MUISTISAIRAS VANHUS JA KEHOLLISUUS

Mieltä ja kehoa ei voida erottaa toisistaan, mieli vaikuttaa kehoon ja keho mieleen. Tunteet tuntuvat ja myös näkyvät kehossa. Hoitajan on hyvä oppia tarkkailemaan muistisairaan vanhuksen kehollisia viestejä – ja tunnistamaan oma kehollinen empatiansa.

Kehollisuuden perusta rakentuu lapsuudessa

• Ihminen kohtaa maailmaa ja rakentaa siitä kuvaa ensisijaisesti havaitsemalla, liikkumalla ja tuntemalla tietämisen, uskomisen tai olettamisen sijaan (Kujala & Marttila 2018).

Lapsi hankkii ensimmäisten elinvuosien aikana kehollisia kokemuksia tunto-, maku-, haju-, kuulo- ja näköaistin sekä tasapainojärjestelmän kautta. Ne ovat olennaisia lapsen kehitykselle niin motorisesti, kognitiivisesti, henkisesti kuin jopa sosiaalisesti, ja niitä voidaan pitää perustana tasapainoisen tunne-elämän, minäkuvan ja loogisen päättelykyvyn rakentumiselle. (Ayres 1992, sit. Tanttu & Toikkanen 2023.)

Jos lapsi joutuu toistuvasti pettymään aikuisiin ja lohduttamaan itse itseään, hänen kognitiiviset kykynsä kehittyvät kyllä, mutta kyky rauhoittua ei. Hän joutuu selviytymään yksin ja hänen selviytymiskeinonsa jäävät varhaiselle kehitystasolle. (Rantakokko 2024.)

Pitkän ja riittävän tiiviin hoidon, luottamuksellisen vuorovaikutuksen ja muistisairauden tuoman pidäkkeettömyyden myötä vanhuksen varhaiset kokemukset voidaan tavoittaa ja tarjota niiden rinnalle uusia, vanhat muistot korvaavia kokemuksia. Pelkät sanat eivät saa muutosta aikaan, sillä kieltä ja kognitiota enemmän merkitystä on vuorovaikutuksen ei-kielellisillä elementeillä ja toisen ihmisen läsnäololla. (Vrt. Rantakokko 2024.)

Kehollisuus

Kehollisuus muodostuu kehon liikkeistä, aistimuksista, tunteista, elämyksistä ja fysiologisista muutoksista. Se on aina henkilökohtaista, yksilöllistä ja liittyy kykyyn tunnistaa ja käsitellä kehon viestejä. 

Ihminen muodostaa käsityksensä maailmasta ja sen ilmiöistä omien kehollisten kokemustensa perusteella. (Anttila 2013, 2017.)

”Äidin keho muistaa, milloin sillä on kiire ja milloin häntä on kohdeltu huonosti. Keho kertoo, milloin minä tai hoitaja etenemme liian nopeasti.” (Jensen 2025)

Ihminen kiinnittää huomiota kehoonsa yleensä vasta kun hänellä on jollain lailla huono olo, hän väsyy tai on nälkäinen. Kehosta, joka on tavallisesti erottamaton osa itseä (keho-subjekti) tulee objekti, huomion kohde. (Laine 1993, sit. Jonsson 2013.)

Tunteet tapahtuvat ja tuntuvat kehossa

Tunteet eivät ole vain ajatuksia. Ne tapahtuvat kehossa ja ovat sekä psykologisia että fysiologisia kokemuksia. Aivojen mantelitumake, tunteiden käsittelyn keskus, on tiiviisti yhteydessä autonomiseen hermostoon.

Tunnereaktiot välittyvät pääosin autonomisen hermoston kautta ja laukaisevat kehossa monenlaisia fysiologisia toimintoja. Vaikka ihminen ei tietäisi tuntevansa jotain, keho saattaa reagoida ja toinen ihminen huomaa sen.

Mitä pidemmälle sairaus etenee, sitä paremmin opin tulkitsemaan äidin kehoa ja kuuntelemaan sitä.” (Jensen 2025)

Kehollisten oireiden takana piilottelevat tunteet saattavat nousta pintaan vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua niiden torjumisesta ja erityisesti silloin, kun ihminen on tahdonvoimalla pitänyt ne poissa tietoisuudesta, eikä muistisairauden edettyä enää pysty siihen.  

Aina ei voi olla varma, perustuvatko muistettavaksi liian kivuliaat tunteet menneisyyden todellisiin tapahtumiin. Ne kumpuavat kuitenkin eletystä elämästä ja nousevat esiin siinä muodossa, minkälaisen muistikuvan ne ovat aikoinaan jättäneet, tai millaisiksi muistikuva on elämän varrella muokkautunut.

Muuten hillitty herra E. alkoi eräänä päivänä huutaa apua. Hoitajien kiirehdittyä paikalle, hän osoitti eri kohtia kehossaan ja valitti, että tuohon ja tuohon osui. Herra E:n osoittamissa kohdissa oli arpia.

Ihmisen keho voi tallentaa tunnekokemusten aikoinaan aiheuttamia fyysisiä reaktioita ja jännitystiloja, joita mieli ei enää tavoita.

Jos tunteen tunnistaminen on muistisairaalle vanhukselle vaikeaa, sitä voidaan tukea tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoja tai sanallistamalla kehon ulospäin näkyviä muutoksia. Vanhukselta voi esimerkiksi kysyä, mitä hän tuntee rintakehässä, vatsassa tai päässä, tai tarjota tuntemukselle mahdollinen selitys.

Hoitaja sanoi vanhukselle: ”Sinun huulesi ovat ihan viivana, minä näen, että tämä harmittaa sinua nyt paljon.” (Jensen (2025)

Viha saa sydämen sykkeen kohoamaan ja lihakset kiristymään. Hengitys voi muuttua pinnalliseksi tai syväksi ja iho punoittaa tai hikoilla. Itkemätön itku voi olla kuin pala kurkussa ja pelko tuntua heikotuksena tai huimauksena.

Herra N. ei ollut koskaan voinut sietää tervan hajua, se sai hänet voimaan pahoin. Pienenä poikana hänet oli laitettu useana päivänä käymään rautatieasemalla katsomassa, toiko sen päivän juna hänen rintamalla kaatuneen äitinsä kotiin. Arkkuja kuljettaneen vaunun pohja oli tervattu.

Tunnereaktioon liittyy aina jokin kehollinen tuntemus ja se voi saada aikaan monenlaisia oireita. Tavallisia fyysisten oireiden aiheuttamia tunteita ovat turhautuminen, avuttomuus, ahdistus, suru, viha ja jopa epätoivo. 

Ihmisten reaktiot ovat hyvin yksilöllisiä, samoin se, miten ja missä tunne tuntuu. Kehon oireilu on viesti ja niitä kannattaa pysähtyä kuuntelemaan. Oireet voivat olla epämääräistä ahdistusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai jopa paniikkikohtauksia.

• Käsittelemättä jääneet tunteet voivat saada stressaavissa tilanteissa aikaan myös ylimitoitettuja ja hallitsemattomia tunteenpurkauksia.

Mihin kehon tuntemuksiin ja miten voimakkaasti aivot reagoivat, on seurausta ihmisen aiemmista kokemuksista ja uskomuksista. Siihen voivat vaikuttaa myös synnynnäiset ominaisuudet tai taipumukset. 

Iso ja vahva miesvanhus alkoi kaataa pöytiä ja tuoleja, ja löi vastaan tullutta potilastoveriaan. Pelkät rauhoitteluyritykset kaikuivat kuuroille korville. Kun häneltä kysyttiin, mitä täällä tapahtuu, vanhus alkoi kertoa, miten vihollinen hyökkäsi.

Tunteet vaikuttavat siihen, kuinka intensiivisesti ihminen tarkkailee itseään. Itseen kohdennettu tarkkaavaisuus voi lisätä kehollisia tuntemuksia ja huolestuneisuutta, joka taas lisää itsen tarkkailua... Kierre on syntynyt.

• Yhteys kehon ja mielen väliltä saattaa olla myös poikki, jos keholliset tuntemukset muistuttavat liian järkyttävästä kokemuksesta. Kehon tunnottomuus ja puutuminen voivat olla merkki yhteyden katkeamisesta.

Vaikka suruja, pelkoja ja häpeää pitäisi voida käsitellä, ihminen tarvitsee toisinaan myös keinoja, joilla hän varjelee itseään kehollisen oireilun merkityksen ymmärtämiseltä. Siihen ihminen käyttää puolustusmekanismeja eli defenssejä. Niin ilmeisiä kuin ne toisinaan ovatkin, defenssejä ei pidä, eikä aina voikaan paljastaa tai riistää. Ne saattavat olla ihmiselle elinehto.   

Tunteiden säätely

Kaikki tunteet ovat ihmiselle tarpeellisia, eivätkä ne itsessään ole vaaraksi. Ne voivat kuitenkin kuormittaa. Käsittelemättömät kielteiset tunteet voivat johtaa siihen, että keho on jatkuvassa valmiustilassa. Stressi ei kuormita vain mieltä, vaan myös kehoa ja voi aiheuttaa vähitellen esimerkiksi unihäiriöitä, ruoansulatusongelmia tai lihasjännityksiä.

• Kehoon säilötyt tunteet eivät katoa itsestään. Ne odottavat hetkeä, jolloin ihminen pystyy kohtaamaan ja purkamaan ne.

Hankalien tunteiden kohtaamista voidaan vältellä jopa hyvin korkeaan ikään asti. Mikäli ihminen sairastuu muistisairauteen, pidäkkeetön toiminta lisääntyy, tunteiden välttely enää onnistu ja kehoon säilötyt tunteet murtautuvat esiin. Menneisyyden tapahtumien läpieläminen muuttuu kehollisemmaksi.

Rouva K. löytyi peloissaan saunan lauteiden alta. Hän oli käärinyt tyynyn seinältä ottamaansa raanuun ja suojasi kääröä omalla vartalollaan. Rouva K. oli todella helpottunut, kun hoitaja tuli pelastamaan hänet ja hänen lapsensa.

Meriluodon (2018) haastattelema Mannila muistuttaa, että tunteen kehollisen olemuksen tunnistaminen antaa avaimia myös tunteen säätelyyn. ”Jos suru puristaa rintaa, mitä tapahtuu, jos koitat hengittää rauhallisesti?”

• Muistisairas vanhus tarvitsee tunteen tunnistamiseen ja säätelyyn rinnalleen turvallisen ihmisen.  

Mikäli ihminen kokee pintaan pyrkivät tunteet vaarallisina, hän yrittää suojata itseään niiltä. Siiran ja Saarisen (2021) mukaan ihmisen keho on muinoin “käpertynyt kasaan suojaamaan sisäelimiä pedon hyökkäykseltä”. Kun pelkäävä ihminen oikaisee itse asennon, tai hoitava henkilö auttaa siinä, pelkääjä välttää lihasten jumiutumisen ja tulee samalla kohdanneeksi tunteen.

Herra P. istui aina yksin, ryhdikkäästi selkä suorana ja puhui vain kysyttäessä. Toisinaan hänet saattoi yllättää katselemasta ympärilleen, vain silmäkulmastaan ja päätään kääntämättä.

“Puolustautumisasentoja” voi välttää ja muuttaa, jos ymmärtää, mistä asento kertoo. Arvioissa on kuitenkin aina oltava hyvin varovainen ja ymmärrettävä, että aina ei voi ymmärtää.

• Jos ihminen torjuu tunteen ottamatta sitä vastaan, hän ei kuule, mistä tarpeesta se yrittää kertoa.

Peilineuronijärjestelmä ja kehollinen empatia

Taipale (2020) lainaa teatterin tutkija McConachien (2008) toteamusta, jonka mukaan katsojan kokemuksessa läsnä oleva kehollinen empatia ja siihen liittyvä peilineuronijärjestelmä ohjaavat tätä ymmärtämään esiintyjää.

Peilineuronijärjestelmä auttaa kokemaan toisen henkilön liikkeitä, tunteita ja aistimuksia kuin ne olisivat omia. (Cook 2007, sit Taipale 2020.) Niin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun vanhus horjahtaa ja myös hoitaja jännittää kehonsa, tai silloin, kun vanhus ja hoitaja väistävät toisiaan oviaukossa samaan suuntaan.

Vanhus, joka sanoi enää vain kaksi sanaa, tuli käytävällä hoitajaa vastaan. Vanhuksen ilme oli kauhistunut, hiki otsalla ja kädet tärisivät hänen hokiessaan: “Ei mittää, ei mittää”. Hoitaja pysähtyi hänen eteensä myös kauhistuneen näköisenä ja kädet vapisten. Jonkin aikaa vanhus ja hoitaja seisoivat siinä vastakkain, ja vähitellen vanhus rauhoittui. Lopuksi hän tarttui hoitajaa kädestä ja lähti tapansa mukaan kuljettamaan tätä pitkin käytävää.

Peilineuronijärjestelmä aktivoituu aistihavaintojen seurauksena jo ennen kuin katsojan aivot ehtivät muuntaa näkemänsä ajatukseksi tai tunteeksi (Praszkier 2014, sit. Taipale 2020).

• Peilineuronit auttavat virittäytymään toisen henkilön tunnetilaan ja hoitaja voi myös kokea fyysisiä reaktioita samoissa kohdissa omaa kehoaan kuin havaitsee niitä vanhuksessa.

Peilineuronit selittävät osaltaan myös sitä, että muistisairaan vanhuksen kanssa voi vielä kommunikoida ja tulla ymmärretyksi, vaikka yhteinen kieli jo puuttuisi (vrt. Hari 2007, sit. Taipale 2020).

Validaatioterapian kehittäjä Naomi Feil kävi muistisairaan suomalaisvanhuksen kanssa pitkän ja molempien ilmeistä päätellen mukavan keskustelun. Vanhus puhui suomea ja Feil englantia.

Peilineuronijärjestelmä voi auttaa katsojaa tunnistamaan toisen ihmisen intentioita, päämääriä ja jopa ajatuksia.

Taipaleen (2020) lainaama Tarvainen (2012) erottelee väitöskirjassaan kuuntelemisen kolmeen eri tasoon: eläytyvään, empaattiseen ja analyyttiseen kuuntelemisen muotoon. Hänen mukaansa empaattinen kuunteleminen on kuin silta kahden muun välissä ja keskittyy kehotietoisuuden alueelle.

Empaattisen kuuntelemisen tilassa kuulijan huomio korvilla kuuntelemisesta siirretään kehon sisäisiin tuntemuksiin (Keyser & muut 2003, sit. Taipale 2020). Näkö- ja kuuloaisti ovatkin keskeisessä osassa kehollisen empatian kokemisessa.

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.

Lisätietoa mm. 

Jensen, H. (2025). Vaikka sanat katoavat keho muistaa. Kinestetiikka 2/2025, 21–25.

Jonsson, H. (2013). Keho ja mieli liikkeelle! Kokemuksia kehollisuudesta ja kehon merkityksistä luovan liikkeen kurssilla. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos.

Kujala, T. & Marttila, M. (2018). ”Aika ikään kuin pysähtyy” – opiskelijoiden kehollisia kokemuksia. Liikunta & Tiede 55 (2–3), 88–93.

Rantakokko, P. (20.1.2024) Mielen tiloja. Psykoanalyyttista ajattelua arkisesti. Mielen sopukoissa. https://bit.ly/3F49qYT

Siira, M. & Saarinen, M. (2021). Tunteet kehossa. Ymmärrä mitä kehosi kertoo. Helsinki: Kirjapaja.

Taipale, A. (2020). Tunteva keho Näyttelijöiden kokemuksia kehollisuudesta ja kehollisesta empatiasta. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Humanistinen tiedekunta.

Tanttu, M. & Toikkanen, P. (2023). ”jos on taito olla läsnä ja tietoisuus mitä kehossa tapahtuu, on taito pitää itsestä hyvää huolta” Tietoisuustaidot ja niiden merkitys kouluttajien ja opettajien kokemana. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta.

Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä: