YSTÄVYYDEN MERKITYS MUISTISAIRAAN VANHUKSEN TERVEYDELLE
Muistisairaan vanhuksen ihmissuhteisiin pitäisi suhtautua yhtä vakavasti kuin hänen terveyteensä ja muistaa, että ystävien merkitys korostuu etenkin elämän käännekohdissa. Hyvät ystävät ovat yksi ihmisen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin peruspilareista.
Kaipuu ystävyyssuhteisiin on syvästi inhimillinen ja perustavanlaatuinen tarve. Ihminen tarvitsee yhteyttä muihin ihmisiin, nähdyksi tulemista ja tunnetta siitä, että on tärkeitä jollekin toiselle.
Muuttaminen hoitopaikkaan voi olla järkevää, mutta useimmiten se tarkoittaa myös hyvästien jättämistä pitkäaikaisille naapureille ja tutuille. Sosiaalisen kanssakäymisen aloittaminen uudessa ympäristössä voi tuntua ylivoimaiselta.
Sosiaaliset suhteet ja ystävyys
Sosiaalisilla suhteilla tarkoitetaan muiden ihmisten kanssa tapahtuvaa toistuvaa vuorovaikutusta, johon liittyy yhteistä toimintaa ja toiseen kohdistuvia odotuksia.
Sosiaalisia suhteita on erilaisia. Tärkeimpiä niistä ovat perhe-, ystävyys- ja naapurisuhteet sekä harrastusten kautta tulevat suhteet.
Ystävyyssuhteet tukevat sekä psyykkistä että fyysistä hyvinvointia ja tuovat elämään merkitystä. Ystävyys hyödyttää kaikenikäisiä ihmisiä, parantaa terveyttä ja pidentää elinikää. Myöhemmällä iällä ystävyyssuhteista voi tulla erityisen tärkeitä onnellisuuden ja tyytyväisyyden lähteitä.
Ystävä on toinen ihminen, joka peilaa sitä, kuka minä olen ja kuinka merkityksellinen minä olen sellaisena kuin olen.
Ystävät tarjoavat emotionaalista tukea, rohkaisua ja naurua – ominaisuuksia, jotka vaikuttavat suoraan henkiseen, emotionaaliseen ja jopa fyysiseen hyvinvointiin (Kullgren & muut 2024).
Perhe vai ystävät
Yksi suosituimmista ikääntyneiden sosiaalisten suhteiden teorioista on ollut Carstensenin (1995) sosioemotionaalinen selektiivisyysteoria (Theory of Socioemotional Selectivity). Sen mukaan elämänkaaren aikana motivaatio sosiaalisiin kontakteihin muuttuu. Ikääntyneet aikuiset valikoivat entistä tarkemmin sosiaaliset suhteensa ja arvostavat enemmän läheisiä perhesuhteitaan.
Vuorovaikutus läheisen ystävän kanssa voi kuitenkin Fiorin ja kumppaneiden (2020) mukaan lisätä vanhuksen onnellisuutta enemmän kuin perhe. Eräs yksinkertainen selitys sille on, että ystävyyssuhteet voivat olla hauskempia sekä vähemmän jännittyneitä ja stressaavia kuin perhesuhteet. Sukuaan ei voi valita.
Fiori ja muut (2020) esittävät, että ystävyyssuhteista on tullut yhä tärkeämpiä ikääntyneille ja syynä siihen ovat väestörakenteen muutokset. He väittävät, että sosiohistoriallinen konteksti kannustaa useampiin ystävyyssuhteisiin kolmella tärkeällä tavalla. Niitä ovat lisääntyneet sosiaaliset mahdollisuudet, kuten kaupungistuminen, aika ja energia, kuten eläkkeelle jääminen sekä kapasiteetti ja motivaatiot, joilla he tarkoittavat pidempää elinajanodotetta.
Myös Chopik (2017) havaitsi lähes 280 000 ihmistä käsittäneissä tutkimuksissaan, että ystävyyssuhteista tulee elämän myötä yhä tärkeämpiä ja ikääntyneillä ystävyyssuhteet ovat itse asiassa vahvempi onnellisuuden, terveyden ja pidemmän elämän ennustaja kuin suhteet perheenjäseniin.
Kohtaamiset ystävien kanssa ovat miellyttäviä ja niihin liittyy yleensä vähemmän keskusteluja stressaavista kokemuksista kuin kohtaamisiin perheenjäsenten kanssa.
Carstensenin (1995) sosioemotionaalisen valikoivuuden teorian mukaan prioriteetit muuttuvat ikääntyessä ja ihmiset keskittyvät sosioemotionaalisiin tavoitteisiin. He karsivat jopa tietoisesti etäisempiä tuttavia verkostoistaan luodakseen "emotionaalista tiheyttä", eli pienemmän ja tiiviimmän ystäväpiirin.
Fiori ja hänen kollegansa (2020) huomauttavat, että etäisempien tuttavuuksien karsiminen ei välttämättä ole terveellistä. Ei ole näyttöä siitä, että keskittyminen yksinomaan läheisiin suhteisiin olisi hyödyllistä henkiselle tai fyysiselle terveydelle. Ihmissuhteilla on erilaisia rooleja. Lähimmät ihmissuhteet tarjoavat sosiaalista, emotionaalista ja instrumentaalista tukea, muut jotain toisenlaista, mutta yhtä tärkeää. Esimerkiksi mahdollisuuden pitää hauskaa.
Thompson ja muut (2022) ovat samaa mieltä. Perhesuhteet voivat olla rasittuneita ja ne saattavat perustua velvollisuuksiin. Ystävyydessä on kyse yhteisistä kiinnostuksen kohteista.
Ystäväpiirin arvo muistisairaan vanhuksen hyvinvoinnille pitäisi ymmärtää jo kotihoidon aikana. Sairautta ei saa hävetä ja vanhuksen vuorovaikutussuhteet kodin ulkopuolisten henkilöiden kanssa on pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin säilyttämään. Myös vanhuksen ystävien vierailut hoitopaikassa ovat tärkeitä, ja heidän on voitava tuntea olevansa tervetulleita.
”Naapurin rouvat sanoivat, että ’niin se vaan tuli teidänkin Paavo hulluksi vanhoilla päivillään ja joutui sinne Märyyn’. Ja nyt te sanotte, että hän ei ole hullu, eikä niistä naapureista tarvi välittää. Kiitos kaikille!” – Vanhuksen vaimo omaistenryhmässä.
Ajan mittaan vanhuksen ystävyyssuhteet hoitopaikan ulkopuolisten henkilöiden kanssa vähenevät väistämättä. Ystävyyssuhteiden rakentaminen vanhuksen ja asukaskumppaneiden sekä vanhuksen ja henkilökunnan jäsenten välille on hyvä aloittaa heti muuttopäivästä alkaen. On varauduttava myös siihen, että hoitohenkilökunnan ja erityisesti omahoitajien on ennen pitkää kannettava kokonaisvastuu ystävyyden tarjoamisesta.
Ystävyyden ominaisuuksia
Ystävyys on kahden ihmisen välinen ihmissuhde, joka on tuttavuutta läheisempi mutta seurustelusuhdetta etäisempi. Se on vapaaehtoinen ja tasa-arvoinen suhde, jonka osapuolet viettävät mielellään aikaa yhdessä ja keskustelevat henkilökohtaisista asioistaan.
Ystävyyteen liittyvät vahvasti yhdessä viihtyminen ja hyvä tahto.
Joskus voi tuntua siltä, että ystävä osaa lähestulkoon lukea ajatuksia. Parkinsonin ja muiden (2018) tutkimuksen mukaan ei ole mikään myytti, että hyvät ystävät hahmottavat ja tulkitsevat maailmaa samalla tavalla. Parhaat ystävät todella ovat samalla aaltopituudella ja se näkyy jopa aivojen magneettikuvissa. Niiden perusteella asiantuntija pystyy päättelemään, ketkä ovat keskenään ystäviä, sillä aivoissa tapahtuvat reaktiot ovat ystävillä poikkeuksellisen samanlaisia.
Ystävyyssuhteita on monenlaisia, ja ne voivat vaihdella merkitykseltään, syvyydeltään ja kestoltaan.
Ihmisten välisten suhteiden ei aina tarvitse olla syvällisiä ja pitkäkestoisia. Lyhyetkin suhteet ja kohtaamiset tuottavat hyvää mieltä. Persoonallisuuksien samankaltaisuus ei myöskään ole ystävyyden edellytys. Ystävykset kunnioittavat toistensa erilaisuutta ilman yhdenmukaisuuden painetta.
Ystävyyssuhteen ylläpitäminen vaatii kuitenkin aktiivista osallistumista ja sitoutumista.
Hyvä ystävyys on sallivaa, iloitsee toisen onnistumisista ja kestää kolmansia osapuolia. Hyvässä ystävyydessä ollaan aidosti läsnä ja osataan myös pyytää anteeksi.
Ystävät herättävät Holt-Lundstadin (2010) mukaan sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita. Ystävät ovat ihmiselle erittäin tärkeitä, joten he voivat myös satuttaa pahasti kommenteillaan tai tunteettomuudellaan. Vaikka ystävät vähentävät stressiä, he voivat myös luoda sitä.
Vastavuoroisuus ja ystävyys muistisairaan kanssa
Useissa ystävyyden määritelmissä mainitaan vastavuoroisuus. Muistisairaan hoidossa se ei kuitenkaan voi olla ystävyyden edellytys.
Vanhuksen ja hoitajan välinen ystävyyssuhde on aina epäsymmetrinen. Vanhus voi hakea apua tai turvaa hoitavalta henkilöltä ja saa sitä. Myös hoitaja kohdistaa vanhukseen odotuksia, mutta vain sen verran, että ei kuormita vanhusta tai odota häneltä jotain mihin hän ei pysty.
Hyvin tärkeää on, että hoitajan odotus on aitoa ja vanhus voi kokea olleensa avuksi.
Muistisairaalle vanhukselle voidaan tarjota ”joustavaa ystävyyttä”, Se tarkoittaa, että vastavuoroisuudesta tingitään ja vanhukseen kulloinenkin vointi määrittää häneen kohdistettujen odotusten tason.
Muistisairaalle vanhukselle sallitaan myös täydellinen ”itsekkyys”, kun hän vetäytyy omaan maailmaansa tekemään inventaariota. Hoitaja ei saa pitää vastakaiun puutetta pahana eikä siitä saa loukkaantua.
Kun hoitaja tai vapaaehtoinen toimii virallisen organisaation viralliseen tehtävään asettamana, hän ei ole vastavuoroiseen tukeen sitoutunut tai oikeutettu ystävä.
Kun virallinen tehtävä muuttui rajattomaksi: Asiakas soitti tukihenkilön antaneen yhdistyksen työntekijälle. Hän kertoi, että oli hyvin kiitollinen saamastaan avusta ja sanoi jo pärjäävänsä ilman tukihenkilöä. Ongelma oli, että tukihenkilö ei uskonut tulevansa toimeen ilman häntä.
Suhde työntekijään ei ole tasaveroinen ja vastavuoroinen ystävyyssuhde myöskään siksi, että se on sidoksissa työsuhteeseen ja työntekijä saa tehtävästään palkkaa.
Ystävyyden perusta on luottamus
Hyvän ystävän kanssa voi puhua luottamuksella mistä tahansa pelkäämättä paljastaa sisimpänsä. Ystävän kanssa voi jakaa haaveet, unelmat ja pelot.
Neiti H. kertoi hoitajalle, että olisi päässyt Ateneumiin opiskelemaan maalaustaidetta. Hänen isänsä oli kuitenkin sitä mieltä, että taiteileminen ei ollut oikea ammatti, ja tyttären ei auttanut muu kuin unohtaa haaveensa ja surra. Haave oli aikakauteen nähden sen verran elitistinen, että hän ei voinut puhua siitä kenenkään kanssa.
Luottamus on hoitotyössä vahvasti kytköksissä salassapitoon ja aiheuttaa toisinaan päänvaivaa hoitavalle henkilölle.
Mikäli vanhuksen kertomilla asioilla ei ole mitään merkitystä hänen hoitonsa kannalta, hoitajan ei ole tarpeen kertoa kuulemaansa eteenpäin.
Sekin on hyvä muistaa, että muistisairaan vanhuksen kertomat asiat voivat olla paitsi tosiasioita, myös mielikuvia menneisyyden tapahtumista – sellaisina kuin hän on ne aikoinaan tallenanut tai millaisiksi ne ovat vuosien varrella muokkaantuneet. Valemuistot palvelevat vanhusta, mutta voivat eteenpäin kerrottuna saada pahaa aikaan.
Hoitaja voi puhua asiasta luottamuksellisessa työnohjauksessa ja saada tukea kuullun käsittelemiseen tai apua päätöksentekoon.
Ystävyyden vaikutusta vanhusten terveyteen on tutkittu laajasti
Ystävyyssuhteilla on merkitystä sekä ihmisen henkisen hyvinvoinnin että fyysisen terveyden kannalta. Jos vanhuksella ei ole sosiaalisten suhteiden tarjoamaa puskuria, hänen kehossaan on enemmän stressihormoneja, kuten adrenaliinia.
Ystävien seurassa elimistö tuottaa enemmän endorfiineja, hormoneja, jotka aiheuttavat mielihyvää ja vähentävät kipua.
Hyvät ystävyyssuhteet johtavat parempaan elämänlaatuun ja auttavat käsittelemään esimerkiksi pelkoja ja ahdistusta. Han ja kumppanit (2019) kertovat tutkimuksensa osoittaneen, että tiivis sosiaalinen kanssakäyminen ystävien kanssa vähentää masennusoireita.
Kun vanhuksella on ihmisiä, joiden kanssa hän voi puhua ja jakaa kokemuksiaan, sosiaalinen kanssakäyminen puskuroi päivittäistä stressiä (Yang & muut 2016).
Puskurointi (stress buffering) on toinen niistä teoreettisista prosessimalleista, joiden kautta sosiaaliset suhteet voivat vaikuttaa terveyteen. Toinen on päävaikutusten malli (main effects model). (Cohen & muut 2000.)
Puskurilla Cohen ja kumppanit (2000) tarkoittavat sosiaalisten suhteiden tarjoamia emotionaalisia ja konkreettisia resursseja. Ne edistävät sopeutumista akuutteihin tai kroonisiin stressitekijöihin, kuten elämäntapahtumiin ja -muutoksiin tai sairauksiin.
Päävaikutusten malli tukee myönteisiä psykologisia asioita, esimerkiksi identiteettiä, itsetuntoa ja myönteisiä tunteita, joista seuraa terveyttä edistäviä fysiologisia reaktioita. Malli motivoi itsestä huolehtimiseen. (Cohen & muut 2000.)
Cohenin (2004) tutkimus käsittelee sosiaalista tukea, sosiaalista integraatiota ja negatiivista vuorovaikutusta. Kaikki kolme liittyvät terveyteen ja vaikuttavat siihen eri mekanismien kautta. Sosiaalista integraatiotaan ja tukea on vahvistettava luomalla vuorovaikutussuhteita. Negatiiviseksi havaitun sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksia on vähennettävä.
Yhteydenpito myös kauempana asuviin ystäviin on tärkeää ja nykyaikana videopuhelujen ja netin välityksellä melko helppoa.
Korona-aika sai työlleen omistautuneiden hoitajien ideoinnin vauhtiin. TV-uutisissakin haastateltu Satu Hiltunen kertoi, miten parvekkeelle pystytetyn pleksisen väliseinän avulla järjestettiin vanhuksille mahdollisuus tavata omaisiaan.
Holt-Lunstad ja muut (2010) ovat tutkineet sosiaalisia suhteita ja kuolemanriskiä. He tekivät meta-analyysin 148 tutkimuksesta, joissa oli mukana 308 849 osallistujaa. Tutkimustulokset tukivat ajatusta, että sosiaaliset suhteet voivat vaikuttaa suoraan terveyteen eikä vain niin, että niiden puute aiheuttaa sairauksia.
Vahvat sosiaaliset suhteet voivat vähentää ennenaikaisen kuoleman riskiä jopa 50 %. Tämä löydös pysyi muuttumattomana riippumatta tutkittavien iästä, sukupuolesta, alkuperäisestä terveydentilasta, kuolinsyystä ja seurantajakson pituudesta. (Holt-Lunstad & muut 2010.)
"Me kaikki voimme hyötyä siitä, että otamme terveytemme vuoksi ihmissuhteet yhtä vakavasti kuin muutkin elämäntapaan liittyvät tekijät" (Holt-Lunstad & muut 2010).
Ystävyys ei paranna vain fyysistä kestävyyttä, esimerkiksi immuunijärjestelmää ja vastustuskykyä. Sen vaikutukset ulottuvat paljon pidemmälle. Ystävyys kohentaa itsetuntoa ja itseluottamusta, parantaa mielialaa ja auttaa selviytymään haasteista.
Hoitava henkilö voi kannustaa muistisairasta vanhusta verestämään vanhoja taitoja, kokeilemaan uusia asioita, saavuttamaan tavoitteita ja jopa kehittymään.
Neiti W:n aika kävi osastolla pitkäksi ja hoitajat ottivat hänet mukaan viikkaamaan pyyhkeitä. Se ei kuitenkaan häneltä onnistunut, joten neiti W. lähetettiin kokeeksi sairaalan käsityösaliin. Siellä ohjaaja antoi hänelle neulottavaksi pitkää kapeaa putkea, joka oli tarkoitus täyttää ja askarrella siitä pehmolelu. Päivän päätteeksi ohjaaja saatteli neiti W:n takaisin osastolle, hymyssä suin. Hän oli vain hetkeksi kääntänyt selkänsä ja neiti W. oli tekaissut kutomukseensa kantapään
Ystävyyssuhteet voivat tarjota henkistä stimulaatiota. Keskustelut, pelit ja muut yhteiset aktiviteetit pitävät vanhuksen mielen virkeänä, ehkäisevät tai ainakin hidastavat kognitiivista heikkenemistä ja parantavat elämänlaatua. Ystävä voi auttaa löytämään iloa elämään ja tuoda lohtua vaikeina aikoina.
Hoitaja oli iltavuoroon tullessaan poiminut kukkia. Hän jakoi niitä vanhuksille, toivotti jokaiselle mukavaa päivän jatkoa ja sai vastineeksi kiitoksia ja kauniita hymyjä.
Ystävä voi auttaa vanhusta käsittelemään muutoksia, menetyksiä ja muita vaikeita asioita ja tarjota tukea, apua ja lohdutusta. Hyvän ystävän turva tuntuu myös kehollisina tuntemuksina ja hermoston tasolla rauhoittaen sitä. Vanhus voi parhaimmillaan saada korjaavia kokemuksia menneisyyden vaillejäämisiin tai traumaattisiin kokemuksiin.
Hoitaja kuunteli muistisairaan vanhuksen lohdutonta ja sanatonta itkua, häneen keskittyen ja itsekin surullisen näköisenä. Noin tunti tapahtuneen jälkeen he kohtasivat käytävällä. Vanhus osoitti hoitajaa sormella ja sanoi vieressään kulkevalle potilastoverille: ”Hän välittää!”
Erityisen tärkeitä ystävyyssuhteet ovat myöhemmällä iällä, kun ihmiset ovat alttiimpia erilaisille sairauksille. Vaikka ihmissuhteiden määrällä ei näytä olevan merkitystä, laadulla on, eli kyse on siitä, mitä nuo ihmissuhteet antavat. (Yang & muut 2016.)
Ystävyyden merkitystä alleviivaa myös Holt-Lunstadin (2010) tutkimus, jossa selvisi, että ystävien menetyksen myötä kuolemanriski kohoaa.
Ystävyyttä on tuettava
Muistisairauden etenemisen myötä looginen päättelykyky vaurioituu ja vanhus ajautuu yhä enemmän tunteidensa vietäväksi. Hän ei ehkä enää saa tunteitaan sanalliseen muotoon, eivätkä ne välttämättä näy edes kasvojen ilmeistä.
Fysiologiset reaktiot kuitenkin osoittavat, että jopa jo hiljaisuuden vaiheeseen taantunut vanhus tunnistaa äänestä häntä lempein ottein hoitaneen ihmisen ja rentoutuu.
Yhteinen aika ja arjen jakaminen ovat tärkeitä resursseja ystävyyden ylläpidossa ja panostaminen muistisairaan vanhuksen ystävyyssuhteisiin kannattaa. Jo pelkkä kannustus ja tarjottu mahdollisuus, voi riittää kohentamaan vanhuksen mielialaa ja saamaan hänet mukaan toimintaan.
Kaikista ihmissuhteisiin liittyvistä myönteisistä puolista huolimatta ikääntyneet kohtaavat useita esteitä, jotka voivat tehdä muiden ihmisten tapaamisesta vaikeaa. Kognitiivisten kykyjen heikkeneminen tai liikuntaongelmat voivat lisätä vaikeuksia. Pahin este on kuitenkin ihmisen oma kielteinen asenne vanhenemiseen. (Fiori 2020.)
"Ikääntyneet ihmiset, jotka näkevät ikänsä positiivisemmassa valossa ja uskovat, että on edelleen mahdollista tehdä uusia suunnitelmia ja osallistua uusiin aktiviteetteihin, investoivat ystävyyteen enemmän. Ja näillä sosiaalisiin suhteisiin tehtävillä investoinneilla on myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin." (Fiori 2020.)
Puhumattomuus ei ole ystävyyden este. Ystävyyttä voi osoittaa kahvittelemalla tai ulkoilemalla yhdessä, kuuntelemalla musiikkia, laulamalla tai vaikka tanssimalla.
Tutkimusten mukaan jo viikoittaiset tapaamiset ystävän kanssa tukevat ikääntyneen ihmisen terveyttä. Niiden pitäisikin sisältyä jokaisen vanhuksen hoitosuunnitelmaan ja omahoitajan työnkuvaan.
Tärkein asia tapaamisissa on, että hoitava henkilö ymmärtää mistä niissä on kysymys ja luottaa ystävyyden voimaan.
Thompson ja muut (2024) selvittivät ikääntyneiden hyvinvoinnin ja yksinäisyyden torjunnan kannalta optimaalista ystävien määrää. He totesivat, että neljä läheistä ystävää on ihanteellinen määrä, eivätkä havainneet määrän lisääntymisestä olevan merkittäviä hyötyä.
Ammatillinen ystävyys
Ollila (2019) on tuonut ystävyyskeskusteluun filosofin näkökulman, jonka mukaan kaikkia ihmisiä tulisi lähtökohtaisesti kohdella tasavartaisesti ja samalla tavalla.
”Ystävyydessä on kuitenkin kyse nimenomaan siitä, että kohtelemme ystäviämme eri tavalla ja eriarvoisina kuin muita. Me kohtelemme paremmin ja näemme vaivaa ilahduttaaksemme heitä. Filosofiselta kannalta siis ystävyys on oikeastaan epämoraalista, mikä on täysin kestämätön lähtökohta, koska ystävyys on ihmisille arvokasta ja välttämätöntä. Ilman ystävyyttä elämä olisi tyhjempää.” (Ollila 2019.)
Omahoitajajärjestelmä on murentanut hoitotyön perinteistä tasapuolisen kohtelun eetosta. Se on kuitenkin ollut kätevästi tarjolla heille, jotka eivät katso osaavansa tai halua panostaa työhön (ammatillisen) ystävyyden tasolla.
Koska ystävyys on kaksisuuntaista, ei riitä, että hoitaja pitää jostain vanhuksesta. Myös vanhuksen on pidettävä hoitajasta. Kun otetaan huomioon ihmissuhteiden yllätyksellinen dynamiikka, hoitaja-hoidettava -ystäväparien suunnittelu on tehtävä erittäin suurella huolella.
Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.
Lisätietoa mm.
Carstensen, L. (1995). Evidence for a Life-Span Theory of Socioemotional Selectivity. Current Directions in Psychological Science. Vol. 4, No. 5 (Oct., 1995), 151–156.
Chopik, W. J. (2017). Associations among relational values, support, health, and wellbeing across the adult lifespan. Personal Relationships, 24, 408–422.
Cohen, C. (2004). Social Relationships and Health. American Psychologist 2004 Nov;59(8):676–84.
Cohen, S., Gottlieb, B. H. & Underwood, L. G. (2000) Social Relationships and Health. In: S. Cohen, L. G. Underwood & B. H. Gottlieb (Eds). Measuring and intervening in social support (p. 3–25). New York: Oxford University Press.
Fiori, K. L., Windsor, T. D., & Huxhold, O. (2020). The Increasing Importance of Friendship in Late Life: Understanding the Role of Sociohistorical Context in Social Development. Gerontology, 66(3), 286–294.
Han, S. H,. Kim, K. & Burr, J. A. (2019). Friendship and Depression Among Couples in Later Life: The Moderating Effects of Marital Quality, The Journals of Gerontology: Series B, 2019, Vol. 74, Issue 2, 222–231.
Holt-Lunstad, J., Smith, T. B. & Layton, J, B. (2010) Social relationships and mortality risk: A Meta-analytic Review. PLoS Med 7:e316.
Kullgren, J., Solway, E., Roberts, S. et al. (2024). The Value of Friendships as We Age. University of Michigan, National Poll on Healthy Aging. https://bit.ly/3LRoNqO
Ollila, M-R. (2019). Tekoälyn etiikkaa. Helsinki: Otava.
Parkinson, C., Kleinbaum, A.M. & Wheatley, T. (2018). Similar neural responses predict friendship. Nat Commun 9, 332.
Thompson, A., Smith, M. A., McNeill, A., & Pollet, T. V. (2022). Friendships, loneliness and psychological well-being in older adults: A limit to the benefit of increasing the number friendships. Ageing & Society, 2024;44(5):1090–1115.
Yang, Y. C., Boen, C., Gerken, K. et al. (2016). Social relationships and physiological determinants of longevity across the human life span. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 113(3), 578–583.
Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä:
