OLE MUISTISAIRAALLE MAHDOLLISTAJA
Mahdollistaminen on toimintaa tai teko, joka tekee jonkin asian mahdolliseksi toiselle ihmiselle tai luo edellytykset sen tapahtumiselle. Mahdollistaja on vanhukselle tuki ja turva tilanteissa, joissa tämän omat voimat tai osaaminen eivät enää riitä.
Ihminen tarvitsee elämänkaarensa eri vaiheissa muita ihmisiä, jotka mahdollistavat hänelle hyvän fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen elämän. Sellaisia on lähes kaikilla: opettajat, työtoverit, esihenkilöt, naapurit, ystävät…
Mihin mahdollistajat katoavat, kun vanhus sairastuu muistisairauteen?
Mikä mahdollistaja on?
Positiivisessa merkityksessä mahdollistaja tarkoittaa henkilöä, jonka avulla esimerkiksi muistisairas vanhus ja hänen omaisensa voivat saada elämäänsä uusia mahdollisuuksia, valinnanvaraa ja hallintaa.
Aivan yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole. Vihiniemi (2021) huomauttaa, että mahdollistajalla on oltava riittävä itsetuntemus ja kyky reflektoida toimintaansa, jotta mahdollistamisen tulos olisi toivottu. Mahdollistaja voi käyttää tilannetta ja asemaansa väärin tai tahtomattaan lisätä pahoinvointia muistisairaan elämässä.
Mahdollistajan on nähtävä rehellisesti oman toimintatapansa ja vuorovaikutustyylinsä vaikutukset.
Negatiivisessa merkityksessä ja pahimmillaan mahdollistaja on ongelmasta kärsivän ihmisen läheinen, jonka toiminta mahdollistaa ongelman jatkumisen. Vakavimmissa tapauksissa on kyse riippuvuudesta, kuten alkoholismista.
Miksi ja mihin muistisairas tarvitsee mahdollistajan?
Aikuisuuden loppupuolella voimat saattavat hiipua ja sairauksien todennäköisyys kasvaa. Muistisairaus on eräs suurimmista mahdollistajan tarpeen kasvattajista.
Mahdollistaminen merkitsee muistisairaalle vanhukselle tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja tilaisuutta elää omaa ainutkertaista elämäänsä. Omalla tavallaan, mahdollisimman itsenäisesti ja sairauden tuomista rajoitteista huolimatta.
Muistisairas vanhus elää hetkessä ja hänen aikaperspektiivinsä on kovin lyhyt. Vanhuksen tuentarve voi syntyä aivan odottamatta, eikä hänelle silloin riitä, että ”joku muu auttaa sitten iltavuorossa tai huomenna”.
Vanhus, joka pelkäsi nukkumaanmenoa pyysi, että hoitaja veisi hänet sänkyyn. ”Joo, kohta”, vastasi hoitaja ja jatkoi käsillä olevan tehtäväänsä viimeistelyä. Vanhus lähti huoneeseensa, mutta palasi saman tien takaisin ja ärähti hoitajalle: ”Sinä lupasit tulla kohta!” Hoitaja sai oppitunnin myös sanojen eri merkityksistä.
Mahdollistaminen asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti edellyttää hoitajalta ymmärrystä, halua auttaa ja jatkuvaa valmiudessa oloa. Kotioloissa kokoaikaisesti tai hoitopaikassa koko työvuoron ajan.
Muistisairas vanhus tarvitsee mahdollistamista ennen kaikkea voidakseen tehdä vanhuuden tärkeimmän kehitystehtävän, inventaarion elämästään läpielämällä sen tärkeitä tapahtumia. Siihen hän tarvitsee mahdollistajan ja vahvistusta, eli validointia. Ilman sitä tai yksin tehtynä inventaario jää puolitiehen.
Muuten hillitty herra E. alkoi eräänä päivänä huutaa apua. Hoitajien kiirehdittyä paikalle, hän osoitti eri kohtia kehossaan ja valitti, että tuohon ja tuohon osui. Herra E oli ollut sodassa ja hänen osoittamissaan kohdissa oli haavoittumisesta jääneitä arpia.
Muistisairaiden hoito on kokonaisvaltaista ja vanhus tarvitsee mahdollistamista lukuisiin muihinkin asioihin. On mahdollistettava esimerkiksi vanhuksen turvallisuus, osallisuus, läheisyys, kuulumisen kokemus ja lohdutus. Muistisairaan hoitopaikassa on mahdollistettava myös omaisten tiedonsaanti ja tuki.
Mahdollistamisen avulla voidaan edistää vanhuksen asemaa, ihmisoikeuksia, osallistumista ja itsenäistä elämää.
Muistisairaan vanhuksen hyvän elämän mahdollistamisessa tärkeä perusasia on, että muistisairasta ja hänen omaisiaan pidetään vanhuksen elämän parhaina asiantuntijoina. Heidän vaikutusmahdollisuuksiaan on kaikin tavoin pyrittävä lisäämään. (EGL 2011.)
Tranvåg ja muut (2013) tutkivat ihmisarvoa säilyttävään muistisairaiden hoitoon liittyviä käsityksiä ja käytäntöjä. Tulokset osoittivat arvokkuuden olevan elintärkeä osatekijä hyvän elämänlaadun säilyttämisen kannalta. Tärkeiksi nousivat myös vanhuksen autonomian ja koskemattomuuden puolustaminen sekä tasapaino itsemääräämisoikeuden ja muistisairaan puolesta päättämisen välillä.
Hobson (2019) korostaa emotionaalisien tarpeiden keskeistä asemaa vanhusten hoidossa. Hän lainaa Kitwoodia (1997), joka vaatii ihmisarvon pitämistä keskeisellä sijalla organisaation toimintafilosofiassa.
Tunne psykologisesta turvallisuudesta on erittäin tärkeä. Muistisairas vanhus aistii herkästi, miten hänen tarvitsevuuteensa, haavoittuvuuteensa, avoimuuteensa ja epäonnistumisiinsa suhtaudutaan.
Kun vanhus kokee olevansa turvassa, hän uskaltaa kääntyä hoitajan puoleen saadakseen inventaarionsa tehdyksi.
Hobsonin (2019) mukaan olennaista muistisairaan terveyden ja hyvinvoinnin vaalimisessa ovat myös muistisairaan hoitoympäristö, positiivinen vuorovaikutus, mielekäs toiminta ja vanhuksen persoonallisuuden huomioon ottaminen. Hoidon painopisteen tulee olla ”henkilön kykyjen maksimointi, niiden mahdollistaminen ja henkilökeskeisen hoidon edistäminen”.
Tärkeintä on, että hoitava henkilö ymmärtää mahdollistamisen välttämättömyyden ja huomaa tilaisuudet siihen.
Mahdollistaminen jää helposti huomioimatta ja huomaamatta, koska se sulautuu päivittäiseen tekemiseen – mahdollistamisen lopettamisen seuraukset huomataan nopeasti. (Ahola 2024.)
Kuka voi toimia mahdollistajana?
Mahdollistajina voivat toimia esimerkiksi perhe, ystävät ja yhteisö. Jokainen voi olla mahdollistaja, eikä teon tarvitse olla ihmeellinen auttaakseen vanhusta. Toisinaan riittää jo se, että on läsnä ja mahdollistaa pienen muutoksen parempaan suuntaan.
Kotioloissa muistisairaan mahdollistajia ovat omaishoitaja, kotihoidon työntekijä ja läheiset. Muistisairaiden hoitopaikassa pääasiallinen vastuu siirtyy hoitohenkilökunnalle.
Hyvän elämän mahdollistaminen erottaa vanhusten hoitopaikan vanhusten säilytyspaikasta. Kummassa sinä mieluummin harjoitat ammattiasi ja käytät osaamistasi?
Sekin kannattaa muistaa, että onnellisuus tulee myötätuntoisten tekojen sivutuotteena. Kun ihminen auttaa toista, hän kokee olevansa merkityksellinen. (Pessi & muut 2017.)
Muistisairasta hoitavan henkilön on osattava asettaa työnsä tavoitteet kohtuullisiksi. Hyvä hoitotulos on, jos vanhuksen terveys ja elämänlaatu kohenevat, samoin se, jos ne pysyvät ennallaan. Hyvänä hoitotuloksena on osattava pitää myös sitä, että vanhuksen terveys ja elämänlaatu heikkenevät hitaammin kuin ne muutoin heikkenisivät.
Hoitaville henkilöille on mahdollistettava mahdollistaminen
Työelämässä toimitaan sekä mahdollistajana että mahdollistettavana. Ahola (2024.) toteaa, että työyhteisölle mahdollistettu luovuus mahdollistaa myös paremmat tulokset. Se luo luottamusta, joka puolestaan kannustaa tekemään työtä omilla vahvuuksilla.
Aguilar ja muut (2022) Ohjeistavat organisaatioita huolehtimaan siitä, että henkilöstön koulutuksissa otetaan huomioon aikuisoppimisen periaatteet, kytketään oppiminen käytännön työhön niin, että se vastaa oppijoiden tarpeisiin ja otetaan heidän palautteensa aidosti huomioon.
Mahdollistamisen periaatteet soveltuvat myös tiimityöhön ja kollegoiden keskinäiseen vuorovaikutukseen. Työn tekeminen muuttuu aidosti yhteistyöksi, kun jokainen ottaa huomioon toistensa tavoitteet sekä tarpeet ja toimii toistensa tukena. Mahdollistaminen voidaankin nähdä tekoina kohti työlle asetettuja tavoitteita. (Ahola 2024.)
Hoitajien mahdollistaminen on kouluttamista, tukea esimerkiksi työnohjauksen keinoin sekä vapautta toimia.
Henkilöstön onnistuneesta mahdollistamisesta seuraa Shawn ja muiden (2022) mukaan mm. itse- ja yhdessäohjautuvuutta sekä käytännön hoitotyön kehittämistä itsenäisesti ja työryhmänä. Se edistää vastuun ottamista oppimisesta, kasvusta ja kehittymisestä yksilönä, työryhmänä ja koko organisaation tasolla. Mahdollistamisesta seuraa myös hoitajien omanarvontunteen ja itsetunnon vahvistumista sekä suhtautumista positiivisesti uusiin mahdollisuuksiin, muutoksiin ja hyvien käytäntöjen jakamiseen.
Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.
Lisätietoa mm.
Aguilar, E. & Cohen. L. (2022). The PD Book: 7 Habits that Transform Professional Development. US, San Francisco: Jossey-Bass.
Ahola, P. (6.11.2014). Mahdollistajan merkitys menestyksessä. https://bit.ly/4l5qcXP
EGL (2011) How Enabling Good Lives started – the August 2011 report. https://bit.ly/42jtKyb
Hobson, P. (2019). Enabling people with dementia: understanding and implementing person-centred care. Swizerland, Cham: Springer Nature Switzerland. https://doi.org/10.1007/978-3-030-20479-2
Pessi, A. B., Martela, F. & Paakkanen, M. (2017) (toim.), Myötätunnon mullistava voima. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Shaw, T., Dewing, J., Young, R. et al. (2022). Chapter 8: Enabling Practice development: delving into the concept of facilitation from a practitioner perspective. Teoksessa Aguilar, E. & Cohen. L. (2022). The PD Book: 7 Habits that Transform Professional Development. US, San Francisco: Jossey-Bass.
Tranvåg, O., Petersen, K. A. & Nåden, D. (2013). Dignity-preserving dementia care: A metasynthesis. Nursing Ethics. 2013;20(8):861–880.
Vihiniemi, M. (12.1.2021). Oletko mahdollistaja. https://detok.fi/oletko-mahdollistaja/
Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä:
