on kyse vanhuksen omien selviytymiskeinojen vahvistamisesta sekä hänen toimintakykynsä ja itsetuntonsa kohentamisesta.

Traumainformoitu työote lisää hoidettavan turvallisuuden, luottamuksen ja voimaantumisen kokemusta ja selviytymisstrategioita – kunhan työntekijät ovat ensin itse ymmärtäneet sen perusteet (Levenson 2020).

• Muistisairaita hoitavien henkilöiden taustaorganisaation, olipa se omaishoitoa koordinoiva taho tai ammattilaisen työnantaja, on tuettava hoitajien valmiuksia tehtävään.

Organisaatio, joka noudattaa traumainformoidun työn periaatteita huolehtii hoitajienkoulutuksesta, työnohjauksesta ja samalla myös sijaistraumatisoitumisen ehkäisystä.

Poijula (2022) muistuttaa työnantajia toteamalla, että sijaistraumatisoituminen tapahtuu pääosin samojen mekanismien mukaisesti kuin emotionaalinen traumatisoituminen. Traumatietoisuus auttaa siten työntekijöitä ymmärtämään omia reaktioitaan ja suojautumaan paremmin myös sijaistraumatisoitumiselta.

Hoitajille on annettava aikaa ja mahdollisuus pohdiskella hoitotyöhön liittyviä kysymyksiä. Tasa-arvoisessa ja turvallisessa ympäristössä, kuten työnohjauksessa, he voivat yhdessä kehittää mm. trauman ymmärtämistä, myötätuntoa ja stressinsietokykyä.

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.

Lisätietoa mm.

Fallot, R. & Harris, M. (2009). Creating Cultures of Trauma-Informed Care (CCTIC): A Self-Assessment and Planning Protocol. Community Connections. https://bit.ly/4jB2xNn

Hipp, T. (2023). Traumainformoitu työote. Jyväskylä: PS-kustannus.

Huttunen. J. & Räihä, N. (2023). Traumainformoitu työote: tietopaketti Outokummun työllisyys palveluiden työntekijöille. Opinnäytetyö Laurea, sosionomi (AMK).

Kerminen, M., Jussila, H. & Ailoranta, A. (15.9.2023). Tietoisuus traumoista ja niiden vaikutuksista.  https://bit.ly/3EixTcJ

Kusmaul, N., Wolf, M. R., Sahoo, S. et al. (2018) Client Experiences of Trauma - Informed Care in Social Service Agencies. Journal of social service research 2019/45(4), 589–599.

Levenson, J. (2017) Trauma-informed social work practice. Social work, 62(2), 105–113. doi:10.1093/sw/swx001.

Levenson, J. (2020). Translating Trauma-Informed Principles into Social Work Practise. Social Work. 65(3), 288–298.

Matikka, J. & Hipp, T. (2023). Traumainformoitu työote. Jyväskylä: Santalahti.

Matikka, J. (2020). Seuraa punaista lankaa. Tunnista toimintamallisi ihmistyössä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Poijula, S.  (2.8.2020). Traumainformoitu työote resilienssin ja posttraumaattisen kasvun vahvistajana. https://bit.ly/4ihaIxi

Punos Psykologit -blogi (11.11.2022) Traumaorientaation hyödyntäminen ihmissuhdetyössä. https://bit.ly/42MKRbV

SAMSHA (2014) SAMSHA´s Consept of trauma and guidance for a traumainformed approach prepared by SAMSHA´s trauma and justice strategic initiative. https://bit.ly/4lD9rDC

Sarvela, K. (2020) Hyviä tapoja omaksumassa - malleja maailmalta. Teoksessa K. Sarvela & E. Auvinen (2020) Yhteinen kieli. traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: Basaam Books Oy. 32–63.

Van der Kolk, B. (2017). Jäljet kehossa: Traumanparantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Helsinki: Viisas Elämä.

Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä: