Myötätuntoa on kyky tunnistaa toisen ihmisen tunteita, halu auttaa sekä konkreettisia tekoja hänen hyväkseen. Myötätunto on hyväksi paitsi vanhukselle, myös hoitajalle ja osaavasti tarjottuna se ei uuvuta, vaan energisoi antajaansa.

Hyvään ja merkitykselliseen elämään kuuluu myös surua ja se on luonnollinen asia silloin, kun on menettänyt jotain tärkeää. Suru on pohjimmiltaan rakkautta, joka kertoo menetetyn merkityksestä ja luopumisen vaikeudesta.

Luottamus on aina riski-investointi. Luottaessaan ihminen antaa toiselle mahdollisuuden käyttää valtaa, joka voi tarkoittaa joko tukea tai hyväksikäyttöä. Luottamuksen voi saada tai ansaita, mutta sitä ei voi vaatia.

Keskustelu asioista, joista vanhus tuntee kiitollisuutta edistää hänen psyykkistä hyvinvointiaan ja vähentää stressiä. Kiitollisuudella on tutkitusti positiivinen vaikutus myös fyysiseen terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin.

Katumuksen tunne on olennainen osa ihmisenä olemista. Nuoremmille katumus osoittaa oppimisen ja kasvun paikat. Ikääntyneillä katumus liittyy vanhuuden tärkeimmän kehitystehtävän, eli inventaarion tekoon ja eheyden tavoitteluun.  

1980- ja 1990-lukujen vaihteessa vain noin yksi prosentti vanhuksista joutui psykiatriseen sairaalaan. Osalla heistä oli muistisairaus ja joillakin oireet niin vaikeita, että paluu aiempaan hoitopaikkaan ei ollut mahdollista. Osasto 603 perustettiin heitä varten.

Kaipaus on arvokas ja katkeransuloinen tunne, johon liittyy aina myös surua ja ikävää. Kaipaaminen ei kuitenkaan ole haitallista, vaan se voi olla rauhoittava ja elämässä eteenpäin vievä tunne, joka auttaa muistamaan mikä elämässä on tärkeää.

Korkean iän saavuttaminen pysäyttää ihmisen arvioimaan elettyä elämäänsä ja tekemään siitä inventaarion. Eräs tarkeimmistä kysymyksistä silloin on, onko minun elämälläni ollut merkitystä.

Muistisairaan vuorovaikutustaidot ovat puutteellisia jo siksikin, että heillä on asioille eri merkityksiä kuin meillä. Myös vuorovaikutus voi olla täynnä symboleja tai he ilmaisevat itseään sanattomilla vuorovaikutustavoilla. – Tuija Uusitalo

Muistisairaan osaavasti kohtaava hoitaja ymmärtää vanhuksen käyttäytymistä ja osaa ottaa vastaan monenlaisia tunteita. Se ei kuitenkaan riitä. Vanhus odottaa hoitajaltaan vastakaikua, eli reaktiota, jonka hän voi nähdä, kuulla ja tuntea.

Kun muistia verrataan kirjahyllyyn, joka on täynnä kirjoja kaikista elämäntapahtumista, tiedoista ja kokemuksista, nämä kirjat katoavat ajoittain muistisairailta ihmisiltä. – Taina Semi

Kateus on hyvin inhimillinen tunne, joka syntyy halusta osata, omistaa tai saavuttaa jotain, mitä toisella on. Ongelmia kateus aiheuttaa, kun ihminen ei tunnista omaa kateuttaan ja toimii sen synnyttämien negatiivisien tunteiden ja yllykkeiden mukaan.

Miten kotona oikeasti pärjätään? Mitä tarkoittaa pärjääminen? Muistisairaat ja omaiset joutuvat usein selviytymään yksin ja liian vähäisillä resursseilla, lähes viimeisillä voimillaan. – Sirpa Remahl

Arvokkuuden kokemus liittyy yhteisöllisyyteen, samoin kuin sen loukkaukset. Muistisairaat toivovat, että heidän olemassaolonsa noteerataan ja että he tulevat nähdyiksi arvokkaana osana yhteisöä – vielä hoitopaikassakin.

Miten suhtaudut ihmiseen, jonka puhetta et ymmärrä? Oletko ihmeissäsi, kun et ymmärrä häntä ja ohitat hänet? Oman kokemukseni mukaan muistisairaat ihmiset eivät aina ymmärrä meidän puhettamme. – Tuija Uusitalo

Kylmäkoskella järjestetty sopeutumisvalmennuskurssi muistisairaiden omaishoitajille oli osallistujien mukaan voimaannuttava kokemus. He arvostivat myös kurssin jatkoksi järjestettyä kuukausittaista työnohjausta.

Vanhustenhoito heijastaa monin tavoin yhteiskuntamme arvoja ja asenteita. Mutta onko mahdollista, että se kertoo siitä enemmän ajankäytön kautta kuin sanojemme avulla? – Taina Semi

Vanhus haluaa tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään, ja hän tarvitsee vierelleen toisen ihmisen. Jotta voi tulla nähdyksi, pitää olla joku, joka näkee.

Kun muistisairas haluaa ja kaipaa kotiin, mihin hän tuolloin kaipaakaan? Osoitteeseen, jossa asui edellisen kerran? Taloon tai pitäjään, jossa asui aikuisena? Lapsuuden kotiinsa? – Sirpa Remahl

Muistisairaalle vanhukselle ei pidä koskaan valehdella, ei edes häntä rauhoittaakseen. Vanhus perimmältään kuitenkin tietää asioiden oikean laidan ja valehteleminen on loukkaus häntä kohtaan.