Kateus on hyvin inhimillinen tunne, joka syntyy halusta osata, omistaa tai saavuttaa jotain, mitä toisella on. Ongelmia kateus aiheuttaa, kun ihminen ei tunnista omaa kateuttaan ja toimii sen synnyttämien negatiivisien tunteiden ja yllykkeiden mukaan.

Miten kotona oikeasti pärjätään? Mitä tarkoittaa pärjääminen? Muistisairaat ja omaiset joutuvat usein selviytymään yksin ja liian vähäisillä resursseilla, lähes viimeisillä voimillaan. – Sirpa Remahl

Arvokkuuden kokemus liittyy yhteisöllisyyteen, samoin kuin sen loukkaukset. Muistisairaat toivovat, että heidän olemassaolonsa noteerataan ja että he tulevat nähdyiksi arvokkaana osana yhteisöä – vielä hoitopaikassakin.

Miten suhtaudut ihmiseen, jonka puhetta et ymmärrä? Oletko ihmeissäsi, kun et ymmärrä häntä ja ohitat hänet? Oman kokemukseni mukaan muistisairaat ihmiset eivät aina ymmärrä meidän puhettamme. – Tuija Uusitalo

Kylmäkoskella järjestetty sopeutumisvalmennuskurssi muistisairaiden omaishoitajille oli osallistujien mukaan voimaannuttava kokemus. He arvostivat myös kurssin jatkoksi järjestettyä kuukausittaista työnohjausta.

Vanhustenhoito heijastaa monin tavoin yhteiskuntamme arvoja ja asenteita. Mutta onko mahdollista, että se kertoo siitä enemmän ajankäytön kautta kuin sanojemme avulla? – Taina Semi

Vanhus haluaa tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään, ja hän tarvitsee vierelleen toisen ihmisen. Jotta voi tulla nähdyksi, pitää olla joku, joka näkee.

Kun muistisairas haluaa ja kaipaa kotiin, mihin hän tuolloin kaipaakaan? Osoitteeseen, jossa asui edellisen kerran? Taloon tai pitäjään, jossa asui aikuisena? Lapsuuden kotiinsa? – Sirpa Remahl

Muistisairaalle vanhukselle ei pidä koskaan valehdella, ei edes häntä rauhoittaakseen. Vanhus perimmältään kuitenkin tietää asioiden oikean laidan ja valehteleminen on loukkaus häntä kohtaan.

Fyysistä torjumista ja psykologista välttelyä, joka aiheuttaa ihmiselle kokemuksen näkymättömyydestä kutsutaan ostrakismiksi. Se on vakavuuteensa nähden valitettavan yleistä muistisairaiden hoidossa.

Muistisairasta hoitavia henkilöitä kehotetaan toimimaan intuitioonsa luottaen. Vaikka intuitiota ei osata tarkasti määritellä, sen tiedetään olevan olemassa, ja se on erityisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä korvaamaton apu.

Miten hyvin esim. maaseudun ihminen ymmärtää kaupunkilaista, tai päinvastoin? Kulttuurinen mielen ohjelmointi muodostuu elämän varrella opituista omalle kulttuurille tyypillisistä tavoista ajatella, tuntea ja toimia.

Ihminen häpeää itsessään sitä, mitä hänessä ei ole ymmärretty, hyväksytty ja arvostettu. Useimmille vanhuksille häpeän tunne on tuttu. Samoin kuin luunappi, tukkapölly ja piiska, joiden avulla heihin on istutettu kuuliaisuus ja samalla häpeä.

Lähes kaikki ihmiset kokevat jonkinlaisen trauman elämänsä aikana. Sen voi aiheuttaa yksittäinen tapahtuma tai pitkäaikainen altistuminen esimerkiksi huonolle kohtelulle tai olosuhteille. Trauma voi olla tietoisuuden ulottumattomissa, mutta elämyksinä läsnä.

Muistisairaan vanhuksen hoidossa on hyvä unohtaa perinteinen ajatus siitä, että menneisyyden tapahtumia voidaan, tai niitä pitäisi käsitellä vain sanallisesti ja oivallusta tavoitellen.

Muistisairaan kohtaaminen on taitolaji. Sen oppii helposti jokainen, jolla on tilannetajua ja sydän paikallaan. Kumpaakin on oltava sen verran kuin hyvät käytöstavat vaativat.

Muistisairas ja hänen hoitajansa joutuvat kohtaamaan monenlaista kärsimystä. Erikssonin kärsimysteoriaa soveltaen voimme ymmärtää mistä on kysymys.

Muistisairas vanhus sijoittaa symbolihenkilöön aiemmin kohtaamansa henkilön ominaisuuksia ja kohdistaa häneen alkuperäisen henkilön ”ansaitsemia” vihan, epäluulon, katkeruuden, luottamuksen, ihailun tai vaikka ihastuksen tunteita.

Muistisairaan harha-aistimukset, joita ennen saatettiin nimittää harhoiksi, johtuvat käytännöllisesti katsoen aina elimellisestä syystä. Ne selittyvät pääosin aistinelinten vaurioilla tai niiltä saadun viestin väärintulkinnalla.

On tärkeää, että muistisairas vanhus voi olla osallisena tai hänellä on ainakin mahdollisuus seurata muiden ihmisten toimintaa. Hänen vierelleen on myös pysähdyttävä ja hänelle on muistettava puhua.