MUISTISAIRAAN VANHUKSEN PSYKOLOGINEN TURVALLISUUS

Muistisairaan vanhuksen tunnetta psykologisesta turvallisuudesta hoitoyhteisössä koettelevat oman ja muiden asukkaiden muistisairauden lisäksi esimerkiksi yhteisöasuminen ja lähes taukoamaton ryhmädynamiikan synnyttämä paine.  

Mitä psykologinen turvallisuus on?                            

• Psykologinen turvallisuus on ihmisen perustarve, joka tulee heti fysiologisten perustarpeiden jälkeen.

Edmondson (2019) on määritellyt psykologisen turvallisuuden ryhmässä jaetuksi kokemukseksi siitä, että vuorovaikutussuhteissa sosiaalisten riskien ottaminen, kuten avun pyytäminen tai epäonnistumisen myöntäminen, ei ole rangaistavaa eikä ryhmän jäsentä kohdella sen vuoksi epäasiallisesti.

Edmondsonin (2019) mukaan psykologisesti turvallisessa ympäristössä myös suorapuheisuus on hyväksyttävää. Se mahdollistaa asiallisten mielipiteiden ilmaisun, uusien ideoiden ja kysymysten esittämisen sekä huolien ilmaisemisen ilman pelkoa nolatuksi tulemisesta.

• Psykologinen turvallisuus on yhteisön jatkuvasti muuttuva ja vuorovaikutussuhteissa kehittyvä ilmiö. Se romuttuu ja rakentuu joka päivä.

Muistisairaalle vanhukselle ryhmän psykologinen turvallisuus on äärimmäisen tärkeää. Turvallisessa ilmapiirissä vanhus kokee olevansa arvostettu ja hyväksytty ja voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä ja tulevaisuuteensa. Hän uskaltaa ottaa sosiaalisia riskejä, pyytää apua, erehtyä ja olla oma itsensä.

Muistisairaiden vanhusten hoitoyhteisössä psykologisen turvallisuuden vaaliminen on henkilökunnalle keskeytymätön haaste. Muistisairas odottaa itselleen turvaa ja tukea, mutta ei aina ole valmis tai osaa antaa niitä muille.

Herra K. oli kärkäs tarttumaan muiden asukkaiden tekemisiin ja saattoi matkia muiden tekemisiä, kävelyä, liikkeitä tai ilmeitä. Hänet ohjattiin esimerkiksi ruokasalissa istumaan niin, että katse ei osunut suoraan pöytätavat jo unohtelevaan henkilöön.

Häikiön ja muiden (2019) tutkimus osoitti, että muistisairaisiin kohdistuvien fyysisten, taloudellisten, ihmissuhteisiin liittyvien ja emotionaalisten haittojen ehkäiseminen on yksi yhteisön tärkeimmistä tehtävistä.

Haittojen ehkäisemiseen liittyvät neljä teemaa otsikoitiin: ”kunnioitus ja ihmisarvo, yksinäisyyden ehkäiseminen, negatiivisten tunteiden välttäminen sekä hyvien hetkien ja positiivisten tunteiden edistäminen” (Häikiö & muut 2019).

• Psykologisen turvallisuuden vahvistamisen tavoitteena on, että muistisairas vanhus voi rentoutua.

Psykologinen turvallisuus yhteisössä ilmenee kunnioittavana suhtautumisena erilaisuuteen, ihmisten erilaisiin taustoihin, osaamiseen ja ominaisuuksiin. Sen rakennusaineita ovat arvostus, yhteenkuuluvuus ja luottamus, mutta myös jatkuva jännite.

Ihmisiin on sisäänrakennettuna tutka, joka huomaa herkästi toisen ihmisen asenteesta kertovat pienet sanattomat ilmeet, eleet ja äänenpainot, mikroaggressiot. Ne ohikiitävät haavoittavat hetket, jotka väistämättä romuttavat psykologisen turvallisuuden tunteen. 

• Turvallisuus ei rakennu tai romutu isoista eleistä, vaan pienistä teoista.

Levannon (2024) mukaan psykologinen turvallisuus ei tarkoita ongelmattomuutta. Se tarkoittaa, että epämukavuutta ja ristiriitoja kestetään ja kyetään käsittelemään rakentavasti. Tavoitteena on, että kaikki tulevat halutessaan kuulluksi, mutta se ei tarkoita, että kaikki saavat tahtonsa läpi.

Tuttuuden merkitys korostuu psykologisessa turvallisuudessa, niin kuin kaikessa muussakin muistisairaan hoitoon liittyvässä. Se luo parhaimmillaan ymmärrystä, luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja auttaa näkemään samankaltaisuutta erilaisuuden sijaan.

Mitä vieraampia vuorovaikutuksen osapuolet ovat, sitä vahvemmin korostuu kohteliaisuuden ulkoinen puoli emotionaalisen ilmaisun ja aidon luottamuksen sijaan (Larjavaara 1999).

Psykologiset tarpeet korostuvat muistisairailla vanhuksilla. Terehovan (2018) mukaan niitä ovat:

• “Emotionaalisen tuen tarve,

• tarve ylläpitää autonomiaa ja itsenäisyyttä,

• tarve arvostavalle asenteelle,

• tarve osallistua päätöksentekoon ja hallita omaa elämää,

• tarve säilyttää identiteetti sekä

• tarve osallistua merkityksellisiin aktiviteetteihin.”

Kaikkien näiden tarpeiden täyttyminen voi periaatteessa olla mahdollista psykologisesti turvallisessa yhteisössä. 

• Muistisairaan vanhuksen omaiset on ymmärrettävä osaksi hoitoyhteisöä ja myös heille on taattava psykologinen turvallisuus vierailujen aikana.

Psykologinen turvallisuus perustuu luottamukseen          

Yksi tärkeimmistä psykologisen turvallisuuden tukipilareista on luottamus, eikä tunne turvallisuudesta voi syntyä ilman sitä.

• Psykologinen turvallisuus ja luottamus ovat molemmat psykologisia tiloja, joihin liittyy ihmissuhderiskin ottaminen ja haavoittuvuus.

Vaara haavoittua syntyy silloin, kun vanhus tuo esiin jotain, jota voidaan käyttää häntä vastaan. Haavoittuvuudelle altistuu esimerkiksi kertomalla tekemästään virheestä, esittämällä toiveen tai joskus yksinkertaisesti vain olemalla aidosti oma itsensä.

Rouva R. oli ollut ammatiltaan tanssija. Sopivan musiikin innoittamana hän saattoi tarttua kiinni käytävän kaiteeseen ja harjoitella liikkeitä uppoutuen täysin tekemäänsä. Harjoitusten päättyessä rouva R. alkoi taas kiinnittää huomiota muiden läsnäoloon – ja henkilökunta oli valmiina ohjaamaan hänen huomionsa pois yleisön loukkaavista reaktioista.  

Psykologisella turvallisuudella ja luottamuksella on paljon yhteistä, mutta ne eivät kuitenkaan ole sama asia. Merkittävin ero on, että psykologinen turvallisuus koetaan ryhmätasolla ja luottamus voi olla myös kahdenkeskeistä. Lisäksi psykologinen turvallisuus kuvaa ajallisesti välitöntä kokemusta ja luottamus odotusta siitä, voidaanko toisen henkilöön tai organisaatioon luottaa tulevaisuudessa. (Edmondson 2004, 2019.)

• Psykologinen turvallisuus edellyttää avoimuutta, reilua kohtelua ja valmiutta ongelmien ratkaisuun. Jokaisen on voitava tuntea olevansa tervetullut ja arvostettu yhteisön jäsen.

Psykologisen turvallisuuden haasteita

Muistisairas vanhus viettää hoitoyhteisössä enemmän kuin nelinkertaisen ajan verrattuna yksittäiseen hoitajaan. Myös oman ja asuintovereiden muistisairauden ja ryhmädynamiikan ”pohjavirtausten” haasteet ovat vanhukselle yli nelinkertaiset.

• Muistisairasta vanhusta koettelevat ajallisen kuormituksen lisäksi mm. päättelykyvyn heikkeneminen, alttius väärintulkinnoille ja oman asian tai tahdon ilmaisemisen vaikeus.

Elämää yhteisössä vaikeuttavat pintaan pyrkivät menneisyyden epämukavat ryhmäkokemukset. Ongelmia yhteisön muiden jäsenten kanssa syntyy myös silloin, kun vanhus tekee elämästään inventaariota elämällä menneisyyden tapahtumia uudelleen tässä ja nyt.

Rouva K. oli kotoisin hyvin köyhästä perheestä, jossa oli pulaa aivan kaikesta. Muistisairauden myötä hän ryhtyi piilottelemaan ruokaa vaatteisiinsa ja aiheutti närkästystä muissa vanhuksissa, jotka sattuivat sen näkemään.

Psykologinen turvallisuus on yksilön kokemus, mutta ryhmätason ilmiö. Kaikissa ryhmissä ilmenee jäsenten vastakkaisia tarpeita ja tunteita eikä muistisairaiden vanhusten muodostama ryhmä tee poikkeusta – ei myöskään hoitajien työryhmä.  

• Muistisairaat vanhukset tekevät havaintoja ryhmän muista jäsenistä ja arvioivat omaan käyttäytymiseensä liittyvää ihmissuhderiskiä.

Torjutuksi ja hylätyksi tulemisen pelko vaikuttaa siihen, miten ryhmässä toimitaan ja esimerkiksi vaikeneminen on vaistonvarainen keino suojella itseä (Edmondson 2003, 2019). Rinne (2021) toteaa, että ihminen voi jättää sanomatta asioita, koska ei halua näyttäytyä muiden silmissä heikkona tai osaamattomana.

• Muistisairauden etenemisen myötä tilanne voi ajoittain kääntyä päinvastaiseksi. Lisääntyvä pidäkkeettömyys madaltaa vanhuksen kynnystä ilmaista tunteitaan ja tarpeitaan.

Ryhmissä kehittyy myös erilaisia rooleja, jotka voivat olla riippumattomia jäsenten virallisista asemista ja titteleistä. Roolit vaikuttavat ryhmän keskinäiseen vuorovaikutukseen ja niistä johtuvan hierarkian on osoitettu vähentävän psykologisen turvallisuuden tunnetta. (Edmondson 2004, 2019.)

Herra F:n arvovaltainen ja korostetun tahdikas olemus sai muut vanhukset arastelemaan ja hieman karttelemaankin hänen seuraansa. Se sai myös muutamat hoitajat kiusaantumaan, kun he joutuivat tekemään herra F:lle yksityisyyden rajan ylittäviä hoitotoimenpiteitä.

Ryhmän turvallisuutta uhkaavia ryhmädynamiikan ”pohjavirtauksia”

Toimimattoman ja uhkaavalta tuntuvan ryhmän vaikutus näkyy osallistujien ristiriitaisena käytöksenä, jännittyneisyytenä tai estyneisyytenä. Pahimmillaan jopa ryhmän jäsenten välille syntyvänä tai yksittäisen jäsenen ryhmään kohdistamana aggressiona. (Murto 2020.)

Herra P. istui aina yksin, ryhdikkäästi selkä suorana ja puhui vain kysyttäessä. Toisinaan hänet saattoi yllättää katselemasta ympärilleen, vain silmäkulmastaan ja päätään kääntämättä.   

Toimimattoman ryhmän syntyyn vaikuttavat Murron (2020) lainaaman Nitsunin (2006) mukaan ryhmän jäsenten epäluottamus ryhmään, pelko ja ahdistus, joita epämukavat ryhmäkokemukset vahvistavat.

Ilmiön syntyyn vaikuttaa myös narsististen tarpeiden frustraatio, joka tarkoittaa sitä, että ryhmässä jokainen joutuu antamaan tilaa toisille ja tyytymään siihen, että ei itse ole ryhmän keskiössä. Kolmas ryhmän toimimattomuuteen johtava asia on ryhmän jäsenten välille syntyvät vahvat tunteet: viha, kateus ja kilpailu. (Nitsun 2006, sit. Murto 2020.)

Viha kumpuaa vanhuksen kokemasta todellisesta, kuvitellusta tai jopa tiedostamattomasta uhasta (Porkka 2019). Ansaittu tai perusteeton kateus aiheuttaa vanhuksessa halun tuhota kadehtimansa ihminen tai jäljitellä häntä saavuttaakseen saman kuin kadehdittu (Tenhunen 2019). Kilpailemalla pyritään olemaan parempi tai saamaan enemmän kuin toinen (Kasari 2011). (Sit. Murto 2020.)

• Koska ihmissuhteet ja ryhmädynamiikka ovat psykologisen turvallisuuden keskeisiä tekijöitä, muistisairaan vanhuksen tilanne ei juuri voisi olla haastavampi.

Mikä avuksi?                               

Psykologiseen turvallisuuteen vaikuttaa suuresti ryhmän organisaatiokulttuuri. Se on Scheinin (2016) mukaan joukko yhdessä opittuja ja itsestään selvänä pidettyjä uskomuksia, arvoja, oletuksia ja käyttäytymisnormeja.

Organisaation toimintakulttuuri saa puolestaan huomattavia vaikutteita johtajuudesta. Sillä on vaikutusta työntekijöiden rohkeuteen, kykyyn ja haluun ottaa henkilökohtaisia riskejä ja asettaa myös itsensä alttiiksi haavoittuvuudelle. (Rinne 2021).  

• Työyhteisön psykologisen turvallisuuden ja turvallisen hoidon tarjoamisen takeena ovat koko yhteisön läpäisevä osaava johtaminen ja johtavien henkilöiden hyvä esimerkki.

Hoitotyössä tehdään moniammatillista yhteistyötä hoidettavien hyväksi. Eräs keskeinen haaste on, miten hallita ihmissuhderiskejä, joita syntyy työntekijöiden erilaisuudesta, epävarmuudesta, erilaisista mielipiteistä tai huonosta työilmapiiristä sekä henkilökunnan keskuudessa jylläävistä ryhmädynamiikan ”pohjavirtauksista”.

• Uhan hoitotyön psykologiselle turvallisuudelle muodostavat myös työntekijöiden osaamattomuus sekä epärealistiset odotukset työltä tai hoidettavilta.

Jos psykologiselle turvallisuudelle ei ole sanoja, sen puutetta tai olemassaoloa ei huomata, siitä ei voida keskustella, eikä sitä voida kehittää. Rinne (2021) pitää yhtenä psykologisen turvallisuuden haasteena sitä, että käsite on uusi, vaikka se on kokemuksena ollut aina olemassa.

Henkilökunnan työnohjauksessa syntyvät ryhmän yhteiset normit ja arvot, myönteiset suhteet työtovereihin ja ryhmään samaistuminen vaikuttavat työntekijöiden halukkuuteen puhua hoitotyöstä.

• Työnohjaus edistää hyvän työilmapiirin ja psykologisen turvallisuuden rakentamista.

Aakon (2024) lainaamien Iton ja muiden (2019) mukaan psykologinen turvallisuus vaikuttaa hoidon laatuun. Se helpottaa uusien toimintatapojen ottamista käyttöön ja vaikuttaa sosiaaliseen vuorovaikutukseen, organisaatiokulttuuriin ja työympäristöön kuten ammattien väliseen yhteistyöhön, tiimityöhön ja luottamukseen.

Psykologisen turvallisuuden myönteisiä vaikutuksia ovat työtyytyväisyys, työhön ja organisaatioon sitoutuminen sekä voimaantuminen. Aakko (2024) lisää listaan myös stressin ja henkisen uupumisen lieventymisen sekä kasvavan rohkeuden palautteen antamiseen ja pyytämiseen ja virheiden raportointiin.

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.

Lisätietoa mm.                                                       

Aakko, S. (2024). Psykologinen turvallisuus ja eettinen johtaminen terveydenhuollossa : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Vaasan yliopisto, Johtamisen akateeminen yksikkö Sosiaali- ja terveyshallintotieteen Pro gradu -tutkielma.

Edmondson, A. (2003). Psychological Safety, Trust, and Learning in Organizations: A Group-level Lens. https://bit.ly/4m7HlQW

Edmondson, A. (2004). Psychological Safety, trust and learning in organizations: A group-level Lens. Teoksessa R. Kramer & K. Cook. Trust and distrust in organizations: dilemmas and ap proaches (s. 239–272) New York: Russel Sage Foundation.

Edmondson, A. (2019). The Fearless Organization: Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons.

Häikiö, K., Sagbakken, M., Rugkåsa, J. (2019). Dementia and patient safety in the community: A qualitative study of family carers’ protective practices and implications for services. BMC Health Services Research Vol 19, 635,1–13.

Larjavaara, M. (1999). Kieli, kohteliaisuus ja puhuttelu. Kielikello 2/1999.

Levanto, S. (3.6.2024). Psykologinen turvallisuus – miten sitä voi vahvistaa? https://bit.ly/3RTcjia

Murto, M. (2020). Antigroup-ilmiö työnohjauksessa. Teoksessa S-T. Porkka (toim.), Ryhmäanalyyttinen työnohjaus (s. 25–33). Salo: Yhtymä Porkka & Porkka.

Rinne, N. (2021). Rohkea organisaatio: Turvallinen työyhteisö menestyy. Helsinki: Alma Talent.

Schein, E. (2016, 5. painos). Organizational Culture and Leadership. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons.

Terehova, R. (2018). Psychological needs of dementia patients in social care institution: a qualitative study. Society. Integration. Education. Proceedings of the International Scientific Conference, 7, 270–279.   

Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä: