MYÖTÄTUNTO MUISTISAIRAAN VANHUKSEN HOIDOSSA

Myötätuntoa on kyky tunnistaa toisen ihmisen tunteita, halu auttaa sekä konkreettisia tekoja hänen hyväkseen. Myötätunto on hyväksi paitsi vanhukselle, myös hoitajalle ja osaavasti tarjottuna se ei uuvuta, vaan energisoi antajaansa.

Mitä myötätunto on?

Myötätunnolla tarkoitetaan toisen ihmisen kärsimyksen havaitsemista ja halua lievittää sitä. Kyseessä voi olla pieni ja arkinen asia tai suuri elämäntilanteeseen liittyvä muutos. Tolonen (2024) on tutkinut väitöskirjassaan myötätuntoa persoonallisuuden piirteenä ja ihmisen hyvinvointiin liittyvänä asiana.

Myötätunto on sekä kokemuksellinen että fysiologinen tapahtuma ja inhimillinen ominaisuus, joka perustuu sosiaalisuuteen. Se on ymmärrystä ja kokemusta toisen ihmisen kärsimyksestä ja siihen liittyy halu auttaa ja tukea.

• Myötätunto ei ole ominaisuus tai hyve vaan sosiaalinen prosessi, ihmisten välinen tapahtumasarja (Seppänen & Pessi 2020).

Myötätuntoa voi kuvata ymmärtäväksi, lämpimäksi ja ystävälliseksi tukena olemisen tavaksi.  Se on tasavertaista, eikä siihen sisälly sääliä. Myötätunto ilmenee vuorovaikutuksessa usein luottamuksena, joka syntyy hoitotyössä kahden ihmisen välisessä aidossa kohtaamisessa. Motiivit toisen auttamiseksi vaihtelevat, mutta myötätunnossa keskeistä on halu edistää toisen ihmisen hyvää. (Rissanen 2019.)

• Myötätunnon puutteesta voi seurata ulkopuolisuuden kokemus, yksinäisyys ja monenlaisia terveydellisiä ja hyvinvointiin liittyviä ongelmia. 

Myötätuntotutkimuksen kohteena on, miten myötätunto kehittyy ja mitkä tekijät lapsuudessa ennustavat myötätuntoa aikuisuudessa. Se tutkii myös, mitkä tekijät aikuisuudessa vaikuttavat myötätuntoon ja myötätunnon seurauksia terveydelle ja hyvinvoinnille.

Myötätunto on synnynnäistä

Jo lähes vastasyntyneillä vauvoilla on tavattu myötätuntoitkua. Kun yksi vauva itkee, muut samassa tilassa olevat vauvat itkevät myötätunnosta, vaikka heillä itsellään ei olisi mitään hätää.

Useiden tutkimusten mukaan vaikuttaa siltä, että ihmiset pyrkivät luontaisesti auttamaan toisia ihmisiä. Ihminen on laumaeläin, jonka hermosto on virittynyt toisten ihmisten tunteiden tunnistamiseen, yhteistyöhön ja hädän lievittämiseen. (Forsell 2022)

Myötätunnon syntymisen voi Rissasen (2019) mukaan ymmärtää osittain sisäsyntyisenä taipumuksena ja suotuisissa oloissa se kehittyy. Kehittymiselle on kuitenkin tärkeää yksilön herkkä reagoivuus sosiaaliseen ympäristöön.

Myötätunto on tekoja

Ilman empatiaa myötätuntoa ei ole olemassa. Empatian avulla ihminen ymmärtää, että toinen ihminen kärsii ja myötätunto saa ryhtymään tekoihin. Myötätuntoinen toiminta ei Pessin ja Martelan (2017) mukaan koskaan tarkoita vain ongelmien poistamista niiden piilottamisella ja silottelulla.

Myötätunnon teoilla voi olla monia erilaisia sanallisia ja sanattomia ilmenemismuotoja. Teko voi olla esimerkiksi kuuntelua, rinnalla kulkemista tai halaus. Useimmiten pieni arjen teko ihmiseltä ihmiselle, joka palkitsee niin antajaansa kuin saajansa. (Pessi & muut 2017.)

• Hyvä esimerkki myötätuntoisesta teosta on kysymys: ”Kuinka voisin auttaa?”

Heimonen ja Forsell (2019) toteavat, että myötätunto ei ole ”vain uuvuttavaa tunteissa vellomista, liiallista tunteisiin mukaan menemistä tai toisen miellyttämistä”, Se on kykyä nähdä tilanne kirkkaasti ja yritystä toimia itsen ja toisen ihmisen parhaaksi.

Pessi ja muut (2017) kuvaavat myötätuntoa dynaamiseksi voimaksi ja vahvaksi energiaksi. Se voi syntyä jopa aggressiosta, kun ihminen huomaa epäoikeudenmukaisuutta. ”Myötätuntoinen toiminta on usein hyvin arkista, mutta todistetusti voimallista.”  

Forsell (2022) muistuttaa, että myötätunnossa yhdistyy hyvän tahtominen ja toiminta sen eteen – joskus ”hyvinkin tulinen toiminta”. Vaikka myötätunto saattaa kuulostaa pehmeältä ja lempeältä, se voi kuitenkin olla myös vahvaa toimintaa, jolla puolustetaan itseä ja muita, ja jolla muutetaan kärsimystä aiheuttavia asioita.

• Kaikki kohtaamiset toisten ihmisten kanssa ovat mahdollisuuksia myötätunnon edistämiseen – tai sen heikentämiseen. (Pessi & muut 2017.)

Empatia ja myötätunto voivat olla myös vaaraksi

Heimonen ja Forsell (2019) toteavat, että myötätunto ei ole ”vain uuvuttavaa tunteissa vellomista, liiallista tunteisiin mukaan menemistä tai toisen miellyttämistä”, Se on kykyä nähdä tilanne kirkkaasti ja yritystä toimia itsen ja toisen ihmisen parhaaksi.

Pessi ja muut (2017) kuvaavat myötätuntoa dynaamiseksi voimaksi ja vahvaksi energiaksi. Se voi syntyä jopa aggressiosta, kun ihminen huomaa epäoikeudenmukaisuutta. ”Myötätuntoinen toiminta on usein hyvin arkista, mutta todistetusti voimallista.”  

Forsell (2022) muistuttaa, että myötätunnossa yhdistyy hyvän tahtominen ja toiminta sen eteen – joskus ”hyvinkin tulinen toiminta”. Vaikka myötätunto saattaa kuulostaa pehmeältä ja lempeältä, se voi kuitenkin olla myös vahvaa toimintaa, jolla puolustetaan itseä ja muita, ja jolla muutetaan kärsimystä aiheuttavia asioita.

• Kaikki kohtaamiset toisten ihmisten kanssa ovat mahdollisuuksia myötätunnon edistämiseen – tai sen heikentämiseen. (Pessi & muut 2017.)

 Mikkolan (2020) mukaan empatiaa kokevan ihmisen aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin sen kohteella. Kokemus voi olla myös auttajalle ahdistava ja johtaa pahimmillaan jopa uupumukseen. Kun ihminen ymmärtää toisen ihmisen kärsimyksen syitä ja sen, että ne ovat kaikille ihmisille yhteisiä, empatia muuttaa muotoaan ja syvenee myötätunnoksi.

• Myötätunnoksi syventynyt empatia ei enää väsytä, vaan sillä voi sen sijaan olla jopa energisoiva vaikutus.

Vaaran hoidon laadulle voi aiheuttaa myös se, että ihminen kokee luonnostaan tunneyhteyttä itsensä kaltaisiin ja läheisiin ihmisiin. Vahva empatia voi hämärtää arviointikykyä ja saada ihmisen toimimaan epäoikeudenmukaisesti ja suosimaan itselleen läheisiä muiden kustannuksella. (Seppänen & Pessi 2020.)

Empatia ja myötätunto ovat eri asioita

Empatia ja myötätunto ovat osittain päällekkäisiä, mutta kaksi eri ilmiötä ja ne voivat johtaa erilaiseen lopputulokseen. Myötätunto on kokijalleen hyödyllinen tunnetila, mutta empatia saattaa olla uuvuttavaa, jos hoitaessaan samastuu liikaa toisen kärsimykseen.  

Empatia muodostuu kolmesta yhtä suuresta osatekijästä, jotka kaikki tarvitaan ja jokainen niistä on lopputuloksen kannalta yhtä tärkeä:

• kliininen tietämys: esim. elämänkokemus, tiedotusvälineet ja koulutus,

• tilanne-etiikka: esim. vuorovaikutustaidot, maalaisjärki ja käytöstavat

• ja syvällinen asettautuminen toisen asemaan.

Mikään niistä ei saa puuttua, eikä mikään dominoida.

Hoitotyössä, jossa huolenpidon vastuu on hoitajalla, empatia ei riitä. On kyettävä myötäelämään. Hyvä kannustin myötätunnon harjoittamiseen on, kun tietää ja muistaa, että myötäeläminen hyödyttää niin hoidettavaa kuin hoitajaa itseäänkin.

Myötäelämisprosessi

Myötätunto ei ole ominaisuus tai hyve vaan sosiaalinen prosessi, ihmisten välinen tapahtumasarja. Pessin ja Martelan (2017) mukaan se on kolmivaiheinen prosessi. Myötäeläessään ihminen eläytyy toisen tunteeseen ja vastaa siihen sanallisesti tai sanattomasti.

Myötäelämisprosessin onnistumisen lähtökohta ja perusta on luottamusta herättävä hoitaja, joka on sovussa itsensä kanssa ja kyllin vahva ottamaan vastaan vanhuksen tunnekuormaa. Muistisairas vanhus vaistoaa herkästi hoitavan henkilön arkuuden tai halun paeta tilanteesta. Se saa hänet tuntemaan olonsa turvattomaksi ja estää kertomasta asiaa, joka häntä vaivaa.

Hoitavan henkilön on prosessin aluksi kuulosteltava vanhuksen tunnetilaa, eli sukellettava hänen tunteeseensa. Hoitaja voi saada kosketuksen vanhuksen tunteeseen vain empaattisen eläytymisen avulla.

Tunteeseen sukellettaessa tärkeää on, että hoitaja ei mittaa vanhuksen tunnetta omalla mittarillaan. Sama vastoinkäyminen tai menetys voi tuntua eri ihmisistä erilaiselta ja suhtautuminen siihen riippuu täysin kokijan tilanteesta ja menetyksen merkityksestä. Hoitajan ja hoidettavan tunteet voivat olla lähes päinvastaiset.

Vanhuksen tunteeseen sukeltaessaan hoitajan on tarkkailtava myös sen vaikutusta itseensä. Mikäli kerrottu asia, tunne tai tilanne tuntuu liian ylivoimaiselta, hoitajan voi olla viisainta pyytää kollega apuun. Toinen henkilö voi ehkä paremmin auttaa vanhusta.  

• Hoidettavan tunteeseen ei saa jäädä kiinni. Se uuvuttaa molemmat osapuolet, eikä hoitajasta ole silloin apua vanhukselle. Pahimmassa tapauksessa vanhus päätyy lohduttamaan hoitajaansa.

Tunteen kokemisesta ja eläytymisestä on taas kavuttava arkisen pohdinnan tasolle ja mietittävä, miten vanhusta voisi auttaa, sanoilla tai teoilla. Kun on mielessään punninnut aikomansa teon vaikutukset ja seuraukset, teko on toteutettava.

• Arkisen pohdinnan tasolle juuttuminen antaa vaikutelman hoitajan tunneherkkyyden puutteesta ja voi johtaa vanhuksen kokemukseen hylätyksi tulemisesta.

Jokaisen teon vaikutus tai seuraukset on aina käytävä toteamassa sukeltamalla tunteen tasolle. Vain siten voi tehdä luotettavia päätelmiä siitä, oliko teosta hyötyä vai haittaa. Hoitajan on myös harkittava, kestääkö hän tekonsa seuraukset, esimerkiksi vanhuksen purskahtamisen itkuun.

Tunteen tasolta on taas noustava harkitsemaan seuraavaa askelta. Uusi teko toteutetaan ja sen vaikutusta siirrytään arvioimaan tunteiden tasolla. Seuraavaksi palataan arkisen pohdinnan tasolle suunnittelemaan ja toteuttamaan seuraava teko…

Aaltoliike saa jatkua, vaikuttaa ja hiipua hiljalleen menneisyydestä kummunneiden tapahtumien tultua käsitellyiksi, yksi kerrallaan. Muistisairaan vanhuksen kanssa tällaiset kohtaamiset eivät yleensä kestä kauan, siihen hänen pitkäjänteisyytensä ei riitä. Vanhus saa avun usein jo muutaman lauseen aikana siitä, että hän tulee kuulluksi ja kokee olevansa turvassa.

• Muistisairas vanhus voi inventaariota tehdessään palata asiaan toistuvasti – ja hoitavalla henkilöllä on lukuisia tilaisuuksia toteuttaa erilaisia lähestymistapoja.

Myötäinto ja myötäilo
Ihmiset tarvitsevat myötäelämistä myös iloisissa asioissa. Myötäinto on Rissasen (2019) mukaan luonteeltaan aktiivista ja aitoa myötäelämistä toisen ihmisen myönteisissä tunteissa ja mukavissa tapahtumissa.

Pessin ja muiden (2017) mukaan myötäinto ja myötätunto tekevät ihmisistä onnellisempia. Ne edistävät myönteistä minäkuvaa, parantavat sosiaalisia suhteita ja syventävät keskinäistä luottamusta.

Myötäinto on prosessi, joka koostuu kolmesta asiasta: toisen ilon ja innostuksen huomaamisesta, halusta tehdä toiselle hyvää sekä teoista, joilla vastataan toisen iloon ja innostukseen.

Myös myötäilo on osallistumista toisen iloon. Sen perusta on kokemus, että on osa suurempaa kokonaisuutta ja ”jollakin toisella meistä” on syytä iloon. (Lipponen & muut 2016, sit. Rissanen 2019.)

Miten myötätunto toimii?

Ihminen voi kokea myötätuntoa itseään, läheisiään, tuntemattomia ja vaikka koko luontoa kohtaan. Myötätunto itseä kohtaan muodostaa perustan myötätunnolle toisia kohtaan.

Ihmisen on vaikea ymmärtää toisen pelkoa, epäonnistumista, häpeää ja syyllisyyttä jos ei hyväksy näitä tunteita itsessään. Tunteiden kohtaaminen sekä niiden ohimenevyyden ymmärtäminen on erittäin tärkeä hyvinvoinnin taito.

Moster (2015) lainaa Pessiä ja toteaa, että ihminen on luontaisesti suuntautunut ulkomaailmaan. Tutkimusten mukaan esimerkiksi kiertäjähermo aktivoituu mielekkäissä kohtaamisissa ja erityisesti auttamistilanteissa. ”Sillä on merkitystä ihmisen fyysiselle hyvinvoinnille, sillä kiertäjähermo säätelee muun muassa tulehdusarvoja ja sydämensykettä.”

Myötätunto lisää tutkitusti onnellisuutta, terveyttä ja eliniän ennustetta. Myötätuntoinen ihminen voi sekä fyysisesti että psyykkisesti paremmin kuin myötätuntoon kykenemätön. (Moster 2015.)

Myötätunto voi Forsellin (2022) mukaan tuntua kehossa lämpönä, rauhallisuutena ja varmuutena, se voi saada hengityksen syvenemään ja rauhoittaa sydämen sykkeen. Toisinaan myötätunto “nostaa kyyneleet silmiin ja pehmentää kasvojen ilmeet”.

Myötätunnon hyötyjä sen kohteelle

Myötätuntoinen tapa kohdata toisen ihmisen hätää ja kärsimystä aktivoi rauhoittumista, joka voidaan tunnekokemuksen lisäksi nähdä myös aivojen ja muun kehon tasolla. Rauhoittuminen puolestaan lievittää mm. masennusta ja ahdistusta.

• Myötätunto vahvistaa turvallisuuden tunnetta, joka tukee avoimempaa ja joustavampaa suhdetta ympäristöön.

Myötätunnon vastaanottaminen voi olla vaikeaa, jos esimerkiksi häpeä saa ihmisen tuntemaan itsensä arvottomaksi. Hintsala (2022) kannustaa kuitenkin tarjoamaan myötätuntoa ja uskoo, että toisen ihmisen myötätuntoinen katse vaikealla hetkellä voi jäädä pitkäksi aikaa vaikuttamaan. Se voi murtaa psyykkisiä suojauksia ja sulattaa kuorta, jonka alle ihminen on piiloutunut.

Myötätunnon hyötyjä sen tarjoajalle

Pessin ja muiden (2017) mukaan myötätunto on ihmisten elinehto ja syvä merkityksellisyyden lähde. Myötätuntoisen käyttäytymisen myötä ihminen voi vaikuttaa omaan sekä muiden hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Myötätunto lisää niin antajan, vastaanottajan kuin sivustaseuraajankin hyvinvointia.

Myötätuntoa voidaan pitää edellytyksenä yhdenvertaisuudelle, tasa-arvolle ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Se opettaa suhtautumaan muihin ihmisiin arvostavasti, avoimesti ja kunnioittavasti, kantamaan vastuuta toisista ja asettautumaan toisen asemaan.

• Myötätunto auttaa ymmärtämään toisen ihmisen voimien rajallisuutta sekä hyväksymään virheitä ja erilaisia näkökulmien asioihin.

Myötätunnon harjoittaminen opettaa arvioimaan oman toiminnan vaikutuksia, lisää ystävällisyyttä, auttamishalua, luovuutta ja itseluottamusta, parantaa sosiaalisia suhteita, kehittää sitoutumista sekä lievittää stressiä, ahdistusta ja suuttumusta.

Myötätunto edistää mielen hyvinvointia ja synnyttää myönteisiä tunteita, kuten iloa, kiitollisuutta ja innostusta. Lisäksi se alentaa verenpainetta ja parantaa yöunta.

Myötätunto on Pessin ja muiden (2017) mukaan onnellisuuden perusta ja jo myötätuntoisen teon näkeminen tuo hyvää oloa.

• Tiedetään, että auttaminen tekee ihmiselle hyvää. Se, että antaa toiselle suklaapatukan ja katsoo, kun hän syö sen, nostaa mielihyvähormoneja enemmän kuin jos olisi itse syönyt sen.

Onnellisuus tulee myötätuntoisten tekojen sivutuotteena. Kun ihminen auttaa toista, hän kokee myös merkityksellisyyttä. (Pessi & muut 2017.)

Kyky myötätuntoon tekee elämästä helpompaa. Sillä on terveysvaikutuksia ja se edistää ja tukee ammatillisia valmiuksia. Myötätunnolla on positiivinen vaikutus myös työyhteisöön.

Myötätunto ja myötätuntostressi työyhteisössä

Tiedostamatonta kytkentää hoitajan ja hoidettavan välillä tapahtuu Taipaleen (2016) mukaan ainakin peilisolujen, autonomisen hermoston ja hormonijärjestelmän kautta. Tiedostamattoman kytkeytymisen tavoista oleellisimpia ovat empatia ja samaistuminen.  

• Hoitavan henkilön on tarkasteltava vanhusta kokonaisuutena, jotta hän voi tavoittaa tämän kokemuksia, tuntemuksia, aikomuksia ja mielipiteitä.

Hoitajassa heräävät tunteet saattavat antaa vihjeen siitä, mitä hoidettava tuntee, mutta on muistettava, että hoitajan käsitys on kuitenkin aina vain oletus tai intuition tuotos, joka on testattava.

Tavion (2022) mukaan pelot nousevat esiin, kun tunteita aletaan tunnistaa ja lähestytään niiden ilmaisua. Voidaan esimerkiksi pelätä, että suru jää päälle, jos itkee, tai että viha saa aikaan väkivaltaa. Tavion mukaan nämä uskomukset tunteista ovat vääriä ja olisi aika hylätä ne. Tärkeintä on, että hoidettava voi luottaa siihen, että ei jää tunteidensa kanssa yksin.

Muistisairaan vanhuksen mieli muodostaa monimutkaisia selviytymiskeinoja, jos hän ei saa ympäristöstä oikeanlaista vastakaikua. Esimerkiksi, jos suru ei saa hoitavassa henkilössä aikaan myötätuntoa tai vanhuksella ei ole turvallista henkilöä, johon tukeutua.

Kohtaamattomuus ja yhteyden puute voi aiheuttaa vakavan ja hahmottoman häpeän kokemuksen. Hoitotyössä on tunnistettava ja tunnustettava ihmisen läheisyyden ja riippuvuuden tarpeiden merkitys hyvinvoinnille, häivytettävä turhia kelpaamattomuuden tunteita ja hylättävä tarpeettomia selviytymiskeinoja. (Tavio 2022.)

Vaille jäämisen hoitamiseen muistisairas vanhus tarvitsee korjaavan kokemuksen ihmisyydestä: vahvoja tunteita, kosketusta ja tarvitsevuutta sallivan, eläytyvän ja luotettavan hoitosuhteen. Hän tarvitsee kokemuksen siitä, että on turvassa, eikä jää yksin.

Muistisairaita hoitaessaan myös hoitava henkilö altistuu tunnekuormalle ja hänen on huolehdittava itsestään. Hyvänä tukena hoitajalle ja hyvän hoidon takeena on henkilökunnan säännöllinen työnohjaus. Omaisten paras tuki on vertaistukea hyödyntävä omaisryhmätoiminta. 

Myötätuntoon panostaminen voi tutkitusti edistää yhteistä hyvää työyhteisöissä. Sen on osoitettu vaikuttavan ratkaisevasti työntekijän kykyihin, kuten luovuuteen, luottamukseen ja yhteistyöhön. (Lilius & muut 2011, Moster 2015.)

• Myötätunnon ohella positiivisten tunteiden jakaminen on tärkeää psykologiselle turvallisuudelle, innovatiivisuudelle ja työssäoppimiselle.

Hyvät käytöstavat ja pienet ystävälliset kohtaamiset työn lomassa voivat vaikuttaa positiivisesti pitkälle tulevaisuuteen. CoPassion-hankkeen tutkijat rohkaisevat työntekijöitä aktiiviseen myötätunnon osoittamiseen, sillä se herättää usein vastakaikua työtovereissa. On myös osoitettu, että myötätunto työyhteisössä edistää työmotivaatiota ja tehokkuutta. Se tukee työntekijöiden terveyttä, vähentää stressiä ja vahvistaa myönteisiä tunteita.

Pessin (2017) mukaan myötätunnon mahdollistumista työpaikan arjessa edistää, mikäli ihmiset tuntevat toisiaan ja työ mahdollistaa luontevat kohtaamiset.

Työpaikan tunneilmaisun esteenä voi olla organisaation hierarkkinen ja moniportainen rakenne. Lisäksi esteeksi saattaa muodostua työssä pärjäämistä ja sisukkuutta arvostava, mutta virheiden tekemistä pelkäävä työkulttuuri. (Pessi 2017.)

Vahvimpia esteitä myötätunnon toteutumiselle työyhteisössä on epäoikeudenmukaisuuden kokemukset. Keskeinen myötätunnon toteutumista estävä ja vaikeuttava tekijä on myös arjen kiireisyys.

Myötätuntostressi

Muistisairaiden hoidossa raskaiden kokemusten ja elämäntilanteiden toistuva kuuleminen, todistaminen ja jakaminen aiheuttavat hoitajissa myötätuntostressiä. Stressi syntyy, kun vanhusten muistikuvat, kokemukset ja elämätilanteeseen vaikuttavat asiat siirtyvät työntekijän mieleen.

Emotionaalista painetta muistisairaiden hoidossa lisää vanhusten paluu menneisyyden mielikuviin ja tärkeiden tapahtuminen eläminen toistuvasti uudelleen. Myötätuntostressin kokeminen on Nissisen (2012) mukaan hoitotyössä tavallista, eikä se tarkoita ilon, työtyytyväisyyden tai motivaation puuttumista työstä.

Myötätuntostressi kasvattaa riskiä myötätuntouupumukseen, joka on eräs loppuunpalamisen laji – ja kohtuuton hinta hoidettavien emotionaalisen kuorman vastaanottamisesta. Myötätuntouupumuksen lähikäsitteitä ovat tunnetartunta ja sijaistraumatisoituminen. (Figley 1995, 2002.)

• Pessi ja Martela (2017) pitävät myötätuntouupumuksen lopputuotteena välinpitämättömyyttä.

Voimakkaat tunnekokemukset voivat tuoda hoitajan elämään ja ajatuksiin realismia, näkökulmaa ja voimaa. Kuormittumisen riski on kuitenkin koko ajan läsnä tilanteissa, jotka koskettavat hyvin syvältä. Sellaisia ovat yleensä kohtalot, joihin hoitava henkilö voi samaistua. Jos hoitaja joutuu ottamaan vastaan paljon tunteita, eikä kykene riittävästi säätelemään niiden vaikutusta itseen, uupumuskierre saattaa alkaa.

Usein ensimmäiset merkit myötätunnon ehtymisestä näkyvät yhteistyössä. Uupuneen luottamus työtovereihin ja työyhteisöön vähenee ja ihmissuhteet alkavat tuntua raskailta ja haastavilta. Luottamus myös itseen horjuu, mutta havahtuminen uupumukseen tapahtuu tyypillisesti vasta silloin, kun oireet muuttuvat fyysisiksi. Unettomuus tai esimerkiksi stressiperäiset säryt voivat saada hoitajan hakemaan apua jaksamiseen. (Nissinen 2012.)

Yhteisötason vaikutuksia

Työyhteisön ilmapiiri vaikuttaa väistämättä sekä hoidettaviin, että heidän omaisiinsa. Hoitoyhteisön toiminnan suunnittelussa heidät on asetettava etusijalle – se kannattaa ja on eettisesti oikein.

• Hoitajan kykyä myötätuntoon voidaan pitää edellytyksenä onnistumiselle ja jaksamiselle työtehtävässä, joka tapahtuu inhimillisessä vuorovaikutuksessa (Juntunen & muut 2017).

Myötätuntoinen työkulttuuri voi vaikuttaa siihen, miten tyytyväisiä työntekijät ovat työhönsä. Se vaikuttaa suoraan myös työpaikkaan sitoutumiseen. Rissanen (2019) toteaa, että myötätunto ja myötäinto voivat toimia työpaikan valtteina uusien työntekijöiden rekrytoinnissa. Myötätunnolla ja myötäinnolla on todettu yhteys myös paremmaksi koettuun johtajuuteen. (Pessi & Martela 2017).

”Myötätunnossa on kyse siitä, miten työelämässä otetaan huomioon se inhimillisen elämän tosiseikka, että elämään kuuluu kärsimys – jos kohta myös ilo ja innostuskin. Jokainen meistä tipahtaa elämänsä varrella. Jokainen meistä tarvitsee myötäintoa onnistumisen hetkellä.” (Seppänen & Pessi 2020.)

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.

Lisätietoa mm.

CoPassion-hanke. http://copassion.fi/

Figley, C. R. (1995). Compassion fatigue: coping with secondary traumatic stress disorder in those who treat the traumatized. New York: Routledge. 

Figley, C. R. (2002). Treating compassion fatigue. New York: Routledge. 

Forsell, S. (14.6.2022). Mitä myötätunto on ja miltä se tuntuu? https://bit.ly/3BWxx9O

Heimonen, L. & Forsell, S. (12.11.2019) Uskallanko olla myötätuntoinen? Myötätuntoa korkeakouluihin -hanke, Nyyti ry. https://bit.ly/4eH9H0A

Hintsala, M. (8.9.2022) Minulleko myötätuntoa? https://bit.ly/4eVeFXc

Juntunen, E., Pessi, A. B., Aaltonen, T., Martela, F. & Syrjänen, T. (2017). Myötätunto ja merkityksellisyys työssä. Teoksessa A. B. Pessi, F. Martela & M. Pakkanen (toim.), Myötätunnon mullistava voima (s. 105–107). Jyväskylä: PS-Kustannus.   

Lilius, J. M., Worline, M. C., Dutton, J. E., Kanov, J. M., & Maitlis, S. (2011). Understanding compassion capability. Human relations, 64(7), 873–899.

Mikkola, R. (2020). Empatian syventäminen myötätunnoksi tuo maailmanparantajalle jasamista. Ympäristökasvatus TEEMA 2020, 28–29.

Moster, H. (2015). Hyvä ihminen ja myötätunto. Tieteessä tapahtuu 3/2015, 27–29.

Nissinen, L. (2012). Rajansa kaikella: Miten estää myötätuntouupuminen? Helsinki: Edita.  

Pessi, A. B. (2017). Mikä myötätuntoa estää työpaikkojen arjessa? Teoksessa A. B. Pessi, F. Martela & M. Pakkanen (toim.), Myötätunnon mullistava voima (s. 54–55). Jyväskylä: PS-Kustannus. 

Pessi, A. B. & Martela, F. (2017). Myötätuntoista ihmistä ja työelämää etsimässä. Teoksessa A. B. Pessi, F. Martela & M. Pakkanen (toim.), Myötätunnon mullistava voima (s. 14–24). Jyväskylä: PS-Kustannus.

Pessi, A. B., Martela, F. & Paakkanen, M. (2017). (toim.), Myötätunnon mullistava voima. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Rissanen, J. (2019) Moniulotteinen myötätunto. Myötätunnon merkityksiä terveyssosiaalityössä. Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopisto, sosiaalityö.

Seppänen, A. & Pessi, A. B. (4.3.2020). Myötätunnon rajat – miksi se silti päihittää empatian. https://bit.ly/3U9EGKd

Taipale. J. (2016). Empatia ja samaistuminen yhteisöjen perustana. Osviitta, 3/2016, 11–16.

Tavio. L. (10.10.2022). Terveydenhuolto: älä unohda ihmistä! https://bit.ly/4f5EgNe

Tolonen, I. (2024). Tarkastelussa myötätunto piirteenä : myötätunnon yhteydet työn piirteisiin, uneen ja kehon koostumukseen. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja Kauppatieteiden tiedekunta.

Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä: