Muistisairaan vanhuksen kyvyttömyyttä ilmaista tunteita sanallisesti tai kasvojen ilmeillä ei saa pitää tunteettomuuden merkkinä. Myös muistisairauden vaikutus loogiseen päättelykykyyn voi olla huomattavasti heikompi tai valikoivampi kuin uskomme.

Kokemukset vaikuttavat siihen, miten ihminen suhtautuu itseensä ja toisiin. Usein vielä aikuisenakin ihminen määrittelee itsensä sen kautta, kuinka hän on tullut – tai ei ole tullut – nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi.

Läpielämisessä yhdistyvät ajattelu, tunne, toiminta ja käyttäytyminen. Koska muistisairaus vaurioittaa kognitiivisia toimintoja ja johtopäätösten tekeminen vaikeutuu, vanhus ottaa avuksi eläytymisen asiaan.

Kun muistisairas aloittaa keskustelun, hän ei tee sitä sattumanvaraisesti. Aloitteeseen kannattaakin suhtautua kaikella vakavuudella ja tarttua tilaisuuteen kuulla häntä.

Kaikki ihmiset kohtaavat elämässään vaikeita asioita, Jopa niin vaikeita, että ne on vain unohdettava, jotta jaksaa jatkaa. Ikääntymisen myötä ne kuitenkin pyrkivät nousemaan päivänvaloon ja vaativat tulla kohdatuiksi.

Elämä voi olla turhauttavaa tai pelottavaa ja muistihäiriö tuo siihen vielä oman lisänsä. Vanhus elää mukavissa muistoissaan torjuakseen nykyisyyden ikävyyttä tai stressiä. On hyvin inhimillistä ja jopa tavallista lohduttautua hyvillä muistoilla.

Ajan tasalla pysyminen ei ole muistisairaan vanhuksen hyvinvoinnin mitta. Tärkeämpää on, että hän saa käsiteltyä vaivaamaan jääneitä menneisyyden tapahtumia.

On lohdullista tietää, että yli 90 % ihmisten viestinnästä on sanatonta, ja meillä on edelleen yhteinen kieli käytössämme myös puhekykynsä menettäneen muistisairaan vanhuksen kanssa.

Kerron tässä blogissani aitoja esimerkkejä muistisairaiden elämästä ja selitän tapahtumien taustoja. Eväät siihen olen hankkinut vuosikymmenten vanhustyökokemuksella ja monipuolisilla opinnoilla.