MUISTISAIRAS VANHUS JA KATSE

Ihmiset lähettävät katsellaan muille sekä tietoisia että tiedostamattomia viestejä ja saavat samalla tietoa muista. Katsotuksi tulemisella on valtavan suuri merkitys vuorovaikutustilanteessa ja sen vaikutukset tuntuvat sekä kehossa että mielessä.

Katsekontakti on voimakasta kommunikaatiota ja tärkeä osa sanatonta viestintää. Sanattomat viestit myös menevät perille parhaiten ja ihmiset uskovat elekieleen silloinkin, kun se on ristiriidassa puheen kanssa.  

Katsekontakti luo pohjan vuorovaikutukselle ja kertoo, että toisen ihmisen tarkkaavuus on kohdistunut itseen. Se liittyy vahvasti tunteisiin ja sen perusteella ihminen tekee havaintoja ja tulkintoja muista ihmisistä.

Katseella voi ilmaista koko tunteiden kirjon rakkaudesta ja arvostuksesta ylenkatseeseen ja välinpitämättömyyteen. Haasteellista on, että ihminen ei aina itse huomaa tai ymmärrä, mitä hänen oma katseensa kertoo ja minkälainen vaikutus sillä on muihin ihmisiin.

Katse voi olla esimerkiksi “tarkkaavainen, utelias, lämmin, rakastunut, myötätuntoinen, surullinen, masentunut, tyhjä, sisäänpäin kääntynyt, vihainen, epäluuloinen, kylmä, pelokas, kauhistunut, ahdistunut tai hämmentynyt”. (Myllärniemi 2018.)

Katsotuksi tuleminen on tärkeää koko elämän ajan

Katsekontaktin tärkeydestä vuorovaikutuksessa kertoo havainto, että jo muutaman päivän ikäiset vastasyntyneet kykenevät erottamaan suoran ja käännetyn katseen ja seuraamaan katseen suuntaa. (Farroni & muut, sit. Dunn & Pajunen 2016.)

Myllärniemen (2018) lainaaman Winnicottin (1971) ajatuksena on, että lapsen kehittyvä minuus tarvitsee jotain, josta se voi heijastua takaisin. Hän käyttää varhaisesta ja vastavuoroisesta katsomistapahtumasta nimeä peilaus ja hoitajan kasvoista ja katseesta nimeä peili.

Lapsen itsetunto rakentuu vanhempien hyväksyvästä ja rakastavasta katseesta. Onnistuessaan lapsen ”peilauskokemukset” sisäistyvät ja muodostuvat hyvän minuuden rakennusaineiksi.

  • Katsekontakti kertoo vuorovaikutussuhteen laadusta ja vaikuttaa ihmisen arvioihin sekä muista, että itsestä.

Toistuvana ja pitkäkestoisena vanhempien kykenemättömyys vastata lapsen vastavuoroisuuden tarpeisiin vaikeuttaa lapsen itsetunnon ja sosiaalisten kykyjen kehittymistä. Lapsesta voi kasvaa hiljainen ja arka ihminen, jonka on kiusallista olla katseiden kohteena. Seurauksena saattaa olla myös häpeää, yksinäisyyttä, sosiaalisen elämän niukkuutta ja pahimmassa tapauksessa masennusta. (Myllärniemi 2018.)

Toisten ihmisten arvostavat katseet ovat tärkeitä myös muistisairaalle vanhukselle. Ne antavat hänelle korjaavia kokemuksia ja auttavat paikkaamaan menneisyyden vaille jäämisiä. Korjaava kokemus syntyy, kun vanhojen huonojen kokemusten tilalle tulee uusia ja parempia kokemuksia.

Täysin puhumaton rouva A. seisoi kokovartalopeilin edessä. Hän keinutteli itseään jalalta toiselle ja hymyili leveästi peilikuvalleen. Hän oli tavannut peilissä henkilön, joka ilahtui hänet nähdessään ja hyväksyi hänet varauksetta.

Lapsena saamatta jäänyttä hyväksyntää voidaan tarjota ihmiselle myös vanhuudessa. Rasinkankaan (2007) lainaama Stern (2004) toteaa, että ”menneisyys vaikuttaa nykyhetkeen ja nykyisyys menneeseen”. Hoitaja voi siis luottaa siihen, että nykyisyyden korjaavat kokemukset voivat johtaa myönteiseen muutokseen myös muistisairaan vanhuksen itsetunnossa.

Sosiaalinen katse

Silmiin katsominen on ihmiselle hyvin luontaista ja kuvastaa pyrkimystä sosiaalisuuteen ja yhteyteen muiden kanssa. Patronen (2016) toteaa, että ”katsekontaktinkin pyrkimyksenä saattaa olla päästä toisen kanssa samalle aaltopituudelle”.  

Dunnin ja Pajusen (2016) lainaamat Itier ja Batty (2009) toteavat, että sosiaalinen vuorovaikutus on ihmisen elämän keskeisimpiä sisältöjä. Silmät tarjoavat suuren määrän vuorovaikutuksen kannalta tärkeää tietoa ja silmien alue on tärkeä mm. henkilöllisyyden ja tunteiden tunnistamisessa. 

Katsekontaktin ottaminen on Patrosen (2016) mukaan voimakas kutsu kommunikaation aloittamiseen ja kertoo, että ”nyt väylä on avoin vuorovaikutukselle”.

  • Katseen välityksellä hoitaja voi luoda vuorovaikutussuhteen vanhukseen, ilmaista omat tunteensa ja saada vanhuksen tuntemaan olonsa rennoksi – tai uhatuksi.

Rehellinen suora katsekontakti voi kertoa luottamuksesta, itsevarmuudesta ja kiinnostuksesta puhekumppania kohtaan. Syrjämäen (2019) mukaan katse on yksi tärkeimmistä signaaleista, joilla ihminen ilmaisee joko sosiaalista hyväksyntää tai ryhmän ulkopuolelle sulkemista.

Silmät ovat luonnollisesti keskeinen asia katsekontaktissa, mutta ihminen näkee toista katsoessaan paljon muutakin. Ilmeitä, eleitä, asentoja ja liikkeitä, joista toinen ei itse ole edes tietoinen.

  • Nähdyksi tuleminen voi olla näkymättömyyteen jo lähes tottuneelle muistisairaalle yllättävän voimakas kokemus ja pieni hetki, jolloin on hyvä olla toisen ihmisen kanssa.

Katseella voi osoittaa eläytymistä ja positiivista asennetta toiseen ihmiseen tai hänen kertomaansa. Sillä voi viestiä myötätuntoa tai yhteyttä ihmisten välillä. Katseella voi myös kannustaa tai osoittaa olevansa samaa mieltä.

Katseella voi säädellä läheisyyttä

Läheisyyden ja nähdyksi tulemisen määrää voidaan säännöstellä katsekontaktin väistämisellä. Vaikka ihmisillä on luontainen tarve tulla nähdyksi, huomion keskipisteeksi joutuminen voi pelottaa.

  • Katseen välttäminen tai kääntäminen sivuun voi johtaa myös kokemukseen ulkopuolelle jättämisestä

Keskustelukumppanin katsominen silmiin liitetään rehellisyyteen ja katsekontaktia välttelevästä saatetaan ajatella, että hänellä on jotain salattavaa. Katsetta välttelevää voidaan pitää arkana, ujona tai epäluotettavana.

Kyvyttömyyden kestää katseita voi aiheuttaa myös kivulias häpeä tai lamaava masennus. Häpeävä pelkää, että katse voi paljastaa mitä hän häpeää ja masentunut pelkää, että hänen psyykkinen kipunsa tulee nähdyksi (Myllärniemi 2018).

Muistisairasta, joka ei halua tulla nähdyksi, on lähestyttävä hienovaraisesti ja annettava hänen itse päättää katsekontaktin ottamisesta. Samalle tasolle asettuminen auttaa luomaan yhteyden.

Hoitaja istui rouva L:n vieressä ja kuunteli kun tämä puhui jo lähes jokeltaen. Erottaessaan puheesta sanan kattila, hoitaja kysyi painokkaasti: ”Ai kattila?”. Rouva L. katsoi hymyillen hoitajaa suoraan silmiin ja vastasi yhtä painokkaasti: ”Nii’in!” Sen jälkeen hän jatkoi tyytyväisenä juttuaan.

Kun ihminen haluaa miettiä jotain keskittyneesti, esimerkiksi tehdessään inventaariota eletystä elämästä, hän ”kääntää katseensa” muistoihin. Siinä tilanteessa toisen ihmisen seura tai katsekontakti ei välttämättä kelpaa, koska se häiritsee keskittymistä. (Vrt. Myllärniemi 2018.)

Vanhainkodin johtaja meni hakemaan ”Iidaa” virkistystilaisuuteen. Iida makasi kyljellään sängyssä ja sanoi, että hän ei nyt ehdi ja perusteluna, että: ”Mun tarttee muistella sisartani”.

Silmät ovat sielun peili

Myllärniemen (2018) mukaan melkein kaikki tunteet ja tunnetilat heijastuvat tavalla tai toisella katseesta ja kasvojen ilmeestä ja sieltä ne ovat myös luettavissa. Myös pysyvämmät luonteenpiirteet ja persoonalliset ominaisuudet jättävät jälkensä niihin.

Toisen ihmisen persoonasta, luonteesta ja mielentilasta tehdään päätelmiä katseen perusteella, usein salamannopeasti ja asiaa tarkemmin ajattelematta. Omaan tulkintaan on myös houkutus uskoa.

Onko sinulle käynyt näin? Nouset bussiin, maksat matkan ja jo ennen kuin istahdat, voisit kuvata kuljettajaa esimerkiksi töykeäksi, ystävälliseksi, leuhkaksi tai mukavaksi.

Entä oletko ajatellut, että viesti, jonka lähetät katseellasi vanhukselle voi olla ”milleistä kiinni”.

Kuvittele tilanne, että vanhus pyytelee häpeissään anteeksi jotain sattunutta vahinkoa. Katso häntä silmiin ja sano mahdollisimman ystävällisesti ja vilpittömästi: ”Ei haittaa.”

Tee se nyt uudestaan: katso kuvitteellista vanhusta silmiin, kohota hieman alaluomiasi ja sano uudestaan ”ei haittaa”. Muuttuiko viestisi?

Vaikutelma voi olla kiinni myös senteistä. Nenää ei voi nostaa kovin korkealle ilman, että katseen kohteelle syntyy mielikuva ylimielisyydestä. Alta kulmain luotu hymytön katse voi puolestaan pelottaa.

Katsekontaktin vaikutuksia

Katsekontaktilla on nykytiedon valossa vaikutuksia ihmiseen monilla eri osa-alueilla. Se kiinnittää tarkkaavuuden katsojaan, lisää halua lähestyä toista ihmistä ja aktivoi aivoissa aluetta, joka valmistaa ihmistä fyysiseen toimintaan. (Dunn & Pajunen 2016.)

  • Askareet ja toimenpiteet muistisairaan vanhuksen kanssa on mahdollisuuksien mukaan aina aloitettava rauhallisella ja lempeällä katsekontaktilla.

Katsekontakti avaa vuorovaikutuksen, aktivoi aivojen mielihyväjärjestelmää ja nostaa fysiologista vireystilaa. Hietasen ja kumppaneiden (2020) mukaan katsekontakti herättää ihmisessä voimakkaita fyysisiä reaktioita, se lisää ihon sähkönjohtavuutta ja saa sydämen sykkeen hetkellisesti hidastumaan.

  • Jo pelkän suoran katseen näkeminen aiheuttaa automaattisen ja positiivisen tunnerektion, “joka saa suupielet vaivihkaa kohoamaan”. (Hietanen & muut 2020.)

Muutokset autonomisen hermoston toiminnassa ja sydämen sykkeessä ovat osoittaneet, että ihminen havahtuu ja valpastuu, kun joku katsoo kohti. (Helminen & muut 2017, sit. Myllärniemi 2018.)

Myllärniemen (2018) lainaamat County ja muut (2016) nimesivät viisi merkittävää vaikutusta suoran katsekontaktin kohteena olevaan henkilöön.

  • Tarkkaavaisuus lisääntyi.

  • Tietoisuus itsestä lisääntyi.

  • Muistaminen tehostui.

  • Suuntautuminen toisiin lisääntyi.

  • Suhtautuminen toisiin muuttui positiivisemmaksi.

Myös Helminen (2017) tutki katsekontaktin vaikutusta vireystilaan ja tarkkaavaisuuteen. Mittaukset osoittivat, että katseella voi vaikuttaa toisen ihmisen vireystilaan ja sitä kautta mm. oppimiseen ja muistiin.

Hoitaja syötti lounasta vain sanan tai pari puhumaan kykenevälle neiti T:lle. Yhtäkkiä vanhuksen kasvot vääristyivät ja hän alkoi itkeä. Hoitaja laski lusikan ja vakavoitui. Itkunsa seasta neiti T. sai sanottua: ”Ja sitten ne tulivat kertomaan.” Itkun laannuttua hoitaja syötti lounaan loppuun ja päästi neiti T:n jatkamaan lakkaamatonta vaellustaan osastolla.

Noin tunti tapahtuneen jälkeen hoitaja ja neiti T. kohtasivat käytävällä. Neiti T. osoitti hoitajaa sormella ja sanoi vieressään kulkevalle vanhukselle: ”Hän välittää!”

Kun hoitaja pysähtyi surullisena ja sanattomana katsomaan vanhuksen surua, tapahtui ihmeitä. Hyvin vakavasti muistisairas vanhus tunnisti hoitajan vielä tunnin kuluttua, muisti tapahtuneen ja osoitti kiitollisuutensa kehumalla tätä potilastoverilleen.

Muistisairasta vanhusta hoitavan henkilön on hyvä pitää mielessään, että vanhuksen paluu menneeseen kestää vain lyhyen aikaa. Hoitaja voi rauhassa luopua hetkeksi omasta ”syöttämistehtävästään” ja keskittyä vanhuksen ”läpielämistehtävään”.

Katso taitavasti

Tilanteeseen sopivan katsekontaktin ylläpitäminen on kohteliasta ja osoittaa, että kuuntelet aktiivisesti. Se vahvistaa luottamusta, osoittaa avoimuutta ja vilpittömyyttä ja rohkaisee vanhusta jatkamaan puhumista.

Pitkä tiukka katsekontakti voi tuntua epämiellyttävältä tai röyhkeältä. Tuijottamista pidetään tungettelevana ja liian intensiivisen ja mahdollisesti jopa epämukavalta tuntuvan katsekontaktin välttämiseksi katsetta on hyvä rauhallisesti ”kierrättää”.

  • Katso ensin vanhuksen toista silmää ja käännä sitten hitaasti katseesi toiseen silmään. Voit välillä katsoa myös hänen suutaan. Älä tuijota, vilkuile tai käännä katsettasi pois hänen kasvoistaan.

Tällainen kierrätys yhdistettynä nyökyttelyyn ja satunnaisiin myötäileviin sanoihin kannustaa vanhusta puhumaan ja osoittaa, että olet kiinnostunut siitä, mitä hän sanoo. Se vapauttaa oksitosiinia, hyvän olon hormonia ja vahvistaa empatiaa, rauhoittaa ja luo siteen teidän välillenne. 

  • Myös lyhyt intensiivinen, arvostava ja lämmin katsekontakti kannattaa. Sekin voi vapauttaa oksitosiinia ja rakentaa läheisyyttä.

Kun katsot muistisairasta vanhusta, käännä kasvosi suoraan häntä kohti. Silmäkulmasta luotu katse saattaa tuntua niin katseen kohteen kuin sivustaseuraajankin mielestä epämiellyttävältä.

Herra P. istui aina yksin, ryhdikkäästi selkä suorana ja puhui vain kysyttäessä. Toisinaan hänet saattoi yllättää katselemasta ympärilleen, vain silmäkulmastaan ja päätään kääntämättä.

Pelkkä suora ja ilmeetön katsekontakti alkaa yllättävän nopeasti tuntua epämukavalta. Caputon (2015) mukaan tietyssä valaistuksessa tiiviillä katsekontaktilla voi olla jopa pelottavia vaikutuksia. Koehenkilöt kertoivat, että he olivat ”irronneet reaalitodellisuudesta”. He olivat esimerkiksi kuulleet äänet joko tavallista hiljaisempina tai lujempina ja 90 prosenttia heistä kertoi, että vastapäätä istuvan ihmisen kasvonpiirteet olivat alkaneet vääristyä.

  • Varo liian pitkää suoraa ja mykkää katsekontaktia muistisairaan vanhuksen kanssa, erityisesti yöllä ja hämärässä valossa!

Pidä huoli myös, että puhuessasi muistisairaan vanhuksen kanssa keskität huomiosi ja katseesi vain häneen.

  • Älä luo “merkitseviä katseita” työtovereihisi, muihin vanhuksiin tai hoidettavan omaisiin. Muistisairas vanhus huomaa sen kyllä ja pahoittaa siitä mielensä.

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.

Lisätietoa mm.              

Caputo, G. B. (2015). Dissociation and hallucinations in dyads engaged through interpersonal gazing. Psychiatry Res. 2015 Aug 30;228(3):659–63.

Dunn, R. & Pajunen, S. (2016). Katsekontaktin ja käännetyn katseen aiheuttamat tunnereaktiot. Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Psykologian pro gradu -tutkielma.

Hietanen, J. O., Peltola M. J., & Hietanen, J. K. (2020). Psychophysiological responses to eye contact in a live interaction and in video call. Psychophysiology 2020; 57:e13587.

Myllärniemi, J. (20.11.2018). Silmät sielun peilinä – Katsekontaktin merkityksestä. Psykoanalyyttinen Forun 2018. https://bit.ly/43FjHmw

Patronen, S. (10.6.2016). Rakkaus voi alkaa pitkästä katseesta. Katsekontakti nostaa vireystilaa ja tuottaa mielihyvää. Ihminen kaipaa silmiin katsomista jo vauvana. https://bit.ly/3Sphk2b

Rasinkangas, A. (2007). Tämänhetkisyydet (present moments) Daniel Sternin nä kökulmana psykoterapiaprosessissa. Psykoterapia 26(3), 159–175.

Syrjämäki, A. (2019). Social Exclusion and Responses to Eye Gaze. Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Psykologian ja logopedian tohtoriohjelma, väitöskirja.

Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä:

Seuraava
Seuraava

OIVALLUSTA ILMAN SANOJA