NAURA MUISTISAIRAAN VANHUKSEN KANSSA

Nauru on keskeinen osa vuorovaikutusta ja ihmisyyttä. Se on yksi voimakkaimmista yhteisöllisyyden kokemuksista. Kun hoitava henkilö ymmärtää naurun psykologiaa, hän voi vahvistaa sidettään muistisairaan vanhuksen kanssa ja edistää tämän fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia.

Huumori‍ ‍

Huumori tarkoittaa kaikkea, mikä saa ihmisen huvittumaan ja nauramaan. Nauru yhdistää ihmisiä ja se on signaali, joka lähetetään muille. (Provine 2000.) Hauskuus tekee ihmisestä viehättävämmän ja hauskoja ihmisiä pidetään myös sosiaalisempina ja älykkäämpinä.

Huumoria ja huumorintajua on monenlaista. Hyvä huumorinkäyttö vaatii tunneälyä, tilannetajua ja hyvää tahtoa. Pahimmillaan huumori loukkaa, erottaa ja aiheuttaa konflikteja. Parhaimmillaan se on merkki yhteisestä tavasta ajatella ja jopa läheisyydestä.

• Huumorin psykologinen vaikutus riippuu tilanteesta. Sama sanonta, teko tai tapahtuma voi olla toisessa tilanteessa hauska ja toisessa sopimaton.

Muistisairaiden hoitotyössä tavallisin ja helpoimmin hyödynnettävissä oleva huumorin muoto on tilannekomiikka. Myös sananlaskut ja arvoitukset, joita ikäihmiset ovat elämänsä varrella kuulleet, ovat hyvä tapa keventää ei niin mukavia tilanteita.

Pestessään ujostelevaa vanhusta, hoitaja lauloi Vaka vanha Väinämöisen sävelellä ”vesi vanhin voitehista, vesi vanhin voitehista, vesi…” Se sai vanhuksen nauramaan ja sanomaan, että hoitaja laulaa väärin.

Huumori voi toimia tehokkaana selviytymiskeinona elämän vaikeissa tilanteissa. Se tarjoaa hengähdystauon ja uusia näkökulmia.

Mitä nauru on?‍ ‍

Nauru on geenien ohjelmoima vaistonvarainen tapa käyttäytyä. Se on sosiaalinen ilmaisu, joka liittyy emotionaaliseen peilaamiseen ja kykyyn virittäytyä toisen tunteisiin.

• Nauru sitoo ihmisiä yhteen ja on toisinaan jopa tärkeä selviytymiskeino.

Monet erilaiset psykologiset tekijät voivat laukaista naurun. Jos ihminen nauraa toisen mukana, hän osoittaa empatiaa ja halua olla yhteydessä tämän kanssa. Ihmiset, jotka peilaavat toistensa naurua, ratkaisevat konfliktit nopeammin, tulevat paremmin toimeen ja selviävät paremmin stressistä.  

Ihmiset yhdistävät naurun ensi sijassa mielihyvänsävyisiin tilanteisiin ja tunteisiin. Nauru voi olla myös täysin ilotonta ja jopa tuskallista, esimerkiksi kun joutuu vasten tahtoaan kutitetuksi, tai naurun kohteeksi. (Alho 1995.)

Klassiset naurun teoriat

Vanhin tunnettu nauruteoria on ylemmyysteoria, Sen mukaan nauru on osoitus naurajan ylemmyydentunteista ja pohjimmiltaan pahansuopa pilkan tai alistamisen väline. Teoria pitää naurua pikemminkin emootioihin kuin käyttäytymiseen liittyvänä. (Morreall 1983, sit. Sandbacka & Torvinen 2014.)

Korhosen (2001) mukaan edes länsimainen kulttuuri sivistyksineen ei ole onnistunut kitkemään tätä huumorin lajia ihmisten mielistä. Ylemmyysteorian mukainen nauru on kuitenkin mahdollista vain tilanteessa, jossa hierarkkinen asetelma ei herätä sääliä, sillä sääli tuhoaa naurun.

• Usein vahingonilo on paras ilo, vielä nykyäänkin.

Yhteensopimattomuusteorian mukaan nauru on intellektuaalinen reaktio, jonka herättää jonkin odottamattoman, epäloogisen tai sopimattoman havaitseminen (Korhonen 2001).  Naurua kirvoittavat tilanteet, joissa totutut kaavat eivät päde vaan jotain yllättävää tapahtuu. Teoria kattaa melko hyvin erilaiset koomiset naurut. (Morreall 1983, sit. Sandbacka & Torvinen 2014.)

• Odotusten ja lopputuloksen yllätyksellisyys tai ristiriita voi purkautua nauruna. Ihminen nauraa myös ymmärtäessään vitsin ydinsanoman.

Kolmas tunnettu nauruteoria on huojennusteoria. Siinä nauru nähdään jonkinlaisena fysiologisena hermostuneisuuden purkukeinona. Nauru voi olla seurausta myös siitä, että jokin uhka poistuu. (Glenn 2003, sit. Sandbacka & Torvinen 2014.)

• Ilo ja nauru voivat syntyä, kun ”kivi putoaa sydämeltä” tai ihminen voi todeta: ”Loppu hyvin, kaikki hyvin.”

Ylemmyysteoria on lähinnä emootiokeskeinen, yhteensopimattomuusteoria kognitiivinen ja huojennusteoria biologinen. Koska lähestymistavat eroavat toisistaan huomattavasti, teorioita ei voida suoranaisesti pitää kilpailevina. (Morreall 1983, sit. Sandbacka & Torvinen 2014.)

Perinteiset naurua selittävät teoreettiset mallit eivät Korhosen (2001) mukaan ole täysin oikeassa eivätkä väärässä, ne eivät kumoa toisiaan eivätkä selitä kaikkea naurusta. Hän painottaa, että nauru on lähes universaaleista piirteistään huolimatta erittäin kulttuurisidonnaista ja aikaspesifiä.

Sekä hymy että nauru ovat monipuolisia vuorovaikutuksellisia välineitä, joiden merkitykset ovat vahvasti kontekstisidonnaisia. Hymyille tai nauruille ei siis voida löytää vuorovaikutustilanteesta toiseen toistuvia, pysyviä merkityksiä. (Haakana 2002, sit. Sandbacka & Torvinen 2014.)

Nauruun voi törmätä yllättävissä tilanteissa. Kun olin 1990-luvun alussa tutustumassa kriisikeskus Etappiin Salossa, erään suljetun oven takaa purkautui käytävälle joukko nauravia ihmisiä. He olivat päättäneet istuntonsa ja poistuivat talosta. Kun kysyin, keitä he olivat, minulle kerrottiin, että se oli sururyhmä.     

Erilaisia nauruja‍ ‍

Nauru ei rajoitu vain ilon välittämiseen ja sen voivat laukaista myös hämmennys tai muu sosiaalinen epämukavuus.

Mannilan ja Miettisen (2025) lainaama JongEun (2016) jaottelee naurun lääketieteellisestä ja terapeuttisesta näkökulmasta viiteen pääluokkaan: spontaani, simuloitu, stimuloitu, indusoitu ja patologinen nauru.

Huvittunut nauru on aitoa ja vapauttavaa, ääni on rento, kehonkieli avoin ja iloinen (Alho 1995). Spontaani nauru laukeaa ulkoisista ärsykkeistä tai positiivisista tunteista ilman, että henkilö itse päättää nauraa.

Rouva L. juuttui usein paikalleen. Hänen miehellään olikin tapana hakea rouvansa tanssiin. Valssin askelin siirtyminen paikasta toiseen sujui ja oli rouvalle mieleen, usein jopa niin, että häntä nauratti.   

Hermostunut nauru on pakotettua ja se toimii ”pakoventtiilinä jännitykselle samalla kun yrittää peittää epämukavuutta”. Keho on jännittynyt, katse välttelevä ja nauru tuntuu ”väärältä". (Alho 1995.) Simuloidun, jäljittelevän tai keinotekoisen naurun ihminen aloittaa harkitusti.

Rouva F. oli edustusrouvana tottunut kestitsemään ja viihdyttämään vieraita. Hän toimi päiväsalin kahvipöydässä kuten aikoinaan kotona, jutusteli ja naurahteli sivistyneesti ”vierailleen”.

Stimuloitu eli aktivoitu nauru syntyy ulkoisten stimulusten, esimerkiksi kutittamisen tai ilveilyn seurauksena. Ihminen voi myös itse hakea aihetta nauruun paetakseen tilanteen tai olosuhteiden luomaa pitkästymistä, stressiä, jännitystä tai ristiriitaa.

Yksin viihtyvä, varautunut ja korostetun hillitty herra J. nauroi raikuvasti katsellessaan televisiosta Pekan ja Pätkän toilailuja.

Indusoidulla naurulla tarkoitetaan naurua, joka johtuu tiettyjen aineiden, kuten alkoholin, kofeiinin tai huumeiden käytöstä.

Rouva P:n vierailijat toivat hänelle tulijaisiksi laadukkaita konjakkeja, ja ne olivat kerran tehneet rouvasta aivan liian hilpeän. Juomiin rouvalla oli ilman muuta oikeus, mutta mainitun sattumuksen jälkeen vain henkilökunnan tarjoilemina hömpsyinä iltasella tai kahvin kera.

Patologinen nauru voi johtua neurologisista sairauksista tai psykiatrisista häiriöistä. Tällainen nauru ei liity emotionaalisiin muutoksiin, sitä ei voida hallita tahdolla ja se voi esiintyä yhdessä patologisen itkun kanssa.

Herra H:n hoito vanhainkodissa ei alkanut suotuisissa merkeissä. Hän jutteli hoitajalle nauraen ja hoitaja vastasi kohteliaana myös naurua äänessään. Siitä omainen suuttui ja sanoi, että nauru johtuu vanhuksen sairaudesta, eikä sitä saa matkia.

Ihmisen on Provinen (2000) mukaan haastavaa hallita nauruaan. On vaikea nauraa käskystä, mutta nauru karkaa helposti ja on tarttuvaa. Nauru onkin useimmiten spontaania ja suhteellisen sensuroimatonta.  

Sanan sisälle sijoitettu nauru kertoo, että puhuja valitsee käyttämänsä sanan tietoisesti ja ymmärtää käytetyn sanan mahdollisen hämmentävyyden. (Potter ja Hepburn 2010, sit. Sandbacka & Torvinen 2014.)

Vanha herra voivotteli mieskuntonsa menetystä ja naurahti, että ”hiioppi” ei enää toimi. Hoitaja käytti sujuvasti ja aivan neutraalisti vanhuksen sanaa jatkaessaan keskustelua hänen kanssaan.

Itku ja nauru ovat lähellä toisiaan‍ ‍

Sanonta ”itku pitkästä ilosta” on periteisesti varoittanut, että ilonpidon jälkeen seuraa arki ja ikäviä asioita. Sillä on myös pyritty hillitsemään tyhjännaurajia, erityisesti lapsia, jotka olivat sodanjälkeisessä Suomessa monelle aikuiselle kestämätön asia.

• Nauru ja itku kulkevat käsi kädessä. Nauru muuttuu helposti itkuksi ja itku nauruksi.

Ei pidä pelästyä, jos vanhuksen nauru muuttuu itkuksi. Se on osoitus siitä, että hän tuntee olonsa turvalliseksi puhekumppaninsa seurassa ja yhdessä nauraminen on rohkaissut kohtaamaan jonkin menneisyyden ikävän asian.

Itkun muuttuminen nauruksi kertoo helpotuksesta ja siitä, että vanhus on saanut jotain tärkeä käsitellyksi, edes osittain.

Nauraminen on terveellistä

Vanhan sanonnan mukaan nauru pidentää ikää. Monien lääketieteellisten tutkimusten mukaan sanonta pitää paikkansa ja nauraminen todella saa ihmisen elämään terveempänä ja pidempään.

• Nauru torjuu tehokkaasti monen sairauden ja oireen takana piilevää stressiä. Se yhdistää ihmisiä ja sosiaalinen tuki parantaa fyysistä ja psyykkistä terveyttä.

Naurun fyysisiä terveysvaikutuksia mittaavissa tutkimuksissa koehenkilöt houkuteltiin nauramaan mm. television komediasarjojen tai nauruterapian avulla. Tulokset olivat kiistattomia. Esimerkiksi komedialle altistetulla ryhmällä valtimoiden laajentumiskyky parani ja heiltä voitiin mitata peräti 10 prosentin parannus siinä, kuinka paljon happea sydän pystyi pumppaamaan kehoon. 

Nauraessa hengitys tehostuu, sydämen syke kiihtyy, veren virtaus lihaksiin lisääntyy ja mielihyvähormoni endorfiinin tuotanto kiihtyy. Endorfiinit ovatkin osasyy siihen, miksi nauru on niin tarttuvaa.

• Nauru lievittää sydän- ja verisuonioireita ja vahvistaa immuunijärjestelmää. Se madaltaa kehon tulehdustilaa sekä sydänkohtauksen ja aivohalvauksen riskiä.

Hayashin ja kollegojen (2016) mukaan päivittäinen nauraminen liittyy sydän- ja verisuonisairauksien alhaisempaan esiintyvyyteen. Myös useat muut tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti sydänsairauksista kärsivät hyötyvät naurusta. Nauruterapiaa jopa suositellaan hoidoksi hoitopaikoissa, joiden asukkailla on keskimääräistä suurempi sydänsairauksien riski.  

Sugawaran ja muiden (2010) tutkimuksessa todettiin, että koomisten elokuvien katselusta seurannut iloinen nauru vaikutti edullisesti verenkierron toimintaan jopa 24 tunnin ajan.

• Muistisairaiden vanhusten hoidossa merkitystä on myös sillä, että nauru saa lihakset liikkeelle, lievittää kipua ja parantaa unen laatua.

Kivunsietokyky oli korkeampi niillä koehenkilöillä, jotka katsoivat hauskoja videoita. Tutkijat onnistuivat myös selvittämään, että muutos tapahtui nimenomaan naurun ansiosta eikä siksi, että ihminen on paremmalla tuulella. Nauru on ehdottomasti yksi parhaista kipulääkkeistä. (American Physiological Society 2008.)  

Mannilan ja Miettisen (2025) lainaamaien Kondon ja muiden (2021) mukaan ikääntyneiden toimintakyvyn heikkenemisen riskiä voidaan alentaa nauruinterventioilla. Heidän mielestään onkin perusteltua, että tietoa nauramisen tärkeydestä levitetään tulevaisuudessa entistä tehokkaammin.

Nauraminen edistää myös mielenterveyttä

Nauru on muistisairaalle vanhukselle tehokas keino purkaa tunteita ja kasvattaa resilenssiä, eli psyykkistä joustavuutta ja kykyä selviytyä vastoinkäymisistä, joita sairastuminen ja asuminen hoitopaikassa usein aiheuttavat.  

• Ääneen nauraminen lisää voimakasta hyvinvoinnin ja rauhan tunnetta aiheuttavien serotoniinin ja endorfiinin erittymistä.

Hayashin ja muiden (2016) lainaama Kim ja muut (2003) raportoivat, että heidän tutkimuksessaan nauruterapiaa saaneen koeryhmän masennuksen, ahdistuksen ja koetun stressin vakavuus väheni merkittävästi kontrolliryhmään verrattuna.

• Naurussa on aina mukana sekä pinnallinen että syvempi taso, eikä ihminen aina edes tiedä miksi nauraa.

Joskus naurun taakse piilotetaan tunteita tai ajatuksia, toisinaan se kumpuaa hämmennyksestä tai aiheutuu epämiellyttävästä tilanteesta. Naurun kautta voidaan purkaa esimerkiksi ärtymystä, vihaa, pelkoa tai turhautumista.

Naurun kyky lisätä kognitiivista joustavuutta, eli kykyä nähdä asiat uusista, yllättävistä näkökulmista on erityisen tärkeä muistisairaalle ikäihmiselle, joka tekee inventaariota elämästään ja tarvitsee korjaavia kokemuksia.

Nauru hoitotoimenpiteenä

Bainsin ja kollegoiden (2014) mukaan komediavideoita katselleiden koehenkilöiden nauru vaikutti aivoihin positiivisesti ja aktivoi ne tuottamaan korkeita määriä gamma-aaltoja. Berk ja muut (2016) totesivat, että gamma-aallot ovat ainoita aivoaaltoja, joita ilmenee kaikissa aivojen osissa ja nauraminen aiheuttaa siten kokonaisvaltaisen reaktion kaikkialla aivoissa.

Molemmissa tutkimuksissa naurun hyödyt rinnastettiin meditaation hyötyihin: muistin toiminnan ja mieleenpalauttamiskyvyn paranemiseen sekä stressin vaikutusten vähenemiseen.

Turun PET-keskuksen, Oxfordin yliopiston ja Aalto-opiston yhteistyönä tehdyissä tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia ja vahvistettu nauramisen vaikutukset aivoihin (Manninen & muut 2017).   

Bainsin ja muiden (2014) tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että huumorilla voi olla kliinisiä hyötyjä ja kuntouttavia vaikutuksia, ja sitä voidaan käyttää ohjelmissa, joilla tuetaan ikääntyneiden kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Berk ja muut (2016) kirjoittivat, että nauraminen valmentaa ihmistä ajattelemaan selkeämmin ja toimimaan tehokkaammin tilanteessa, jossa hänen on kohdattava ja järjesteltävä uudelleen ajatuksiaan ja kokemuksiaan.

• Muistisairaan vanhuksen hoitajalle ajatus on todella kiehtova. Naurun avulla hoitava henkilö voi tukea vanhuksen läpielämisprosessia ja inventaarion tekoa elämästään.

Ota vanhus mukaan ja naurakaa yhdessä‍ ‍

Nauru on evoluution myötä kehittynyt sosiaaliseksi signaaliksi, joka vahvistaa yhteisöllisyyttä. Se tarttuu ja ryhmässä tai yhdessä nauraminen on huomattavasti tehokkaampaa kuin yksin nauraminen.

Yhdessä nauraen kasvatetaan hyväntuulisuutta, tunnetaan empatiaa, synnytetään luottamusta, otetaan kaikki mukaan ja tuetaan jokaista läsnäolijaa. Parit makeat naurut viikossa voivat saada hoidettavissa ja yhteisön ilmapiirissä ihmeitä aikaan.

• Kaikkia eivät naurata samat asiat, mutta useimpia huvittaa tilannekomiikka.

Arkeen sisältyy aina erilaisia humoristisia tapahtumia, joista kannattaa ottaa ilo irti. Niitä voi harvakseltaan ja hyvällä maulla toteutettuna myös aiheuttaa tai hieman liioitella.

Vanhusten kanssa voi katsoa videoita, jossa nauru tarttuu esimerkiksi metrovaunun matkustajasta toiseen. Nauru tarttuu yleensä ensin hoitajaan/omaiseen/vapaaehtoiseen ja hänestä vanhuksiin. Hauskoja eläinvideoitakaan ei kannata aliarvioida.

Joitain vanhuksia naurattavat vanhat suomalaiset kuunnelmat (esim. Kankkulan kaivolla tai Papukaija G. Pula-aho) ja joitain vanhat elokuvat (mm. Majakka ja perävaunu tai Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut). Toiset inhoavat niitä.

• Iloa ja naurun aiheita voi löytyä myös ”käsityökerhon” jutustelusta, kahvipöytäkeskusteluista tai liikunnasta, esimerkiksi tanssista.

Vapaaehtoisten työpanos voi mahdollistaa monta mukavaa hetkeä. Edellytyksenä on kuitenkin, että heillä on tukenaan taustaorganisaatio, joka huolehtii mm. vapaaehtoisten kouluttamisesta, työnohjauksesta ja lakisääteisestä riskien arvioinnista.

Ns. käden työ voi nykyään viedä hoitohenkilökunnan ajan, mutta on tärkeää muistaa, että perushoidon yhteydessä on yleensä aina aikaa keskustelulle tai naurulle, joka vie vanhuksen ajatukset pois hoivattavana ja ”vaivana” olemisesta.

Hoitavan henkilön on myös ymmärrettävä, että muistisairaan vanhuksen keskittymiskyky voi olla rajoittunut ja eksyminen keskustelun tai tilaisuuden tarkoituksesta ei merkitse, että yhteinen hetki olisi ollut turha.

• Muistisairas vanhus voi muistaa vielä pitkän ajan päästä mukavat hetket ja sen, kenen kanssa hän on ne viettänyt.

Hoitopaikkaan voi myös kutsua vierailijoita, jotka tuovat hyvää mieltä tullessaan. 1980-luvun alussa haastoimme Perniön kunnan asukkaat ja yhdistykset tuomaan pieniä ohjelmanumeroita vanhainkotiin sunnuntain päiväkahville. Palkaksi lupasimme pullakahvit. Terveyskeskuksen vuodeosasto liittyi haasteeseen ja lopputuloksena oli, että joka sunnuntai saimme molempiin paikkoihin puolen tunnin ohjelmanumeron ja käynnit oli varattu moneksi kuukaudeksi eteenpäin. Esiintyjät olivat kaiken ikäisiä, tottuneita ja ei niin tottuneita, mutta aina erittäin tervetulleita.

Ole tarkkana ja huomaa, jos nauru satuttaa ‍

Kun ihminen on joutunut naurunalaiseksi, tilannetta on yleensä seurannut syvä häpeä. Naurulla haavoitettu ihminen on varuillaan, epäilee ja pelkää, että hänelle taas nauretaan.  

• Melkein mille vain voi nauraa, mutta ei kelle tahansa.

Hoitotyössä tulee tilanteita, joissa hoidettava voi pelätä menettävänsä kasvonsa. ”Kasvot” on Sandbackan ja Torvisen (2014) mukaan ihmisen oma arvio asemastaan vuorovaikutustilanteessa.

Ihmisellä on tarve tulla nähdyksi mm. itsenäisenä, kyvykkäänä, luotettavana ja moraalisena yksilönä. Jokainen odottaa myös, että muut kunnioittavat hänen yksityisyyttään ja mainettaan. Siihen ihminen voi pyrkiä myös huumorin avulla.   

Vanhainkodissa kuntoutusjaksolla ollut herra Kuivanen pysäytti käytävällä vastaan tulleen hoitajan. Hän naurahti, osoitti kastunutta paitaansa ja totesi, että: ”Herra Kuivanen on nyt herra Märkänen.”  

Vanhuksen nauraen esittämään itseironiseen kommenttiin on tahdikkainta vastata vain hillityllä hymyllä, ei naurulla. Nauru aktivoi tunnetason ja tavalla tai toisella pahantahtoiseksi tulkittu nauru voi nostaa esiin kivuliaan kokemuksen kaukaa menneisyydestä, jopa varhaislapsuudesta.

Herra A. oli ollut sodassa rintamalla ja joutunut myöhemmin sen vuoksi työtovereiden pilkkaamaksi. Hänelle naureskeltiin ja häntä kutsuttiin ”ohiammutuksi”.

Hämmentyneenä tai nolattuna ihminen saattaa tahtomattaan alkaa nauraa. Se ei ole tahdonalaista toimintaa vaan fysiologinen reaktio, jolle ihminen ei itse voi mitään. Siitä voi kuitenkin jäädä tuskainen muisto ja kokemus, että ei osannut pitää puoliaan.

Alho (1995) on kirjoittanut tämänkertaiseen aiheeseen liittyvän pysäyttävän kommentin:

”Eikä ehkä sittenkään ole kovin tärkeätä, lisääkö nauru ihmisen vuosien määrää; tärkeämmältä tuntuu se, että nauru näyttää tarjoavan mahdollisuuden sellaisiin kokemuksiin, joiden avulla elämiseen itseensä liittyvä ilo on suurempaa kuin se alakulo, jota tunnemme tietäessämme, että tämä kaikki päättyy joskus.”

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.

Lisätietoa mm.   

Alho, O. (1995). Pidentääkö nauru ikää? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 1995;111(23):2269-

American Physiological Society. (2008, April 10). Anticipating A Laugh Reduces Our Stress Hormones, Study Shows. ScienceDaily. www.sciencedaily.com/releases/2008/04/080407114617.htm

Bains, G. S., Berk, L. S., Daher, et al. (2014). The effect of humor on short-term memory in older adults: a new component for whole-person wellness. Advances in mind-body medicine, 28(2), 16–24.

Berk, L., Lee, J., Mali, D. et.al. (2016). Humor associated mirthful laughter increases the intensity of power spectral density (μV 2) EEG gamma wave band frequency (31–40Hz) which is associated with neuronal synchronization, memory, recall, enhanced cognitive processing and other brain health benefits when compared to distress. The FASEB Journal. 30. 10.1096/fasebj.30.1_supplement.1284.9.

Hayashi, K., Kawachi, I., Ohira, T. et al. (2016). Laughter is the Best Medicine? A Cross-Sectional Study of Cardiovascular Disease Among Older Japanese Adults. Journal of epidemiology, 26(10), 546–552.     

Korhonen, A. (2001). Naurun teoriat ja historiantutkimus. Historiallinen Aikakauskirja. Vol. 99 Nro 2, 169–179.   

Mannila, S. & Miettinen, V. (2025). Naurun hyödyntäminen fysioterapiassa. Opas fysioterapeuteille. Opinnäytetyö, Tampereen ammattikorkeakoulu, fysioterapeutin tutkinto-ohjelma.

Manninen, S., Tuominen, L., Dunbar, R. I. et al. (2017). Social Laughter Triggers Endogenous Opioid Release in Humans. Journal of Neuroscience 21 June 2017, 37 (25) 6125–6131.

Provine, R. (2000). Laughter: A Scientific Investigation. New York: Penguin Books.

Sandbacka, A. & Torvinen, M. (2014). Saako tälle edes nauraa? Keskustelunanalyyttinen tapaustutkimus monitulkintaisen naurun vuorovaikutuksellisista funktioista pariterapiassa. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, Psykologian laitos.

Sugawara J, Tarumi T, Tanaka H. (2010) Effect of mirthful laughter on vascular function. The American Journal on Cardiology 106(6), 856–859.

Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä: