TOIMITKO SINÄ SÄILIÖNÄ MUISTISAIRAAN TUNTEILLE
Parhaan avun käsittelyä vaativien tunteiden kanssa kipuilevalle vanhukselle voi antaa toimimalla säiliönä hänen tunteilleen. Tunteet on otettava vastaan, pohdittava niitä ja keksittävä miten vanhuksen oloa voisi helpottaa.
Säilönä toimiminen on olennainen osa jokaista ihmissuhdeammattia.
Säiliönä toimiminen (containing) on eri asia kuin kannattelu (holding). Bionin säiliö keskittyy tunteiden merkitykseen, Winnicottin kannattelu viittaa enemmän turvallisen ja hoivaavan ympäristön luomiseen.
Säiliönä toimiminen (Container-funktio)
Käsite säiliönä toimiminen perustuu Bionin (2013) teoriaan, jonka mukaan hoitava henkilö pyrkii muuttamaan hoidettavan käsittelemättömät tunteet helpommin ymmärrettävään ja vähemmän ahdistusta herättävään muotoon.
Ilman säiliönä toimivaa toista ihmistä muistisairas vanhus saattaa jäädä yksin liian suurten tunteiden kanssa. Pahimmillaan vanhus voi purkaa tunteensa aggressiona toista ihmistä kohtaan.
Hoitaja haki herra M:n iltapalalle. Matkalla heitä vastaan tuli osastolla vierailulla oleva ja vanhukselle ennestään tuntematon pieni ”sipsuttava” rouva. Herra R:n kasvot vääristyivät vihasta ja hän kurotti vierailijaa kohti. Hoitaja kuitenkin nojasi häneen sen verran, että tarttuminen ei onnistunut. Heti kun vieras hävisi herra M:n näkökentästä, viha raukesi ja matka jatkui.
Kun herra M. istui iltapalapöydässä, vieras rouva sipsutti ruokasalin poikki. Herra M. tarttui jogurttipurkkiinsa ja aikoi heittää rouvaa sillä. Hoitaja oli kuitenkin tilanteen tasalla ja esti heiton – ja taas herra M:n viha hävisi, kun sipsuttava rouva poistui.
Käytännössä säiliönä toimiminen tarkoittaa, että hoitaja käyttää vanhuksen kanssa viettämänsä ajan eläytymällä tämän kokemuksiin ja tunteisiin (vrt. Perälä 2020).
Hoitaja ottaa tietoisesti vastaan vanhuksen tunteet ja kantaa niitä mukanaan jonkin aikaa. Hän pohtii niitä, niiden mahdollista aiheuttajaa sekä sitä, mitä tunne vanhukselle merkitsee ja aiheuttaa. Hoitaja miettii myös, miten vanhuksen oloa voisi helpottaa.
Säiliönä toimimisen prosessiin kuuluu kolme vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa hoitava henkilö ottaa vastaan vanhuksen ilmaiseman tunnesisällön (contained), esimerkiksi tarpeet, odotukset tai pelot. Toisessa vaiheessa hoitaja säilyttää ja pohtii säilöttyä, ja kolmannessa vaiheessa hän palauttaa sen vanhukselle. (Vrt. Keski-Luopa 2011.)
Muistisairas vanhus voi ilmaista pahaa oloaan monin eri tavoin ja Bionin (2013) ajatus tunteiden sanoittamisesta ei muistisairaan hoidossa aina onnistu. Hoitajan on usein yritettävä “lukea” ja ymmärtää muistisairaan vanhuksen tunteita, ajatuksia tai kuvitelmia tämän käytöksestä tai jopa ruumiillisista tuntemuksista.
Muistisairasta hoitavan henkilön on tärkeää ymmärtää, että säiliönä toimimiseen liittyy aina aktiivinen havainnointi.
Perälän (2020) siteeraaman Laineen (2010) mukaan säiliönä toimiva henkilö kuuntelee ja pohtii, ihmettelee, on hiljaa, havainnoi ja keskittyy, hän myös kysyy ja tarkentaa.
Muistisairaan vanhuksen tunteiden vastaanottaminen
Tilanteet tulevat muistisairaan hoidossa aina yllättäen ja niihin pitää varautua. Hoitavan henkilön on valmistauduttava ottamaan milloin tahansa vastaan vanhuksen tunteita ja niiden ilmaisemia tarpeita – arvottamatta tai arvostelematta.
Vanhuksen kokemusten todenperäisyyttä ja niiden aiheuttamien tunteiden voimakkuutta tai asianmukaisuutta ei myöskään saa epäillä.
Herra V. oli sodan käynyt mies ja hän oli sodan jälkeen helpottanut oloaan pullollisella kirkasta päivässä. Jo muuten puhumaton herra V. tuli aina iltapäivisin erittäin levottomaksi ja aggressiiviseksi. Hoitajan kohdatessa hänet osaavasti, hän sanoi itkien: ”Kyllä ihmisen pitäisi saada olla viaton.”
Hoitajan on tunnistettava myös omat tunteensa, jotta hän osaa toimia oikein. Jos hoitaja ei osaa käsitellä säilöttäväksi annettua tunnetta, hän saattaa palauttaa sen vanhukselle niin, että se ei toimi rakentavasti. (Perälä 2020.)
Bionin (2013) mukaan hoitajalla on oltava kykyä kestää, sietää ja ottaa vastaan kaikkia tunnepitoisia ilmauksia, myös häneen itseensä kohdistuvia ilman, että ryhtyy väittelemään, neuvomaan tai puolustautumaan. Hoitajalla on oltava myös kykyä olla provosoitumatta ja säilyttää mielenkiintonsa vanhukseen.
Vastaanottaessaan tunteita, joita vanhus häneen sijoittaa, hoitajassa herää tunteita, joiden avulla hän voi alkaa hahmottaa miltä vanhuksesta saattaa tuntua.
Tärkeintä tässä sisällön vastaanottamisen vaiheessa on antaa tilaa vanhuksen ilmaisulle, sanalliselle ja sanattomalle. Kysymyksiä ei saa esittää liian nopeasti vaan on annettava vanhukselle aikaa löytää itse uusia ajatuksia ja yhteyksiä (vrt. Hyyppä & Tokola 2004).
Muistisairas vanhus aistii herkästi läsnäolon ja myös sen puutteen. Jos hoitaja ei ole aidosti läsnä, vanhus saattaa piilottaa kipeät tunteensa esimerkiksi hymyn taakse ja esittää, että kaikki on hyvin.
Hoitajan mieli on tunteiden säiliö
Säiliönä toimimisen toinen vaihe on sananmukaisesti vanhuksen ilmaisemien tunteiden säilyttäminen mielessä. Niitä on yritettävä ymmärtää sekä tietoisesti että intuitiivisesti. Hoitajalla on oltava myös kykyä ja halua luopua omista päämääristään hoidettavan suhteen.
Tunteiden prosessoinnin ideana on eläytyä vanhuksen tilanteeseen ja kehittää myötätuntoa häntä ja hänen kokemaansa kohtaan.
Muistisairaan muistoihin ja mielikuviin menneisyyden tapahtumista sekä nykyisyyden asettamiin vaatimuksiin ja rasitustekijöihin on suhtauduttava kunnioituksella. Kerrottu tai muuten ilmaistu on vanhuksen autenttinen käsitys ja tunne.
Toimiessaan säiliönä vanhuksen tunteille, hoitaja pohtii kuulemaansa, tekee siitä havaintoja ja miettii mikä siinä on oleellista. Oleellisuudesta voi kertoa jonkin tietyn asian toistuminen tai joinkin asian puuttuminen vanhuksen kertomuksista.
Säiliönä toimimisen tärkein elementti on ymmärtämisen ja ajattelun kautta asioita muuttava ominaisuus. Se vaatii tietynlaiset puitteet, turvallisen ympäristön, jossa vallitsee luottamuksen ilmapiiri, aito välittäminen, kunnioitus ja kiinnostus hoidettavaa ja hänen kokemuksiaan ja tunteitaan kohtaan. (Perälä 2020.)
Muistisairaan vanhuksen tunteiden säilöminen saattaa koetella hoitavaa henkilöä kovastikin. Vanhus huomaa kyllä, jos hoitaja ei kestä hänen tunteitaan ja alkaa itsekin pitää niitä liian vaarallisina – ja vaikenee vaikeista asioista. (Vrt. Perälä 2020.)
Kyetäkseen toimimaan optimaalisesti, hoitajan on seurattava paitsi hoidettavan ahdistusta myös omia mielenliikkeitään, tunnetilojaan sekä ajatuksensa kulkua.
Työnohjaus on juuri oikea paikka sen kaltaiselle pohdinnalle.
Hoitajan on myös pysähdyttävä välillä miettimään, mikä hänen prosessoimissaan ajatuksissa on lähtöisin vanhuksen kokemusmaailmasta, mikä on hänen omaa ajatusmaailmaansa ja mikä on peräisin esimerkiksi olosuhteista ja organisaatiosta.
Onnistuessaan säiliönä toimiminen parantaa hoitajan ja hoidettavan suhdetta ja vähentää hoitotyön arjessa toisinaan ilmenevää kitkaa.
Säilötyn palauttaminen muistisairaalle vanhukselle
Säilötyn palauttaminen rakentavasti edellyttää, että asiat ovat muokkaantuneet hoitavan henkilön mielessä sellaiseen muotoon, että hän voi palauttaa ne vanhukselle alkuperäistä kokemusta ja tunnetta kunnioittaen. Sanoin tai sanattomasti.
Säilötyn palauttaminen voi olla paitsi eheyttävä myös epäonnistuessaan tuhoava (Keski-Luopa 2011).
Muistisairas vanhus ei tarvitse valmiita vastauksia, neuvoja, kertomuksia vastaavanlaisista kokemuksista, fraaseja tai tunteita mitätöiviä lohdutuksen sanoja.
Myös pidemmälle edennyttä muistisairautta poteva vanhus tarvitsee säiliön ja säiliöprosessin. Hoitaja ei kuitenkaan tee koskaan aloitetta palauttaaksensa säilötyn, hänen on vain tartuttava tilaisuuteen sen ilmetessä. Hoitaja ei myöskään pitkitä palautuksen hetkeä huomatessaan, että vanhuksen keskittymiskyky herpaantuu.
Säiliönä toiminut hoitaja osaa aiempaa paremmin osoittaa empatiaa ja hyväksyntää vanhuksen tunteille, Hän ei tulkitse, eikä yritä muuttaa vanhuksen tunteita tai tarjota uusia entisten tilalle.
Palautusvaihe on tavallaan ensimmäisen vaiheen toisinto niin, että hoitaja on aiempaa paremmin valmistautunut tilanteeseen.
Näin validoitu muistisairas vanhus hyväksyy ja jättää lopulta taakseen tunteet, jotka on läpieletty, ja jatkaa korjaavan kokemuksen saaneena kohti seuraavia haasteita.
Onnistuneesti säilötyn ja palautetun tunteen ansiosta vanhuksen emotionaalisten tilojen hallinta ja todellisuudentaju sekä kärsivällisyys, luotto ja toivo elämään paranevat. (Vrt. Laine 2010, sit. Perälä 2020.)
Voidakseen olla avuksi vanhukselle, hoitajan on huolehdittava myös omasta jaksamisestaan
Työhönsä vakavasti suhtautuva hoitaja toimii usein tiedostamattaan säiliöinä ja uupuu, ellei hän ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Säiliötehtävän pitäisikin olla jokaiselle muistisairasta hoitavalle henkilölle tuttu.
Muistisairas saattaa käsitellä mielessään todella isoja ja tuskallisia asioita. Hän ilmaisee tunteitaan pidäkkeettömästi ja usein tunteensiirtoa tai symbolihenkilöitä apuna käyttäen. Hoitaja voi saada osakseen ja säilöttäväkseen jotain toisen ihmisen aikoinaan ”ansaitsemia” vahvoja tunteita.
Muistisairasta hoitavan henkilön on ymmärrettävä myös oman säiliönsä täyttymisen vaara. Koska hoitotyö on ehdottoman luottamuksellista toimintaa, sen tapahtumista ei voi puhua kenelle tahansa. Hoitavan henkilön onkin päästävä purkamaan säiliötään luottamuksellisessa ja säännöllisessä työnohjauksessa. (Perälä 2020.)
On aivan yhtä tärkeää huolehtia omaishoitajien säiliön purkumahdollisuudesta ja katse kääntyykin kotihoidosta vastaavan virallisen tahon suuntaan.
Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä.
Lisätietoa mm.
Bion, W. (2013). Attention and interpretation: a scientific approach to insight in psychoanalysis and groups. UK. Oxfordshire: Routledge.
Hyyppä, H. & Tokola, P. (2004). Konsultaatiotyön perusteita. Oulu: Metanoia.
Keski-Luopa, L. (2011). Työnohjaus vai superviisaus. Oulu: Metanoia.
Perälä, E. (2020). Säiliönä toimiminen työnohjaajan tehtävänä. Teoksessa T. Tenhunen & S-T. Porkka (toim.), Vapaaehtoistyön työnohjauksen teoriaa ja käytäntöä (s. 135–141). Helsinki: MIELI Suomen Mielenterveys.
Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä:
