MUISTISAIRAAN VANHUKSEN PUOLUSTUSKEINOT
Muistisairas vanhus voi kokea sisäiset tuntemukset ja ulkoiset ärsykkeet ahdistavina tai uhkaavina. Turvallisuudentunteen palauttamiseksi hän käyttää puolustuskeinoja eli defenssejä, jotka saattavat katsojan silmissä näyttää oudoilta tai ylimitoitetuilta.
Defenssien ymmärtäminen on tärkeää, jotta ne voi tunnistaa ja erottaa muistisairaalle tyypillisestä menneisyyden tapahtumien läpielämisestä.
Molemmat ovat tärkeitä, mutta palvelevat eri tarkoitusta. Defenssejä käytetään nykyisyydessä syntyvien haasteiden selättämiseen ja läpielämistä menneisyyden käsittelemättömien asioiden ratkomiseen.
Puolustuskeinot eli defenssit
Puolustuskeinojen eli defenssien tarkoituksena on vähentää henkisen kuormituksen aiheuttamaa ahdistusta ja säädellä ympäristön ja muiden ihmisten aiheuttamaa ahdistusta niin, että psyykkinen tasapaino säilyy.
Defenssit kuuluvat normaaliin persoonallisuuteen. Ihmisellä on oltava psyykkisiä keinoja, joiden avulla hän voi ylläpitää riittävän myönteistä käsitystä itsestään, tukea hyvinvointiaan ja selviytyä vaikeista tilanteista. (Stenberg & Stenberg 2016.)
Puolustuskeinot ovat tarpeellisia, mutta ne eivät saisi olla liian hallitsevia ja leimata ihmisen elämää.
Puolustuskeino voi aktivoitua tiedostamattomasti, kun jokin asia, tapahtuma, tunne tai muisto ottaa vallan ihmisen mielessä. Kukaan ei ole aina parhaimmillaan ja saattaa käyttää hädissään tai loukattuna esimerkiksi kypsymätöntä keinoa ”hyökkäys on paras puolustus”.
Herra E. ohjattiin wc-käynnin jälkeen käsien pesulle. Kun kädet oli pesty, hoitaja ojensi herra E:lle paperisen käsipyyhkeen – jonka tämä asetteli lavuaarin yläpuolella olevalle peilihyllylle. Hoitaja ojensi toisen käsipyyhkeen, jonka herra E. jälleen laittoi peilihyllylle. Hoitaja ojensi kolmannen käsipyyhkeen ja sanoi: ”Voitte kuivata kädet tähän.” ”Jaa!”, totesi herra E. tiukasti, ”En ymmärtänyt vai?”
Muistisairas vanhuskaan ei ole turvassa uhkaavilta tunteilta, päinvastoin. Sairauden myötä mahdollisuus turvallisuuden tunteen järkkymiseen vain kasvaa. Vanhus voi olla täysin tilanteiden ja tuntemusten vietävänä eikä aina kykene suodattamaan kokemaansa ja suunnittelemaan tai harkitsemaan toimiaan.
Puolustuskeinot ovat yksilöllisiä, tilanteisiin sidottuja ja elämän aikana vaihtelevia.
Defenssit ovat nopeita, lähes automaattisia, eivätkä aina kovin rakentavia. Ne toimivat pääasiassa tiedostamattomasti ja niiden tärkeä tehtävä on antaa ihmiselle tunne tilanteen hallinnasta.
Erilaisia puolustuskeinoja
Defenssien luokittelun uranuurtajan Vaillantin (1971) mukaan puolustuskeinot voidaan jakaa kehittyneisiin, kypsymättömiin ja neuroottisiin. Hän sijoittaa defenssit eri ryhmiin sen mukaan, kuinka hyvin ne auttavat ihmistä sopeutumaan haastavaan tilanteeseen. Useat myöhemmät tutkimukset ovat tukeneet tätä Vaillantin alkuperäistä jakoa.
Puolustusmekanismit kehittyvät iän karttuessa – ja taantuvat muistisairauden etenemisen myötä.
Muistisairauden alussa vanhus huomaa vielä, että jotain on pielessä. Hän on turvaton, yrittää kaikin keinoin pysyä kiinni nykypäivässä ja taistelee arvokkuutensa puolesta. Puolustuskeinot ovat silloin pääasiassa kehittyneempiä, aikuismaisia keinoja ja lähes koko keinojen kirjo on vielä käytössä.
Puolustuskeinojen vallatessa mielen muistisairas vanhus voi turvautua – senhetkisen vointinsa mukaan – minkä tahansa tason puolustuskeinojen käyttöön.
Muistisairauden edetessä loogisen ajattelukyvyn rajoitukset, suunnitelmallisuuden puutteet ja vuorovaikutuksen vaikeudet karsivat defenssivalikoimaa ja joidenkin kehittyneempien keinojen käyttö vaikeutuu.
Käytettävissä olevien defenssien painopiste siirtyy yhä enemmän tiedostamatta tapahtuviin kypsymättömiin puolustuskeinoihin – joita vanhus käyttää spontaanisti ja estoitta.
Kehittyneet puolustuskeinot
Kehittyneiden puolustuskeinojen tavoitteena on siirtää todellisuuden haasteiden kohtaamista ja konfliktien ratkaisua tuonnemmaksi. Niille on ominaista, että uhkaava tilanne kyllä huomataan, mutta siihen liittyviä tunteita pyritään hallitsemaan, kunnes tilanne on ohi.
Epämukavat tunteet voidaan ilmaisemisen sijaan kääntää sisäänpäin tai tukahduttaa, ne voidaan myös sivuuttaa tai mitätöidä huumorin avulla.
Vanhainkodissa kuntoutusjaksolla ollut herra Kuivanen pysäytti käytävällä vastaan tulleen hoitajan. Hän naurahti, osoitti kastunutta paitaansa ja totesi, että: ”Herra Kuivanen on nyt herra Märkänen.”
Kehittyneet puolustuskeinot auttavat vanhusta kanavoimaan tunteitaan ja selviytymään. Hankalat tunteet voidaan myös jalostaa sosiaalisesti hyväksyttävään muotoon: aggressio voi toimia jaksamisen voimavarana ja kateus kehittymisen motivaattorina tai omia tarpeita voidaan tyydyttää muita auttamalla.
Kypsymättömät puolustuskeinot
Cramerin (2006) mukaan eri defenssit ovat käytössä kehityksen eri vaiheissa.
Ihmisen kasvaessa ja kehittyessä myös puolustuskeinot kehittyvät, mutta voimakkaan uhan tunteen käsittely vaatii erilaisia keinoja kuin tavallinen varuillaanolo ja arkipäiväisten tunteiden käsittely.
Kaikki aikuisetkin sortuvat joskus käyttämään kypsymättömiä puolustuskeinoja.
Se voi tapahtua mm. pakenemalla todellisuutta mielikuvituksen avulla, toimimalla passiivis-aggressiivisesti muita ärsyttäen tai ilmaisemalla henkistä pahoinvointia kehollisen oireilun kautta.
Kehitysasteelle epätyypilliseen defenssiin turvautumiselle on aina syy: kohdatun uhan vakavuus tai esimerkiksi sairastuminen muistisairauteen, joka verottaa aikuismaisia elämänhallintakeinoja.
Kypsymättömät defenssit vääristävät todellisuutta ja saavat ihmisen torjumaan hankalat tunteet, syyttelemään muita tai kieltämään vaaran olemassaolon.
Kypsymättömät puolustuskeinot hankaloittavat ihmissuhteita, kun esimerkiksi itsessä havaitut ikävät piirteet heijastetaan toisen henkilön ominaisuuksiksi tai omat teot toisen tekemiksi.
Kun etenevä muistisairaus vaikeuttaa sanallista vuorovaikutusta, käytössä ovat edelleen acting out -tyyppiset ja fyysiset puolustuskeinot. Toimimalla impulsiivisesti ja kontrolloimatta, muistisairas vanhus saa purettua sisäistä ristiriitaansa.
Muistisairaan käyttäytymistä on erityisen vaikea ymmärtää silloin, kun hän käyttäytyy itselleen epätyypillisesti, tavallista ennakoimattomammin, vauhdikkaammin tai aggressiivisemmin. Ymmärtäminen olisi kuitenkin tärkeää, jotta osaisimme suhtautua tilanteeseen oikein ja toimia vanhuksen parhaaksi.
Stenberg ja Stenberg (2016) kehottavat etsimään omassa ja muiden käyttäytymisessä mielekkyyttä silloinkin, kun sitä ei ensikatsomalta näyttäisi olevan.
On asioita, jotka ovat kelle tahansa liian vaikeita kestää. Suojautuessaan joltain erityisen hankalalta ja vaikealta tapahtumalta, myös henkisesti eheä ja kypsä ihminen voi tilapäisesti tukeutua alkeellisiin puolustuskeinoihin. Todellisuutta pystyy väärentämään aika paljon ilman, että itse edes huomaa. (Stenberg & Stenberg 2016.)
Neuroottiset puolustuskeinot
Neuroottiset puolustuskeinot sijoittuvat ominaisuuksiltaan kehittyneiden ja kypsymättömien puolustuskeinojen väliin. Ne vaativat käyttäjältään kykyä arvioida uhkaa, punnita omaa osuuttaan tapahtumiin ja tehdä kompromisseja. Ne kuitenkin mahdollistavat myös kehittymättömien keinojen käytön.
Neuroottisten defenssien keskiössä on ihminen itse, eivät niinkään muut. Niille on ominaista tunteilun kaihtaminen, vahva oikeudentunto ja kyky tunnistaa realiteetit. Neuroottiset puolustuskeinot voivat kuitenkin saada ihmisen ummistamaan silmänsä todellisuudelta tai muuntamaan sen itselleen ”sopivammaksi”.
Neuroottiset puolustusmekanismit voivat auttaa hetken, mutta jatkuessaan ne ovat haitaksi.
Joissain luokitteluissa mainitaan myös psykoottiset puolustuskeinot. Ne liittyvät vakaviin mielenterveysongelmiin ja niillä pyritään vääristämään todellisuutta.
Psykoottisia puolustuskeinoja ja muistisairauden mukanaan tuomaa tarvetta palata menneisyyden tapahtumiin ei saa sekoittaa keskenään.
Muistisairaan elävät mielikuvat menneisyydestä tai heikentyneiden aistien tuomat virhetulkinnat eivät ole harhoja! Niiden avulla muistisairas vanhus elää uudelleen menneisyyden tapahtumia, kerää korjaavia kokemuksia ja oivaltaa asioita tietoisuuden eri tasoilla.
Menneisyyden mielikuviin palaaminen on tarpeellinen ja usein ainoa keino, jonka avulla muistisairas saa tehtyä inventaarion eletystä elämästään.
Defenssien hyötyjä ja haittoja
Psyykkiset puolustuskeinot suojaavat ihmistä ja saavat todellisuuden tuntumaan miellyttävämmältä.
Kun tosiasiat pelottavat tai ahdistavat, puolustuskeinoilla voidaan neutraloida tunteita tai suunnata niitä uuteen kohteeseen. Defenssit auttavat ahdistuksessa ja tuovat hetkellistä helpotusta vaikeissa tilanteissa.
Defenssit voivat kuitenkin olla myös ongelmallisia rajoittaessaan elämää ja sosiaalisia suhteita.
Puolustuskeinojen joustamaton tai liiallinen käyttö voi kaventaa ihmisen kokemusmaailmaa ja vääristää käsitystä todellisuudesta. Liian vähäinen käyttö puolestaan heikentää psyykkistä tasapainoa ja voi ilmetä myös fyysisinä oireina.
Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.
Lisätietoa mm.
Cramer, P. (2006). Protecting the self – defense mechanisms in action. New York: The Guilford Press.
Stenberg, J. & Stenberg, J-H. (2016). En se minä ollut: Itsen suojaamisen ja harhauttamisen perusteet. Helsinki: Duodecim.
Vaillant, G. E. (1971). Theoretical hierarchy of adaptive ego mechanisms: A 30-year follow up of 30 men selected for psychological health. Archives of General Psychiatry, 24, 107–118.
Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä:
